Perustuslakivaliokunnan lausunto kuntarakennelakiehdotuksesta tuli julkisuuteen pari tuntia sitten.
Lausunnossa näytetään pääosin vihreää valoa lakiesitykselle. Valiokunnan lausunnossa kuitenkin edellytetään että kunnilla täytyy olla puolen vuoden varoaika miettiä selvityksiä sen jälkeen kun niin sanottu sote-laki on eduskunnassa hyväksytty. Huomionarvoista on, että lausunto sisältää peräti kolme eriävää mielipidettä, kaksi hallituspuolueilta ja yhden yhteisen oppositiopuolueilta.
Eriävien mielipiteiden keskeisin sanottava on kahtaalla: Yhtäältä erimielisiä oltiin – yli puolue- ja hallitus-oppositiorajojen – siitä, kuinka pitkä varoaika pitäisi olla, ja siitä, olisiko varoajasta päättäminen pitänyt jättää lakiesityksestä mietinnön laativalle hallintovaliokunnalle.
Toisaalta oppositiopuolueiden jäsenten jättämässä eriävässä mielipiteessä katsotaan, että lakiehdotus on ylipäätään perustuslain vastainen ja että se olisi siksi pitänyt käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Opposition esittämien perustelujen mukaan lakiehdotuksen perusteellinen valtiosääntöoikeudellinen arviointi olisi ensinnäkin edellyttänyt kuntarakennelakiesityksen ja soteuudistuksen käsittelyä kokonaisuudessaan samanaikaisesti. Eriävässä mielipiteessä myös arvostellaan sitä, että lakiesityksen vaikutukset lähidemokratialle ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksille itseään koskeviin asioihin ovat jääneet puutteellisesti arvioiduksi peruslain 121 §:ssä säädetyn kunnan asukkaiden itsehallintoon perustuvan hallinnon kannalta.Lisäksi oppositiopuolueiden edustajat kritisoivat sitä, että lakiesityksen vaikutukset kuntalaisten demokraattisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien kehittämisen osalta ovat jääneet puutteellisesti arvioiduksi perustuslain 14 §:n 3 momentin näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon olisi heidän mukaansa tullut sisällyttää perusteellinen arvio perustuslain 14 §:n 3 momentin vaikutuksesta kuntarakennelain sisältöön.
Olennainen railo asiasta esitetyissä näkemyksissä näyttää siten revenneen hallitus-oppositiojaon mukaisesti vaikka myös hallituspuolueiden jäsenet jättivät eriävät mielipiteensä.
Lopuksi kuriositeettina voidaan mainita kokoomusjäsenten, Outi Mäkelän ja Kimmo Sasin, eriävässä mielipiteessä esitetty kritiikki ylikonstitutionalisoimista vastaan: “Emme voi yhtyä mahdolliseen käsitykseen siitä, että eduskunta ei voisi tehdä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaan lainsäädäntöön perustuslaillisista syistä, koska uudistus poikkeaisi siitä tiedosta, joka kunnalla on ollut kuntarakennepäätöksiä tehdessään. Kaiken kaikkiaan poliittisessa päätöksenteossa tilanteet muuttuvat ja siksi on hyvin vaarallista, että perustuslaillisin argumentein vaaditaan sellaista varmuutta päätöksistä, jotka ovat ristiriidassa parlamentaarisen demokratian kanssa.”
Perustuslakivaliokunnan lausunto eriävine mielipiteineen on luettavissa kokonaisuudessaan eduskunnan internetsivuilta.
Perustuslakivaliokunta näyttää kiihtyvällä vauhdilla kaivavan omaa kuoppaansa. Kuntajakolausunto eriävine mielipiteineen paljastaa valiokunnan päätöksenteon olevan asiantuntija-avusta huolimatta pikemminkin poliittista kuin oikeudellista. Oppositiopuolueiden kansanedustajien on ollut tästä johtuen helppo perustaa varsin asiallinen ja hyvin perusteltu eriävä mielipiteensä levollisin mielin valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden oikeudelliseen analyysiin. Sasin ja Mäkelän eriävä mielipide vaikuttaa uusliberalismin oikeusopilta, jossa vaihtelevat niin poliittiset kuin taloudelliset suhdanteet – politiikan ja talouden markkinavoimat – astuvat oikeudellisen argumentoinnin ja analyysin tilalle. Jos perustuslaista mahdollisesti seuraisi jotain rajoituksia edellä mainittujen mahtavien voimien jylläämiselle sen ikävämpi perustuslaille. Kaikki asiat ovatkin tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä, kuten useimmat eduskunnassa keväällä perus- ja ihmisoikeuskeskustelua käyneet kansanedustajat tuntuivat ajattelevan.
Lakia, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta tarvitsevat suojakseen ennen kaikkea heikot, sillä vahvoilla on maailman sivu ollut taipumus saada oikeutensa toteutumaan muutoinkin. Perustuslakivaliokunta on kuntajakolausuntonsa myötä heittänyt vaatteensa rannalle paljastaen rivon näkymän kaikkien ihmeteltäväksi. Turha on tällaiselta valiokunnalta odottaa todellista lakien perustuslainmukaisuuden valvontaa. Ikävä kyllä samanlaista periaatteettomuutta voi olla odotettavissa myös perus- ja ihmisoikeuskysymyksissä.
Oppositiokansanedustajien eriävä mielipide tähdentää oivasti, miksi demokratiassa tarvitaan aina myös oppositiota.