Janne Salminen: Liebesgrüße aus Karlsruhe?


Janne Salminen TurkuPerustuslakituomioistuimista puheen ollen, Saksan liittotasavallan valtiosääntötuomioistuin ylitti viime viikolla uutiskynnyksen, kun se päätti tehdä Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. Pyyntö koski valtiosääntötuomioistuimessa vireillä olevaa OMT-ohjelmaa (Outright Monetary Transactions Program) koskevaa asiaa.

Miksi asia on tärkeä?

’Besser spät als nie’

Lähettämällä Karlsruhesta Luxemburgiin ennakkoratkaisupyynnön valtiosääntötuomioistuin tekee kuten lukemattomat tuomioistuimet unionin historian aikana: Juuri tällä tavalla kansalliset tuomioistuimet osallistuvat EU-oikeudellisen tulkinta- tai pätevyyskysymyksen ratkaisemiseen unionin oman valtiosääntötuomioistuimen kanssa. Esimerkiksi viime vuonna ennakkoratkaisupyyntöjä tehtiin noin 450 ja niistä kymmenet tulivat saksalaisilta tuomioistuimilta. Liittotasavallan valtiosääntötuomioistuin toimii tässä suhteessa niin kuin pitääkin. Mutta mikään edelläkävijä se ei siis tässä asiassa ole edes omassa valtiosääntötuomioistuinten tai korkeimpien tuomioistuinten kategoriassa, päinvastoin.

Virstanpylväs tämä on siksi, että Saksan valtiosääntötuomioistuin ei ole aikaisemmin katsonut olevansa tekemisissä sellaisen unionioikeudellisen tulkinta- tai pätevyyttä koskevan kysymyksen kanssa, että sen olisi pitänyt avata unioniperussopimusten määräämä menettely. Kiistatta se kuitenkin on jo kauan kulkenut polkuja, joilla olisi tarvittu myös EU-oikeudellisen kartan tulkintaa. Samalla se on saksalaisesta perustuslaista käsin tulkinnut edellytyksiä, joiden perusteella se voisi päätyä katsomaan, ettei jokin EU:ssa ja EU-oikeuden piirissä tehty säädös tai päätös pätisikään Saksassa.

Saksalaisen valtiosääntötuomioistuimen suhde EU-tuomioistuimeen on – eräiden muiden jäsenvaltioiden ylimpien tuomioistuimien tavoin – perustavanlaatuisten jännitteiden kenttä kaikenlaisesta kumppanuuspuheesta huolimatta. Saksalainen valtiosääntötuomioistuin on siis itse rakentanut tilanteen, jossa tuomioistuimen tavanomaiseksi tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö on suuri uutinen. Nyt se on kuitenkin vihdoin havainnut omat rajansa ja osallisuutensa sekä toiminut osallisuutensa edellyttämällä tavalla kääntymällä EU-tuomioistuimen puoleen asiassa, joka selvästi unionituomioistuimelle kuuluu. Tämä on tärkeä asia unionikonstituution ja unionikansalaisten kannalta.

Valtiosääntötuomioistuinten liitosta ei oikein voi uskottavasti puhua, jos kumppanukset välttelevät institutionalisoitua dialogia. Liittotasavallan valtiosääntötuomioistuin on muutamissa viimeaikaisissa ratkaisuissa vähittäin rakennellut edellytyksiä niin sanotun ultra vires -asian arvioimiselle ja samalla lähestynyt tilannetta, jossa ennakkoratkaisupyyntö väistämättä aktualisoituu. Tätä taustaa vasten ajankohtainen ennakkoratkaisupyyntö on nähtävissä osana perusteellisesti alustettua jatkumoa. Tosin nyt tehty ennakkoratkaisupyyntö ainakin näin äkkiseltään arvioituna vaikuttaa olevan perin hypoteettista laatua, mikä puolestaan tekee siitä EU-oikeudellisena ennakkoratkaisupyyntönä haavoittuvan.

Tähän asti ylikansallisten instituutioiden, etunenässä tietysti EU:n oman valtiosääntötuomioistuimen kytkentä sen toimintaan on ollut olematonta. Näin ollen kysymyksistä, jotka selkeästi koskettavat laajaa unioninlaajuista yhteisöä, saksalaiset valtiosääntötuomarit ovatkin keskustelleet keskenään, pääosin saksalaisiin lähteisiin tukeutuen ja keskeisenä ongelmanaan se, miten tuomioistuimen saksalaisen perustuslain ikuisuustakuusta tulkitsemat elementit kestävät muutoksen ja liittopäivien asema turvataan. Kuten oppineet, Jürgen Habermas etunenässä, huomauttavat, valtiosääntötuomioistuin puhuessaan painokkaasti esimerkiksi demokratiasta ei ole ollut kiinnostunut demokratiasta Euroopassa, vaan Saksassa.

Nyt kun asia viedään unionitasolle, koko tilanne ja ratkaisuasetelman dynamiikka muuttuvat merkittävästi ja elementit, jotka saksalainen valtiosääntötuomioistuin on ollut valmis pitkälti ohittamaan, pääsevät tulkintaan mukaan. Parempi siis myöhään, kuin ei milloinkaan. Erityisen tärkeää se on tässä asiassa, joka on keskeinen talous- ja rahaliiton edelleenmuotoutumisen kannalta. Vastaavasti voidaan viitata esimerkiksi siihen, kun irlantilainen korkea tuomioistuin avasi vuoropuhelun EU-tuomioistuimen kanssa Euroopan vakausmekanismia koskevassa Pringle-asiassa. Samalla irlantilainen tuomioistuin tarjosi EU-tuomioistuimelle tilaisuuden tuoda esiin kantansa unionioikeudelliseen akuuttiin tulkintakysymykseen.

’Hunde, die bellen, beißen nicht’ tai ehkä pikemminkin ’Ja, aber’

Kun edetään itse ennakkoratkaisupyynnöstä saksalaisessa valtiosääntötuomioistuimessa vireillä olevan asian tarkasteluun, on helppo todeta, että sillä oli kaikki aiheet jättää kyseinen kanne tutkimatta, kuten vähemmistön äänestyslausunnoista käy ilmi. Enemmistö katsoi kuitenkin ainakin tässä vaiheessa toisin – mahdollisen ennakkoratkaisun saatuaan sen on vielä mahdollista arvioida asia myös tältä osin uudelleen – ja päätti edetä mielenkiintoiseen tilanteeseen suhteessa Euroopan keskuspankkiin, jonka toimet eivät tietenkään ole saksalaisen valtiosääntötuomioistuimen tuomiovallassa. Näin syntyy erittäin hankala ratkaisuasetelma.

Tuomioistuin oli, kuten se itse sanoo, taipuvainen pitämään Euroopan keskuspankin OMT-ohjelmaa unioniperussopimuksen vastaisena. Ja melkoisten tulkintaoperaatioiden perusteella se rakensi tästä tulkinnastaan linkin Saksaan, omaan tulkintaansa Saksan perustuslaista ja toimivallan siirrosta unionille sekä omaan toimintaansa ja saksalaisen perustuslain integraatio-ohjelmaan.

Mitä OMT-ohjelmaa koskevan kysymyksen siirtyminen sinne, minne se kuuluu, sitten mahtaisi merkitä OMT-ohjelman kannalta? Jo unionituomioistuimen Pringle-asiassa antaman tuomion osalta todettiin, että useimpien oli varmaan helppoa ”hazard a pretty good guess at the ending”.  Niinpä ainakin kyynikot tietysti jo tietävät sen olevan koko ohjelman pelastus. Ja koska pääjohtaja Mario Draghin vakauttava – ja avokätinen – lupaus on ollut tähänastisista eurokriisitoimista kenties tehokkain, monet myös toivovat niin olevan.

Materiaalisen kysymyksen osalta saksalaisen valtiosääntötuomioistuimen tulkinta unioniperussopimuksesta on vähintäänkin kysymyksenalainen. Sikälikin on hyvä, että asia on EU-tuomioistuimen käsissä, olkoonkin, että myös saksalaisesta oikeuskirjallisuudesta olisi ollut löydettävissä perusteita toisenlaiselle tulkintakannalle kuin mihin valtiosääntötuomioistuin nyt näyttää päätyneen. Selvää lisäksi on, että valtiosääntötuomioistuimen ymmärrys OMT-ohjelmasta tulee vielä keskusteltavaksi.

Ehkä kuitenkin viittaus juuri Pringle-asian ratkaisuun auttaa katsomaan eteenpäin vielä selvemmin. Kyseiseen ratkaisuun näet myös saksalainen valtiosääntötuomioistuin viittaa, kun se tiedustelee, millaisin perustein OMT-ohjelmaa voitaisiin pitää EU-oikeuden mukaisena. Pringle-tapauksessahan unionituomioistuin katsoi, että EVM-sopimus on tietyllä tavalla tulkittuna unionioikeuden mukainen. Vastaavaan tulkintaan on erinomaiset mahdollisuudet nytkin. Saksalaisen valtiosääntötuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntöä voi siis parhaassa valossa tarkasteltuna todella pitää yrityksenä etsiä perusteita sille, millä edellytyksillä OMT-ohjelma olisi ymmärrettävissä unionioikeudenmukaiseksi (jos se sitä ei sellaisenaan olisi). Ennakkoratkaisupyynnön pihvi voisikin siis olla tässä: ennakkoratkaisupyyntö ei ole olemassa primääristi sen vuoksi, että OMT-ohjelman osoitettaisiin olevan unionioikeuden vastainen. Sen sijaan sillä haetaan argumentteja ja mahdollisuuksia pitää sitä unionioikeuden mukaisena. Tämä on tietysti hyvin optimistinen luenta asetelmasta.

Kun EU-tuomioistuin on aikanaan antanut asiassa oman ratkaisunsa, liittovaltion valtiosääntötuomioistuin pääsee vielä antamaan oman ratkaisunsa. Jos unionituomioistuin myös tässä asiassa seuraa vastaavanlaista, itse asiassa saksalaiselta valtiosääntötuomioistuimelta omaksuttavissa olevaa ’kyllä, mutta’ -perustelutapaa, saksalaisen tuomioistuimen lienee lopulta helppo soveltaa sitä sen ratkaistavana olevassa asiassa. Mutta asia on siis vielä kesken, ja sen jokainen tuleva vaihe tulee taatusti pitämään sekä saksalaisen valtiosääntötuomioistuimen että unionituomioistuimen huomion ja keskustelujen keskipisteenä.

Janne Salminen
Tutkija, Turun yliopisto

Comments

  1. En puutu itse asiaan, eli siihen, miksi Saksan valtiosääntötuomioistuin teki ennakkoratkaisupyynnön. Huomautan vain, että Ruotsissa kansallisen lainkäytön suhde sekä Eurooppa-oikeuteen että Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen tulkintoihin on juuri nyt aivan keskustelun ytimessä. Fredrik Wersäll, joka on Svean hovioikeuden presidentti ja on ollut mm. valtakunnansyyttäjä ja oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos, arvostelee Svensk Juristtidningenissä (2014, s. 1 ss.) ankarasti Ruotsin korkeinta oikeutta liiallisesta ”tuomioistuinaktivismista”. Tarkempia tietoja tulee Oikeus-lehden numerossa 1/2014, mutta jo ennen sen julkaisemista maaliskuussa voimme täällä tietysti keskustella siitä, miten säädännäisoikeus sopeutuu tapausoikeuteen.

  2. Janne Salminen says:

    Lisää tuoretta ajankohtaiskeskustelua, osin samansuuntaista, ks.
    – Ingolf Pernicen blogteksti / 10.2.2014
    http://www.verfassungsblog.de/en/deutsch-karlsruhe-wagt-den-schritt-nach-luxemburg/#.Uv8cKM6AlGQ ;
    – Daniel Thymin blogteksti / 13.2.2014
    http://eutopialaw.com/2014/02/13/a-spring-in-the-desert-the-german-ecj-reference-on-the-ecb-bond-purchases/ ;
    – Peter Lindsethin blogteksti / 10.2.2014:
    http://eutopialaw.com/2014/02/10/barking-vs-biting-understanding-the-german-constitutional-courts-omt-reference-and-its-implications-for-eu-reform/ .

    Taustoja ja laajempaa viitekehystä lisää esim. tammikuussa ilmestyneestä kirjoituksesta, ks. Janne Salminen, Saksalainen valtiosääntötuomioistuin ja talous- ja rahaliiton kehittämisen rajat, teoksessa Mikael Koillinen ja Janne Salminen (toim.), Oikeus, vero, talous. Juhlajulkaisu Kauko Wikström, Turku 2014, s. 297 alkaen. Muuttuneesta asetelmasta keskuspankinkin kannalta, ks myös Päivi Leinon kanssa tehty artikkeli Should the Economic and Monetary Union Be Democratic After All? Some Reflections on the Current Crisis, German Law Journal 2013, osoitteessa http://www.germanlawjournal.com/index.php?pageID=11&artID=1532 .

Trackbacks

  1. […] yhteydessä pidin hyvänä, että saksalainen tuomioistuin teki ennakkoratkaisupyynnön, kun kerran siellä oli […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s