Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuulemien yliopistollisten asiantuntijoiden kannanottojen perusteita ja oikeutusta koskeva keskustelu on ainakin Helsingin Sanomien palstoilla kiertynyt yhteen kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok) esimerkeistä, kerjäämisen kieltoon. Helsingin Sanomissa julkaistu poliisijohtaja Pentti Sairan puheenvuoro (HS 7.5.) asiasta oli sinänsä selkeä, kun se valotti niitä vaiheita, joiden seurauksena kieltoa ei toistaiseksi ole säädetty järjestyslaissa. Kuten Saira selosti, oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajat jättivät mm. ihmisoikeuksiin viitaten eriävän mielipiteen sisäministeriön työryhmän ehdotukseen (2010), jolla elannokseen kerjääminen olisi kielletty. Sittemmin (2011) hallitus antoi eduskunnalle perusteellisesti muokatun ehdotuksen aggressiivisen kerjäämisen kieltämisestä, mutta asia raukesi maaliskuun 2011 eduskuntavaaleihin. Perustuslakivaliokunta ei edes aloittanut asian käsittelyä, joten valtiosääntöasiantuntijoiden lausunnot ovat rajoittuneet lyhyisiin kommentteihin tiedotusvälineissä.
Kuten Sairakin tuo esiin, ihmisoikeusasiantuntijat kritisoivat vuoden 2010 työryhmän luonnosta syrjiväksi. Tuo arvio perustui muun muassa siihen, että työryhmän huolen kohteena oli avoimesti Romanian ja Bulgarian romanien saapuminen Suomeen kyseisten maiden liityttyä EU:n jäseniksi. Tämä näkökulma oli johtanut keinotekoiseen yritykseen kieltää “uusi” elannokseen kerjääminen samalla kun “perinteinen” rahan pyytäminen bussilippuun (lue: kossupulloon) olisi jäänyt sallituksi. Sisäministeriön työryhmän mietintöön sisältyi kyllä ihmisoikeuksia koskeva jakso (3.2 Kerjäläiset ihmisoikeuskysymyksenä). Yllättävästi jakso kuitenkin alkoi virkkeellä “Euroopan unionin alueella on noin 12 miljoonaa romania” eikä kerjäämiseen liittyvien ihmisoikeuskysymysten (liikkumusvapaus, oikeus harjoittaa elinkeinoa, suoja syrjinnältä, suoja ihmiskaupalta) identifioinnilla. Ehdotettu lainmuutos olisi merkinnyt joko välitöntä tai vähintäänkin välillistä syrjintää kansalaisuuden ja etnisen alkuperän perusteella, kun vain tiettyjen ryhmien kerjääminen olisi kielletty ja kriminalisoitu. Rajanvetoa ei ollut perustettu järjestyslain tuntemiin kriteereihin yleisen järjestyksen häiritsemisestä tai turvallisuuden vaarantamisesta yleisellä paikalla, kun kerjääminen olisi kielletty “itseään elättääkseen”. Tällä rajauksella kielto olisi tosiasiassa kohdistettu ulkomailta tulleihin romaneihin syrjivällä tavalla. Sisäministeriön työryhmän enemmistön ehdotusta lukiessa ei voi välttyä aprikoimasta, että koko hankkeen taustalla oli vaikutin päästä eroon köyhien maiden köyhistä romaneista, ei vain heidän kerjäämisestään. Kerjäämiskieltoa ehdotettiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamista koskevan järjestyslain 3 §:n sijasta 7 §:ään, jossa ennestään on kielletty kolme varsin erilaista tekoa: seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen, virtsaaminen ja ulostaminen, ja esitysten järjestäminen. Kaikki kolme on kielletty vain yleisellä paikalla ja ensiksi mainittua lukuun ottamatta kvalifioiduin lisäedellytyksin mukaan lukien häiriö yleiselle järjestykselle. Kerjäämiseen ei ehdotettu tällaista lisäedellytystä, joten asiallisesti se olisi rinnastettu seksipalvelujen myyntiin yleisellä paikalla:
“Järjestyslain 7 §:ään lisättäisiin julkisella paikalla itseään elättääkseen tapahtuvaa kerjäämistä koskeva kielto ja lain 16 §:n 1 momenttiin tämän kiellon rikkominen järjestysrikkomuksen tekotavaksi. Kerjääminen yleisellä paikalla itseään elättääkseen olisi järjestyslaissa kielletty. Kerjääminen säännöllisten tulojen hankkimiseksi olisi siis kiellettyä. Tällöin satunnainen rahan pyytäminen tai esimerkiksi matkalippurahojen pyytäminen ei olisi kiellettyä. Käytännössä kiellettäisiin siis ammattimainen kerjääminen, jossa henkilön tavoitteena olisi saada itselleen pääasiallinen tai merkittävä osuus elämiseen Suomessa tarvittavasta rahasta kerjäämällä.”
Perustuslakivaliokunnan silloinen puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Sasi (kok) kiirehti julkisuudessa julistamaan ehdotuksen perustuslain mukaiseksi, ennen kuin pykäliä oli edes laadittu saati arvioitu.
Hallituksen käsittelyssä asiaa haudottiin ja muokattiin. Tammikuussa 2011 – siis alle kaksi kuukautta ennen maaliskuun eduskuntavaaleja – hallitus sitten antoi eduskunnalle esityksen järjestyslain muuttamisesta (HE 330/2010). Työryhmän ehdottamasta mallista oli luovuttu. Sen sijaan ehdotettiin aggressiivisen kerjäämisen kieltoa, joka oli asianmukaisesti tuotu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden yleispätevien kriteerien alle ja järjestyslain 3 §:ään. Eräs aiemman ehdotuksen perustavista ongelmista oli siis korjattu. Uuden ehdotuksen ongelmana kuitenkin oli, että asia oli nyt kytketty yhteen leiriytymiskiellon kanssa, ja ehdotuksia perusteltiin taulukolla, joka osoitti kansalaisuuden perusteella erotellen ulkomaalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten lisääntymisen Helsingissä. Nämä koplaukset antoivat aiheen epäillä, että myös hallituksen esittämässä muodossa kyse olisi saattanut olla kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvasta välittömästä tai välillisestä syrjinnästä. Ennen kuin asia ehti tulla eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvioimaksi, esitys raukesi kun eduskunta hajaantui vaalilomalle. Perusteellinen arvio esityksen sopusoinnusta perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kanssa jäi siis tekemättä.
Siltä varalta, että tuon rauenneen esityksen uudistamista nyt harkitaan, on syytä tuoda esiin, että viimeksi ehdotettu aggressiivisen kerjäämisen kielto olisi sekä tarpeeton että turha. Järjestyslaissa on jo nykyisin kielletty yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla
“toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä” (3 §:n 2 kohta).
Tämän rinnalle esitettiin uutta vaihtoehtoista edellytystä
“kerjäämällä, jos siihen sisältyy suullisesti esitettyjä uhkauksia, tarttumista kiinni, henkilön tai kulkuneuvon liikkumisen estämistä taikka hyökkäävää tai muuta vastaavaa käyttäytymistä” (ehdotettu 3 §:n uusi 4 kohta).
Lisäys vaikuttaa tarpeettomalta, kun se näyttää vain toistavan jo voimassa olevan kiellon, pitkälti samoin sanoin kuin voimassa oleva 2 kohta. Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen vastaisesti sanat “muu vastaava” käyttäytyminen on tosin siirretty säännöksen loppuun yleislausekkeeksi, kun se nykyisin on liitetty vain sellaiseen käyttäytymiseen, joka on pelkoa herättävää ja uhkaavaa.
Paitsi tarpeeton lisäys olisi myös turha: ehdotetussa muodossaan kerjäämiskielto ei kattaisi esimerkiksi jalkakäytävällä istuen tapahtuvaa hiljaista kerjäämistä eikä ikkunanpesupalvelujen tarjoamista jo pysähtyneille autoille. Sillä ei siis lainkaan tavoitettaisi kerjäämisen tyypillisiä muotoja. Kyse olisi symbolisesta lainsäädännöstä, kun järjestyslakiin saataisiin nimenomainen viittaus kerjäämiseen, ilman että lainmuutoksella saavutettaisiin muuta tulosta kuin tämän viestin antaminen.
Palattakoon siis nykyisen järjestyslain arviointiin: esiintyykö Suomessa sellaisia ilmiöitä, jotka yleisellä paikalla häiritsevät yleistä järjestystä tai vaarantavat turvallisuutta, mutta joita järjestyslaki ei nykyisin tavoita? Turhanpäiväinen vesiskootterilla pörrääminen tulee mieleen, mutta kyllä siihenkin on jo säännös järjestyslaissa, nimittäin 3 §:n 1 kohdan säännös yleistä järjestystä ja turvallisuutta loukkaavasta metelöinnistä.
Jos jotain aitoja sääntelyaukkoja löytyy, niihin on mahdollista puuttua täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä, joista mahdollisesti aiheutuvat yksilön perusoikeuksien rajoitukset ovat oikeassa suhteessa rajoituksella saavutettuun todelliseen hyötyyn yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Jonkin ihmisryhmän kokeminen kiusalliseksi ei ole pätevä peruste lainmuutokselle.
Martin Scheinin
Kansainvälisen oikeuden professori, EUI (Firenze)
Perustuslakiblogi 
Jopas tämä nyt on hankalaa joillekin. Kuka sen sanoo (paitsi kirjoittaja ilmeisesti itse ja muut argumentoijat) ettei juuri nimenomaan romanialaisia kerjäläisiä haluttaisi ja vihjaamalla että juuri nimenomaan heidän etnisen alkuperänsä vuoksi? Tämähän tarkoittaisi, että ruotsalaiset, norjalaiset ja vaikka liechtensteiniläiset kerjäläiset kelpaisivat suomalaisille, vaan eivät siis romanialaiset? Kyllä kirjoittaja taitaa tässä nyt itse lietsoa etnistä syrjintää. Entäpä jos suomalaiset olisivat saaneet tarpeeksi kerjääjistä (ihan suomalaisista tai olivatpa mistä tahansa)? Entäpä jos takavuosikymmenien venepakolaisten tapaan (olivatpa hekin mistä tahansa tässä vertailussa) olisi näyttöä ja kokemusta ahkerasta työmoraalista ja yritteliäisyydestä ja aikanaan osittaiseen paluumuuttoonkin, siis aivan toiseen tapaan kuin toiselle kansanryhmälle kerjäämisen sallimisesta, oikeastaan siihen motivoimisesta ja MAHDOLLISTAMISESTA? Eikö tässäkin siten siis syyllistytä etniseen eriarvoisuuteen asettelemiseen? Kyse taitaa olla uskonnosta, johon halutaan uskoa vaikkei tosiasiat sitä puoltaisikaan. Ei historia, ulkomaiden uutiset ihan naapuristakaan, enemmistön mielipide (eli demokratia…), lähtömaiden kiistattomat talousluvut, koulutus, kieli- ja ammattitaidot, järkiperäinen logiikka eikä mikään kiistaton ja yksiselitteinen. Kysymys on kuin uskosta ja halusta keksiä tuli tai pyörä uudelleen ja mielellään löytäjänsä omalla nimellä.
Jatkuva inttäminen tulevasta eläkepommista, jonka vuoksi Suomi tarvitsee ulkomaalaista TYÖvoimaa on kokonaan ja täysin eri asia kuin kerjäämisen sietäminen ja hyväksyminen. Suomi kärsii itse tästä koko maailman hädänalaisten auttamisesta. Kuinka moni kerjäläinen (huomaa: minkä maalainen hyvänsä!) osallistuu vanhustenhoitoon ja terveyspalvelujen tuottamiseen? Kuinka moni ryysymytty (lue: EU-kansalainen) edes väittää ajavansa työkseen bussia (eläkepommiuhka motiivinaan)?
Jos ihmisiltä ei asioita viitsitä kysyäkään. eivät he joudu valehtelemaankaan. Koska ihmisiltä ei asioita huvita kysyä suoraan eivät he pääse myöskään vastaamaan yllättävän epämiellyttävällä totuudella omasta mielipiteestään. Tätä on toteutunut Suomen näkemys demokratiasta jota voi käyttää ranskalaisen monarkin tai harvainvallan tapaan ratkaistessaan myös tätä kerjäläiskysymystä viran puolesta, mitä se sitten tarkoittaakin.