Pauli Rautiainen: Pakkojäsenyys tulossa ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin


Pauli RautiainenKorkeakouluopiskelijoiden jäsenyyden järjestämisestä korkeakoulujensa opiskelijayhteisöissä on taitettu peistä jo vuosikymmeniä. Yliopistoissa on ollut vanhastaan käytössä pakkojäsenyys: jokainen perustutkinto-opiskelija kuuluu yliopistonsa ylioppilaskuntaan ja maksaa sille jäsenmaksua. Ammattikorkeakouluissa ei sen sijaan ole pakkojäsenyyttä: opiskelijakuntaan kuuluminen ja sen jäsenmaksun maksaminen on jokaiselle opiskelijalle täysin vapaaehtoista.

Pakkojäsenyyden valtiosääntöinen arviointi kiinnittyy perustuslain yhdistymisvapaussäännöksen (13 §) tulkintaan. Sen osalta perustuslakivaliokunta on todennut, ettei yhdistyksen jäsenyyden yleisenä periaatteena voi olla pakkoon perustuva eli suoraan lain säännösten perusteella määräytyvä jäsenyys muutoin kuin aivan erityisestä syystä. Perustuslakivaliokunnan mukaan vapaaehtoisen jäsenyyden lähtökohdasta voidaan poiketa vain, jos poikkeamiselle on olemassa painavat perusteet. Tällaiseksi on katsottu esimerkiksi tarve järjestää yhdistys lailla julkista tehtävää varten, joskin tällöinkin on ensisijaisesti etsittävä muita kuin pakkojäsenyyden varaan rakentuvia järjestelyjä kuten riistan- ja metsänhoitoyhdistysten kohdalla on tehty.

Vuonna 1997 yliopistojen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä arvioidessaan perustuslakivaliokunta totesi, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä perusteli lähinnä pakkojäsenyyden asema vanhastaan osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Vuosina 2002 ja 2004 valiokunta totesi ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien osalta, ettei niiden pakkojäsenyydelle ollut vastaavia perusteita. Tämän vuoksi eduskunta ei suostunut hallituksen esitykseen pakkojäsenyyden laajentamisesta myös ammattikorkeakoulusektorille.

Kun perustuslakivaliokunnan vuosina 1997, 2002 ja 2004 antamia lausuntoja sekä niiden taustalla olevia yliopisto- ja ammattikorkeakoululakeja vertaa toisiinsa, huomaa perustuslakivaliokunnan katsoneen vuosinen 2002 ja 2004 lausunnoissaan, että kaikki ylioppilaskunnan silloiset lakisääteiset julkiset tehtävät, mukaan lukien niiden ytimessä oleva opiskelijaedustajien valitsemisen oppilaitoksen hallintoon, olisi mahdollista toteuttaa myös ilman opiskelijoiden pakkojäsenyyttä ylioppilaskunnassa. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyyttä koskeneiden perustuslakivaliokunnan lausuntojen jälkeen vaikuttikin siltä, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä perusteli enää vain sen ikimuistoisuus. Se on kyseenalainen ja painoarvoltaan heikko peruste perusoikeuden rajoittamiselle etenkin, jos asiaa tarkastellaan korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Viitattaessa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden ikimuistoisuuteen viitataan sellaiseen korporaatio- ja privilegioajatteluun, joka on liki vastakohta yksilön oikeusasemaa painottavalle perusoikeusajattelulle.

Perustuslakivaliokunnan vuosina 2002 ja 2004 esittämistä ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntia koskeneista kannanotoista olisi luullut seuraavan sen, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyys olisi kumottu yliopistolain seuraavan uudistuksen yhteydessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Perustuslakivaliokunta katsoi yliopistolakia uudistettaessa vuonna 2009, että ylioppilaskunnan pakkojäsenyys oli edelleen perusteltua. Valiokunta tosin viittasi sellaisiin ylioppilaskuntien hoitamiin erityisiin tehtäviin, joita valiokunta ei ollut aiemmissa lausunnoissaan hyväksynyt ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyyttä perusteleviksi seikoiksi. Käytännössä uuteen yliopistolakiin kirjattiin ylioppilaskunnille yksi sellainen tehtävä, jota ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat eivät tosiasiassa hoitaneet: yhteydenpito opiskelijan perusterveydenhuollosta vastaaviin tahoihin eli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön (YTHS). Kyse ei ollut varsinaisesti ylioppilaskunnan tehtäväpiirin laajentamisesta vaan ainoastaan sitä kuvaavan lakitekstin päivittämisestä.

Tämän jälkeen sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistettiin YTHS-pohjaisen terveydenhuollon kokeilu eräillä paikkakunnilla myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden joukossa. Kokeilu oli monella tavalla menestys. Samalla se kertoo, kuinka korkeakoulun opiskelijayhteisön yhteydenpito terveydenhuollosta vastaavaan tahoon onnistuu hyvin ilman pakkojäsenyyttä. Samoin kokeilu osoitti, että YTHS-palveluiden piirissä olevien opiskelijoiden terveydenhoitomaksu voidaan kantaa onnistuneesti ylioppilaskunnan jäsenmaksusta erillään. Näin ne lisäperusteet, joilla perustuslakivaliokunta vuonna 2009 perusteli ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä, ovat käytännössä vesittyneet.

Tästä huolimatta hallitus on tuomassa eduskuntaan tänä vuonna, kolmatta kertaa reilun kymmenen vuoden sisään,  esitystä ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyydestä. Esityksessä pakkojäsenyyttä perustellaan sillä, että lisättäessä ammattikorkeakoululakiin opiskelijakuntien tehtäviin yhteydenpito opiskelijan perusterveydenhuollosta vastaaviin tahoihin opiskelijakuntien tehtävät ovat samat kuin ylioppilaskuntien tehtävät. Tämä on totta ja siitä luonnollisesti seuraa, ettei ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja yliopisto-opiskelijoiden erilaiselle kohtelulle suhteessa heidän jäsenyytensä järjestämistapaan korkeakoulujen opiskelijayhteisöissä ei ole, ainakaan lainmuutoksen jälkeen, kestäviä perusteita.

Hallituksen päättely on kuitenkin nurinkurinen yhdistymisvapauteen kiinteästi kuuluvan oikeuden olla kuulumatta yhdistykseen kannalta. Siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien toiminta on osoittanut korkeakoulujen opiskelijayhteisöjen kykenevän selviytymään tehtävistään ilman opiskelijoiden pakkojäsenyyttä, tulisi seurata perusoikeusrajoituksen eli ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden purkaminen. Sen sijaan siitä ei pitäisi seurata pakkojäsenyyden käyttöönottamista myös ammattikorkeakoulusektorilla, kun kerran opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen liittyvän terveydenhoitomaksun voi kerätä ilman pakkojäsenyyttäkin.

Pakkojäsenyyttä koskevan keskustelu on siis liitetty kädenvääntöön korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoidon järjestämistavasta. Laadukkaan opiskeluterveydenhoidon merkitys opiskelijoiden hyvinvoinnin näkökulmasta on ilmeinen ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhoidon kehittäminen yliopisto-opiskelijoiden terveydenhoitojärjestelmää vastaavaksi on yhdenvertaisuuskysymys.

YTHS-järjestelmän laajentaminen myös ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevaksi toteuttaa hyvin julkiselle vallalle perustuslaissa (19.3 §) säädettyä väestön terveyden edistämisvelvoitetta. Koska  YTHS-järjestelmän laajentaminen yhdenvertaisesti kaikkia korkeakouluopiskelijoita koskevaksi on kuitenkin toteutettavissa ilman pakkojäsenyyden käyttöönottoa ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa, hallituksen kaavailemalle ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyydelle on edelleenkin vaikea löytää perusteita. Yhden perusoikeuden edistämisellä ei voi perustella toisen perusoikeuden rajoittamista, jos ensin mainittu perusoikeutta edistävä toimi on mahdollista toteuttaa ilman toisen perusoikeuden rajoittamista.

 

Pauli Rautiainen
julkisoikeuden ma. yliopistonlehtori
Tampereen yliopisto

Comments

  1. Matti Marttila says:

    Tutustuppa nyt hieman paremmin siihen YTHS-kokeiluun ammattikorkeakouluissa ennen kuin rupeat, siitä suuria johtopäätöksiä tekemään.

    • Pauli Rautiainen says:

      Tässä vielä pari sanaa tästä terveydenhuoltopuolesta. Opiskeluterveydenhuollon eräänä suurena ongelmana, asiaa perusoikeusnäkökulmasta tarkastellen, on ollut opiskelijoiden välisen epätasa-arvon kasvaminen. STM:n selvitykset ovat osoittaneet opiskeluterveydenhuollon toteuttamistapojen ja resurssien eroavan sen mukaan, millä paikkakunnilla ja missä oppilaitoksissa opiskelijat opiskelevat. Tähän eriarvoistumiseen YTHS-järjestelmän laajentaminen yhtäläisesti kaikkia korkeakouluopiskelijoita koskevaksi on lääke, minkä myös ennen aikaisesti resurssisyistä lopetettu YTHS-kokeilu todisti.

      Tämän yhdenvertaisuuskysymyksen ohella kokonaan toinen asia on toki opiskelijaterveydenhuollon resursointi. On mielestäni aivan perusteltua järjestää YTHS-pohjainen opiskelijaterveydenhuolto vakuutusajatteluun pohjautuen eli kantamalla kaikilta YTHS-palvelujen piirissä olevilta korkeakouluopiskelijoilta pakollista terveydenhoitomaksua. Tämäntyyppiseen riskien pulverointiinhan koko hyvinvointivaltiomme pohjautuu. Jos katsomme YTHS-kokeilu yksityiskohtaisemmin kuin alkuperäisessä kirjoituksessani tein, erääksi ammattikorkeakoulujen YTHS-kokeilun ongelmaksi muodostui se, että siinä terveydenhoitomaksun maksaminen oli vapaaehtoista. Tämä ei luonut kokeilulle optimaalista rahoituspohjaa terveysriskien ja niihin liittyvien kustannusten jakautumisen näkökulmasta. Kokeilu siis osoitti, että YTHS-tyyppinen terveydenhuolto on syytä perustaa pakolliseen terveydenhoitomaksuun kuten asia yliopistoissa on. Tämä ei varmastikaan tullut kenellekään terveydenhoidon rahoitusta tuntevalla yllätyksenä.

      Kirjoitukseni sanoma on YTHS-kokeilun näkökulmasta, että terveydenhoitomaksun pakollisuudesta (joka on sinänsä perusoikeusnäkökulmasta aivan ongelmatonta) ei voi johtaa ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyyden oikeutusta, sillä YTHS-kokeilu myös osoitti, että terveydenhoitomaksu on sinänsä (oli se sitten pakollinen tai vapaaehtoinen) mahdollista kantaa ilman opiskelijoiden pakkojäsenyyttä opiskelijayhteisössään. Perusoikeusnäkökulmasta tulisi aina etsiä perusoikeuksiin mahdollisimman vähän puuttuva vaihtoehto.

      Kokonaan alkuperäisestä kirjoituksestani erillinen, mutta YTHS-kokeiluun olennaisesti liittyvä, kysymys on myös se, että hallituksen kehysriihessä tekemät ratkaisut uhkaavat tuhota liiallisten säästöjen muodossa koko YTHS-muotoisen opiskelijaterveydenhuollon perustan. Tätä voi arvostella jo julkiselle vallalle asetetun terveydenedistämisvelvoitteen näkökulmasta. Olen kuitenkin kirjoittanut säästöistä ja perusoikeuksista jo aiemmin tässä blogissa, joten ei siitä tällä kertaa sen enempää.

  2. Matti Leppälehto says:

    Tekstissä jäi mietityttämään tämä kohta ”Samoin kokeilu osoitti, että YTHS-palveluiden piirissä olevien opiskelijoiden terveydenhoitomaksu voidaan kantaa onnistuneesti ylioppilaskunnan jäsenmaksusta erillään. Näin ne lisäperusteet, joilla perustuslakivaliokunta vuonna 2009 perusteli ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä, ovat käytännössä vesittyneet.”

    Seinäjoella pilotoinnin yhteydessä YTHS-maksun on kerännyt ammattikorkeakoulu ja ilmeisesti tällä viitataan siihen. Kuitenkin maksu, joka kattaisi kaikki läsnäolevat opiskelijat, olisi asia erikseen ja vaatisi omat lainsäädännölliset muutoksensa verrattuna vapaaehtoiseen maksukeräämiseen, jota SeAMK on kokeilun aikana kerännyt.

    • Pauli Rautiainen says:

      Tämä on aivan totta. Koska pakollisen terveydenhoitomaksun kantaminen AMK-sektorilla voidaan monin tavoin järjestää ilman opiskelijakuntien pakkojäsenyyden käyttöönottoa, terveydenhoitomaksun pakollisuus toimii heikosti pakkojäsenyyden perusteena.

  3. Erkki Snellman says:

    Kirjoittajan kannattaisi pohtia, onko vain alueellisen yhteisön (kunta, maakunta) pakkojäsenyys luonnollista ja itsestään selvää, mutta muulla tavoin organisoidun taas yhdistymisvapauden vastaista. Kannattaisi pohtia yleisellä tasolla turvautumatta siihen helppoon ratkaisuun, mitkä perustuslaki sanoo kunnallisesta itsehallinnosta.

  4. Elias Laitinen says:

    Itseäni jäi askarruttamaan tuo kommenttiosiossa käsitelty kirjoituksen sivuteema: miksi on kirjoittajan mukaan kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmatonta, että toiset kansalaiset joutuvat maksamaan pakollisen terveydenhoitovakuutuksen ja toiset taas eivät?

    • Pauli Rautiainen says:

      Oivallinen tematiikka. Kommenttiosiossa totesin lähinnä, että pakollisen terveydenhoitomaksun kantaminen korkeakouluopiskelijoilta on opiskelijayhteisöjen pakkojäsenyydestä erillinen kysymys. Terveydenhoitomaksun kantaminen ei siis jäsenny samaan tapaan perustuslain yhdistymisvapautta koskevan säännöksen (PL 13 §) pohjalta kuin opiskelijayhteisön pakkojäsenyys. Erinäisten pakollisten maksujen keräämistä koskeva keskustelu on perusoikeusnäkökulmasta tarkastellen oma teemansa, jota voi lähestyä useasta suunnasta. Käsillä olevan lakiehdotuksen puitteissa tarkastellen esitetty pakollinen terveydenhoitomaksu (joka on siis yliopistosektorilla nykyisinkin käytössä) ei ole perusoikeusnäkökulmasta ongelmallinen, kun se suhteutetaan pakollisia maksuja yleisesti koskevaan perusoikeuskeskusteluun. YTHS-maksua koskevaan keskusteluun voi lähteä rakentamaan analogiaa esimerkiksi siitä, kuinka metsänhoitoyhdistysten jäsenyyttä vapaaehtoiseksi muutettaessa ei poistettu metsänomistajan pakollista velvollisuutta maksaa metsänhoitomaksua (tämän asetelman myöhempi kehitys on sitten oma käsillä olevan keskustelun näkökulmasta toisarvoinen sivupolkunsa). Muitakin lähestymiskulmia on, mutta niistä tullaan samaan lopputulemaan: pakollisen terveydenhoitomaksun määräämisen korkeakouluopiskelijoille ei voi katsoa asettavan korkeakouluopiskelijoita kohtuuttomasti (ts. perusoikeussäännöstön kieltämällä tavalla) eriarvoiseen asemaan muun väestön kanssa (kansanterveyslain näkökulmasta relevantti vertailukohta olisi oikeastaan muut kuntalaiset) kunhan maksu on kohtuullinen (tähän liittyen ks. terveydenhoitomaksujen suuruudesta ylipäänsä käyty keskustelu, joka on sekin oma tarinansa). Yhdenvertaisuusnäkökulmaan liittyvät kysymyksenasettelut ovat korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitoon liittyen nähdäkseni ensisijassa muualla kuin maksujen asettamiskysymyksessä eli käytännössä palveluiden piiriin ylipäänsä pääsemisessä (teemasta ks. muun muassa SiVL 21/2006 vp, SiVL 19/2002 vp). Perusoikeusnäkökulmasta tärkeä on myös palveluiden tasoon ylipäänsä liittyvä keskustelu (joka ajankohtaistui kehysriihen päätösten jälkeen), joskin sen puitteissa voidaan havaita YTHS-pohjaisten terveyspalveluiden olevan suhteessa kansanterveyslakiin kiinnittyvään palvelukokonaisuuteen aika hyvällä tolalla.

Trackbacks

  1. […] vuoden sisään esityksen ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyydestä, kuten tässä blogissa on jo aiemmin kirjoitettu. Koska perustuslakivaliokunnan jo aiemmin tunnistamat perusoikeusongelmat eivät olleet kadonneet […]

  2. […] Det här slår också Pauli Rautiainen, lektor i offentlig rätt vid Tammerfors universitet, fast i ett inlägg i Grundlagsbloggen år […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s