Juhani Kortteinen: Uusia tuulia


Kortteinen

Askel kohti tehokkaampaa ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus tuli voimaan 3. 5. 2008, ja sopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 130 valtiota sekä Euroopan unioni.  Suomi on ainoa Pohjoismaa ja Itämeren alueen valtio, joka ei ole vielä sopimusta ratifioinut, mutta Suomessakin sopimuksen ratifioinnin valmistelu on edennyt loppusuoralle.  Sopimuksen ratifioiminen on Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa, ja ulkoasiainministeriö asetti 16. 5. 2011 työryhmän valmistelemaan sopimuksen ratifiointia. Sen pitäisi saada valmiiksi hallituksen esitys sopimuksen ratifioimisesta vuoden 2013 loppuun mennessä.

Sopimus edustaa YK:n uusinta ihmisoikeussopimustyyppiä, joka on saanut sisällöllisesti paljon vaikutteita Yhdysvalloissa jo vuonna 1990 voimaan tulleesta ”Americans with Disabilities” -laista. Sopimuksen merkittävimmät uutuudet ovat sen 4 artiklaan sisältyvä velvollisuus osallistaa vammaiset ihmiset kaikkeen heitä koskevaan päätöksentekoon ja 33 artiklaan sisältyvät määräykset sopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta ja seurannasta, joilla pyritään sopimuksen tehokkaaseen toimeenpanoon ja seurantaan, velvoittamalla sopimusvaltiot tiettyjen lähinnä hallinnon rakenteisiin liittyvien velvoitteiden avulla.

Sopimukseen on liitetty myös sopimusvaltioille mahdollisuus hyväksyä yksilöille oikeus valittaa sopimusta valvovalle komitealle, jos he katsovat sopimuksessa turvattuja oikeuksiaan loukatun, eivätkä kotimaiset oikeussuojakeinot ole auttaneet asiassa. Käsitellessään yksilövalituksia komitea toimii tuomioistuimen tavoin, ja sen päätökset ovat sopimusvaltiota oikeudellisesti velvoittavia.

YK:n vammaisten oikeuksien komitea on antanut yksilövalitusten pohjalta tähän mennessä neljä ratkaisua, joista yhdessä se päätti olla tutkimatta valitusta. Kaikissa kolmessa komitean tutkimassa valituksessa todettiin sopimusloukkaus, ja kahdessa tuoreimmassa vuonna 2013 annetussa ratkaisussa komitea luo uudenlaista oikeuskäytäntöä aiempien YK:n ihmisoikeussopimusten perusteella syntyneeseen oikeuskäytäntöön verrattuna. Etenkin se, kuinka ja mihin YK:n vammaisten oikeuksien komitea sopimusvaltion velvoittaa, on uraa uurtavaa.

YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovat komiteat ovat aiemmin olleet varsin pidättyviä lausumaan tarkemmin mitään siitä, kuinka yksilöön kohdistunut sopimusloukkaus on hyvitettävä, ja mihin muihin korjaaviin toimenpiteisiin sopimusvaltion tulee ryhtyä. Nyt YK:n vammaisten oikeuksien komitea on ryhtynyt määrittelemään yksityiskohtaisemmin loukkausten uhreille maksettavaa korvausta, ja mitä muita toimenpiteitä sopimusvaltiolta edellytetään.  Tämä merkitsee suurta parannusta sopimuksen tehokkaan toimeenpanon kannalta. Vaikka komitea ei ilmoitakaan mitään tiettyä rahamäärää, joka valtion tulisi suorittaa loukkauksen uhrille hyvityksenä, se velvoittaa sopimusvaltion maksamaan riittävän korvauksen sekä korvaamaan komitealle valittamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Komitean päätöksen operatiivinen osa on jaettu valtion valittajaa henkilökohtaisesti koskeviin velvoitteisiin sekä yleisiin sopimusloukkauksen tutkinnassa ilmenneiden epäkohtien korjaamisvelvoitteisiin. Sopimusloukkaukseen syyllistynyt valtio velvoitetaan muihin yleisempiin toimenpiteisiin aivan uudella tavalla.

Pankkipalveluiden esteetöntä saamista koskevassa asiassa (CRPD/c/9/d/1/2010, 21.7.2013) komitea velvoitti valtion kehittämään yksityisiä rahalaitoksia varten esteettömyyden minimistandardit näkövammaisia ja muita aistivammaisia varten siten, että lainsäädännössä on konkreetit täytäntöön pantavissa olevat määräaikoihin sidotut kriteerit sille, kuinka yksityiset rahalaitokset muuttavat aiemmin esteelliset pankkipalvelut asteittain esteettömiksi. Valtion tulisi myös varmistaa, että kaikki uudet käteisautomaatit ovat esteettömiä. Koska kotimaisilla tuomioistuimilla ei ollut selkeää käsitystä siitä mihin YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien sopimus velvoittaa, valtio velvoitettiin järjestämään säännöllistä koulutusta tuomareille ja muille lainkäyttötehtävissä oleville, jotta heidän päätöksenteossaan otettaisiin asianmukaisesti vammaiset huomioon. Valtio velvoitettiin myös varmistamaan, että sen lainsäädäntö ja lainsoveltaminen tuomioistuimissa oli sopimusvelvoitteiden mukaista.

Poliittiseen elämään osallistumista koskevassa asiassa (CRPD/c/10/d/4/2011, 20.9.2013) komitea piti sopimuksessa kiellettynä syrjintänä oletettuun tai tosiasialliseen psykososiaaliseen tai älylliseen vammaisuuteen perustuvaa äänioikeuden epäämistä vammaisilta. Valtio velvoitettiin maksamaan valittajille riittävä hyvitys, koska heidät oli poistettu vaaliluettelosta tällaisin perustein. Lisäksi valtio velvoitettiin muuttamaan lainsäädäntöään niin, ettei äänioikeutta voida riistää keneltäkään vammaisuuden perustella sekä ylläpitämään ja turvaamaan käytännössä vammaisten mahdollisuus äänestää vaaleissa.

Kaavamääräysten vammaisen kuntoutukselle asettamia esteitä koskevassa asiassa (CRPD/c/7/d/3/2011, 21.5.2012) komitea velvoitti maksamaan valittajalle riittävän korvauksen sopimusloukkauksesta ja valituksen tekemien aiheuttamista oikeudenkäyntikuluista sekä lisäksi harkitsemaan uudelleen valittajan rakennuslupahakemusta vesiterapia-altaan rakentamiseksi ja ottamaan huomioon komitean näkemykset lupaharkinnassa. Valtio velvoitettiin ryhtymään toimenpiteisiin vastaavanlaisten sopimusloukkausten estämiseksi tulevaisuudessa, ja tässä tarkoituksessa varmistamaan että lainsäädäntö ja sen soveltaminen ovat sopusoinnussa sopimusvelvoitteiden kanssa. Komitea katsoi, ettei valtio valittajan rakennuslupahakemuksen hylätessään ottanut huomioon vammaisen erityistarpeita sopimuksen edellyttämällä tavalla, joten viranomaisten päätös oli vaikutuksiltaan valittajaa syrjivä.

Koska sopimusvaltiot saattavat kiistää tai jättää huomioon ottamatta komitean määräaikaisraportoinnin yhteydessä antamien suositusten oikeudellisen velvoittavuuden, tehostavat yksilövalitusmenettelyn yhteydessä valtiolle annetut selkeät yleisemmät velvoitteet merkittävästi sopimuksen täytäntöönpanoa. Myös muut YK:n ihmisoikeuksia valvovat komiteat ovat kehittäneet ratkaisukäytäntöään samaan suuntaan. Tästä voidaan mainita esimerkkinä YK:n ihmisoikeuskomitea, joka velvoitti sikhiturbaanin käyttöä koulussa koskeneessa asiassa (CCPR/c/106/d/1852/2008, 4.2.2013) Ranskan estämään vastaavat sopimusloukkaukset tulevaisuudessa ja muuttamaan uskonnollisen pukeutumisen koulussa kieltävän lain sopimusvelvoitteiden mukaiseksi.

YK:n vammaisten oikeuksien komitean oikeuskäytäntö löytyy oheisesta linkistä:

http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/CRPD/Pages/Jurisprudence.aspx

Juhani Kortteinen
Kirjoittaja on vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia valmistelevan työryhmän jäsen

Comments

  1. Juhani Kortteinen says:

    Perustuslakiblogin tuoreen oikeusvaltiopohdinnan rohkaisemana tuon esiin erään YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien komitean pankkipalveluiden esteettömyyttä koskevaan päätökseen liittyvän vallan kolmijakoa koskevan pohdinnan. Komiteahan tuntuu nimittäin edellyttävän, että toimeenpanovalta, hallitus, puuttuisi riippumattoman tuomioistuimen toimintaan sekä sisällöllisesti (”Ensuring that the legislation and the manner in which it is applied by domestic courts is consistent with the State party’s obligations…”) että toiminnallisesti (”Providing for appropriate and regular training on the scope of the Convention… to judges and other judicial officials in order for them to adjudicate cases in a disability-sensitive manner). Ensin mainittu suositus tuntuu sisältävän ajatuksen siitä, että toimeenpanovalta puuttuisi suoraan tuomioistuimen sisällöllisen ratkaisutoimintaa. Tätä mahdollisuutta varmaan tervehdittäisiin ilolla monessakin valtiossa, mutta se ei kuitenkaan ole oikeusvaltiossa mahdollista. Itse asiassa YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut, että toimeenpanovalta ja tuomiovalta tulee pitää selkeästi erillään, jotta tuomioistuinlaitos säilyttää itsenäisyytensä (”A situation where the functions and competencies of the judiciary and the executive branch are not clearly distinguishable or where the latter is able to control or direct the former is incompatible with the notion of an independent tribunal.”, CCPR/c/106/d/1940/2010, 4.12.2012, kpl. 7.3). Koulutuksen tarjoaminen tuntuu jo viattomammalta, mutta senkin vastaanottamisessa tuomioistuimilla tulee olla itsenäinen päätösvalta. Valitettavasti uudelleen koulutuksella on vieläkin monissa maissa hyvin synkkä kaiku, ja se saattaakin merkitä uudelleenkoulutusleirille lähettämistä, joissa olosuhteet saattavat olla niin kyseenalaiset, että sellaiselle joutuminen merkitsee ankaran rangaistuksen saamista. Oikeusvaltiota ei siis pidä uhrata hyvänkään asian puolesta.

  2. Minäkin olen vammainen ja jättekiva, että meidät on huomattu. Nyt vain yhdenvertaisuuslailla työpaikkoja koko %8:lle.

  3. AiPe says:

    Kovasti tarvittaisiin edunvalvontaa vammaisten asiassa, muttei näytä olevan, nytkin tuli 1.6.15 Kelan hoito- ja vammaistuissa huononnuksia sekä uudella porvarihallituksella tarkoitus myös leikata eläkkeensaajan asumistukea, tämä koskettaa kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä (kansaneläke) eli nuorena eläkkeelle joutuneita jotka olivat jo aiemminkin köyhimpiä ihmisiä ja myös palvelujen ulkopuolella usein. Eivät pysty ostamaan kodinhoitopalveluja vaikka niissä houkuttimena verövähennys, koska tulo on niin pieni ettei siitä edes veroteta -paitsi tietenkin nyt uutuutena verotetaan Ylevero.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s