Valtiopäivien avajaisten myötä roihahtaneen päivänpoliittisen keskustelun keskellä saattoi eilen kääntyä uusi lehti suomalaisessa valtiosääntöhistoriassa, kun eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd) esitti perustuslakituomioistuimen perustamista ratkaisemaan valtioelinten välisiä toimivaltakiistoja YLE:n A-studio ohjelmassa. Puhemiehen keskeisenä perusteluna oli, että riippumaton tuomioistuin voisi toimia nykykäytäntöä eli eduskunnan perustuslakivaliokunnan aseman varaan rakentuvaa kontrollijärjestelmää puolueettomammin.
Toistaiseksi Suomessa on jo oikeastaan kättelyssä torjuttu edes keskustelu perustuslakituomioistuimesta, saati että sen perustamistarvetta olisi koskaan kunnolla edes selvitetty. Perustuslakituomioistuinta on näihin vuosiin saakka pidetty suomalaiseen valtiosääntötraditioon täysin sovittamattomana instituutiona, joka lähinnä olisi liukumäki tuomarivaltioon. Erityisesti tätä taustaa vasten puhemiehen ehdotusta voi pitää jopa historiallisena käänteenä keskustelussa perustuslakituomioistuimesta.
Ehdotuksen merkitystä lisää yhtäältä se, että se on eduskunnan puhemiehen esittämä. Tiettävästi ainakaan suomalaisen valtiosäännön ja politiikan lähihistoriassa näin korkean tason poliittinen toimija ei ole aiemmin ehdottanut perustuslakituomioistuimen perustamista. Toisaalta ehdotuksen merkittävyyttä lisää se, että puhemieheltä odotetaan kohottautumista päivän- ja puoluepolitiikan yläpuolelle julkisissa kannanotoissaan, joten ehdotusta ei voi välttämättä kuitata vain vaalikauden viimeisten valtiopäivien päivänpoliittiseksi pöhinäksi. Merkitystä vailla ei ole myöskään se, että puhemies on puoluekannaltaan vieläpä sosialidemokraattisesta puolueesta, jossa on pidetty historiallisesti ehdotuksia lakien perustuslainmukaisuuden tuomioistuinkontrollista, perustuslakituomioistuimesta puhumattakaan, lähinnä kuningasmielisten oikeistolaisten aivoituksina.
Historian valossa hiukan paradoksaalista eilen olikin, että eniten puhemiehen ehdotusta vastusti tuoreeltaan samaisessa A-studion ohjelmassa Ben Zyskowicz (kok.), joka perustuslakituomioistuimen perustamisen tyrmäämisen ohella jaksoi sekä ylistää perustuslakivaliokunnan roolia lakien perustuslainmukaisuuden valvonnassa että taas kerran moittia perustuslakivaliokunnan kuulemia asiantuntijoita.
Perustuslakiblogi jää mielenkiinnolla seuraamaan, johtaako puhemiehen päänavaus konkreettisempiin selvityksiin perustuslakituomioistuimen perustamisen tarpeellisuudesta. Saattaa olla, että alkanut valtiopäivä tuo tähän keskusteluun uusiakin aineksia kunta- ja sotelakipaketin ja eräiden muidenkin eduskuntaan käsiteltäväksi tulevien lakiehdotusten myötä.
Perustuslakiblogi 
Puhemies Heinäluoman avaus valtiosääntötuomioistuimen tarpeellisuudesta on merkittävä, vaikka samankaltaisia ehdotuksia on toki tuotu julkisuuteen ennenkin. Kuten kaikki huomaavat, mistään radikalismista ei ole kyse. Ehdotettu malli olisi vain vallitsevaa tilaa selkeyttävä: valtiosääntötuomioistuimen tehtävänä olisi ratkaista valtioelinten eli eduskunnan, valtioneuvoston ja presidentin toimivaltakiistoja. Lienee Zyckovicz haukkunut sitä vanhasta muistista, että valtiosääntötuomioistuinta ja niiden liepeillä liikkuvia valtiosääntöjuristeja ja ihmisoikeusagentteja tulee yleisesti vastustaa. Mutta Zyckoviczin huoli on turhaa. Heinäluoman mallissa valtiosääntötuomioistuin ratkoisi poliittisen järjestelmän napatyyppien kannalta noloja toimivaltakiistoja ja pattitilanteita. Uhkana pelkän valmistelunkin alkamisessa tietysti on, että valtiosääntöjuristit yrittäisivät palatsivallankaappausta ja alkaisivat tuoda agendalle perusoikeuksien valvontaa vedoten vaikkapa säästöhypeen: miksi valtio tarvitsisi yhtä valtiosäännön tulkintaa harjoittavaa elintä (eli valtiosääntötuomioistuinta) instituutioiden toimivaltakiistojen ratkaisemiseen ja toista (eli perustuslakivaliokuntaa) perusoikeuksien soveltamiseen. Johtaako Heinäluoman lyhyt keskikentän poikittaissyöttö mihinkään riippuu nyt pelinrakentajista.