Jukka Snell: Vastine Janne Salmiselle: uhkauskirje Karlsruhesta?

Janne Salminen kommentoi erittäin mielenkiintoisesti Saksan valtiosääntötuomioistuimen tekemää ennakkoratkaisupyyntöä, joka koskee Euroopan keskuspankin OMT eli outright monetary transactions  -päätöstä.  Oma reaktioni ennakkoratkaisupyyntöön on kuitenkin pessimistisempi kuin Salmisen. Onko kyseessä todellinen keskustelunavaus vai uhkauskirje?

Tuomiossaan Saksan valtiosääntötuomioistuin päätyy sille kannalle, että OMT-päätös on EU-oikeuden ja Saksan perustuslain vastainen, ellei sitä tulkita suppeasti. Ennakkoratkaisupyynnössään valtiosääntötuomioistuin kutsuu EU-tuomioistuimen tekemään tällaisen suppean tulkinnan.

Nähdäkseni ennakkoratkaisupyyntö muodostaa EU-tuomioistuimelle dilemman sanan varsinaisessa merkityksessä. Sillä on kaksi vaihtoehtoa, ja molemmat ovat hankalia.

Ensimmäinen vaihtoehto on tulkita OMT-päätöstä suppeasti, Saksan valtiosääntötuomioistuimen linjaamalla tavalla. Tämä olisi oikeudellisesti ainakin ensi näkemältä varsin yksinkertaista. Valtiosääntötuomioistuimen ratkaisu sisältää yksityiskohtaista ohjeistusta, jota seuraamalla EU-tuomioistuin voi välttää konfliktin OMT-päätöksen ja Saksan perustuslain välillä. Valitettavasti suppea tulkinta voi johtaa taloudellisiin ongelmiin.

OMT-päätöksessä Euroopan keskuspankki julisti, että se voi ostaa rajoittamattoman määrän jonkin euromaan velkakirjoja. Tämä rauhoitti markkinat. Olennaista markkinoiden rauhoittumiselle oli, että keskuspankin julistus oli määrällisesti rajoittamaton ja uskottava. Keskuspankki voi tarvittaessa luoda äärettömän määrän rahaa. Se on ainoa instituutio, joka ei voi koskaan joutua maksuvaikeuksiin. Tämän johdosta markkinatoimijoiden ei esimerkiksi kannata lähteä pelaamaan määrätietoista keskuspankkia vastaan; sen rajattomat resurssit takaavat voiton. Juuri tämän takia OMT-lupausta ei ole tarvinnut panna täytäntöön. Markkinatoimijat ovat uskoneet siihen eivätkä ole lähteneet sitä koettelemaan. Tilanne on aivan toinen jäsenvaltioiden ja muiden EU-instituutioiden toimien osalta. Niillä on esimerkiksi aina määrällisiä rajoja, jotka voivat helposti osoittautua riittämättömiksi markkinoiden myllerryksessä. Jos EU-tuomioistuin nyt lähtee suppeaan tulkintaan, erityisesti asettamaan määrällisiä rajoja valtiosääntötuomioistuimen ehdottamalla tavalla, se voi vahingoittaa OMT-lupauksen tehoa. Samanlainen seuraus voi olla myös valtiosääntötuomioistuimen vaatimuksella, että keskuspankin tulee olla etusijalla muihin velkojiin nähden. Vaarana on, että ainoa toimija, joka on eurokriisissä osoittautunut uskottavaksi ja riittävän vahvaksi, menettää tärkeän osan toimintakykyään.

Toinen mahdollisuus EU-tuomioistuimella on hylätä Saksan valtiosääntötuomioistuimen ehdottama suppea tulkinta, ja vahvistaa Euroopan keskuspankin OMT-lupauksen laillisuus ilman ehdotettuja rajoituksia. Tämä varmistaisi ainakin hetkellisen markkinarauhan, mutta saattaisi johtaa konstitutionaaliseen kriisiin. Ei näet voi olettaa, että Saksan valtiosääntötuomioistuin nöyrästi hyväksyy EU-tuomioistuimen vastauksen. Jos vastaus ei sitä miellytä, se ennakkoratkaisupyyntönsä perusteluiden mukaisesti voi julistaa, että OMT-päätös on Saksan perustuslain vastainen ja että Saksan viranomaisten tulee ryhtyä toimenpiteisiin sitä vastaan. Laajan tulkinnan vaarana on siis vakava konstitutionaalinen kriisi.

En siis näe ennakkoratkaisupyyntöä hyvässä uskossa käytävän keskustelun avauksena, vaan melkeinpä uhkauksena: ratkaiskaa asia meidän viitoittamallamme tavalla, tai muuten! Ongelma on, että ehdotettu tapa on eurokriisin kannalta problemaattinen.

Ennakkoratkaisupyynnössä on kuitenkin yksi myönteinen puoli: sillä voitetaan aikaa. Keskimäärin ennakkoratkaisumenettelyssä kestää noin 16 kuukautta, erityisen vaikeissa tapauksissa paljon pidempään. Voidaan toivoa, että kun EU-tuomioistuin vastaa, eurokriisi on talttunut tai poliittiset toimijat ovat vahvistaneet EU:n toimintakykyä.

Jukka Snell
Turun yliopisto ja Swansea University