Tulkinnan muutoksia: KKO 2013:59


Korkein oikeus antoi tänään (5.7.) merkittävän ennakkopäätöksen (KKO 2013:59) kahdesti rankaisemisen kiellon (ne bis in idem) soveltamisalasta. Kysymys oli tulkintalinjan muutoksesta. Aiemmassa oikeuskäytännössään KKO oli yksiselitteisesti katsonut, että veronkorotus estää samaan veronkorotuksen aiheuttaneeseen menettelyyn perustuvan veropetosta koskevan syytteen tutkimisen vain, jos veronkorotusratkaisu on tullut lopulliseksi ennen syytteen vireilletuloa. Tätä tulkintaa muutettiin nyt korkeimman oikeuden vahvennetulla jaostoratkaisulla niin, että rikossyytteen tutkiminen estyy jo sen jälkeen kun verotusmenettelyssä on veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa käytetty joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä. Kun siis aiemmin ne bis in idem –kiellon katsottiin koskevan vain sellaisia peräkkäisiä prosesseja, joista jälkimmäinen aloitetaan ensimmäisen tultua lopulliseksi, KKO:n uuden tulkinnan mukaan kieltoa tulee soveltaa jo huomattavasti aiemmin.

Tulkintalinjan muutos selittyy suurelta osin perustuslakivaliokunnan omaksumilla ne bis in idem -linjauksilla. Näitä perustuslakivaliokunnan lausuntoja (PeVL 9/2012 vp ja PeVL 12/2013 vp) on tämänkin blogin sivuilla jo käsitelty eikä niihin ole tässä syytä mennä pidemmälti. Sen sijaan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä on syytä nostaa esiin yksi hyvin keskeinen kohta. Siinä korkein oikeus ottaa nimenomaisesti kantaa siihen, mikä merkitys tulee oikeastaan antaa perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 12/2013 vp ilmenevälle kannalle, jonka mukaan sen lausunnoista ei voitaisi vetää suoria johtopäätöksiä voimassa olevien lakien tulkintaan (PeVL 17/2013 vp s. 3). Lausumaa olisi ollut mahdollista lukea niin, ettei tuomioistuimilla olisi velvollisuutta antaa ne bis in idem -kiellolle yleisesti samaa laajaa, rinnakaisiin menettelyihin ulottuvaa, sisältöä, jonka perustuslakivaliokunta on sille antanut.

Korkeimman oikeuden vahvennetun jaoston enemmistö kuitenkin torjui tällaisen mahdollisuuden yksiselitteisesti. Asiaa koskeva perustelulausuma on yleisestikin niin tärkeä ja niin oikeaan osuva, että sitä on syytä lainata suoraan:

”On kuitenkin otettava huomioon, että tuomioistuimen on käsiteltävänään olevaa asiaa ratkaistessaan noudatettava voimassa olevaa oikeutta. Korkein oikeus toteaa, että ne bis in idem -kiellossa on kysymys siitä, miten tulkitaan rikosasian vastaajalle kuuluvia ja perusoikeuksina turvattuja keskeisiä oikeusturvan takeita. Tästä kysymyksestä perustuslakivaliokunta on lausunut selkeän kannan, joka sulkee pois ne bis in idem -kiellon rajoittamisen peräkkäisiin menettelyihin. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, että edellä todettujen perustuslakivaliokunnan lausumien merkitys ei voi rajoittua vain sen käsiteltävänä olevan säännösehdotuksen tulkintaan, vaan niistä ilmenevät keskeiset periaatteet ja tavoitteet tulee ottaa huomioon myös tulkittaessa voimassa olevaa oikeutta. Kannanottojen huomioon ottamista puoltaa myös se, että ne on esitetty sellaisessa yhteydessä, jossa ne bis in idem -kiellon soveltaminen on ollut nimenomaisesti esillä. Viime kädessä perustuslain 6 §:stä seuraava velvollisuus noudattaa yhdenvertaisuutta lainkäytössä edellyttää tuomioistuimelta kannanottojen huomioon ottamista, kun se joutuu vastaavankaltaisessa tulkintatilanteessa ottamaan kantaa sanottuun kysymykseen.”

Voiko asiaa tämän paremmin ja suoremmin sanoa? Juuri näin toimii perustuslakia tulkitseva riippumaton tuomioistuin ja juuri näin tulee myös perustuslakivaliokunnan tulkintakannanottojen merkitys ymmärtää. Tuomioistuinten tulee turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen antamalla niille voimassa olevan oikeuden mukainen sisältö. Siinä missä ihmisoikeuksien sisältö määräytyy pitkälti kansainvälisten valvontaelinten oikeuskäytännössä, perusoikeuksien sisällölle on syytä hakea johta perustuslakivaliokunnan lausunnoista. Perustuslakivaliokunnan lausunnot puolestaan ovat – väitti valiokunta itse tältä osin mitä tahansa – tulkintoja perustuslain sisällöstä, eivät jollakin tavalla voimassa olevasta oikeudesta irrallisia ja ainoastaan lausuntoa annettaessa säädettävänä olevaan lakiin kohdentuvia kannanottoja ko. lakiehdotuksen suhteesta perustuslakiin.

Korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen jälkeen on oikeudellisesti kiistatonta että ne bis in idem -kielto soveltuu Suomen oikeusjärjestyksessä sekä peräkkäisiin että rinnakkaisiin menettelyihin. Yhtä kiistatonta soisi olevan, että perus- ja ihmisoikeudet otettaisiin tuomioistuimissa jatkossakin yhtä vakavasti kuin korkeimman oikeuden tämän päiväisessä vahvennetussa jaostoratkaisussa otettiin. Se ei olisi mitään perusoikeusfundamentalismia, vaan normaalia riippumatonta lainkäyttöä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s