Suomi jatkaa tietojen säilyttämistä viranomaisten tarpeisiin


Perustuslakiblogissa seuratun tietoyhteiskuntakaaren eduskuntakäsittely on päättymässä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön hyväksymisen jälkeen siihen, että tietojen säilyttymisvelvollisuuden säilyttämistä pidetään välttämättömänä ”viranomaisten toimintaedellytysten kannalta” vakavan rikollisuuden torjumiseksi.  Kun säilyttämisvelvollisuuteen velvoittanut direktiivi todettiin unionin tuomioistuimen ratkaisulla pätemättömäksi huhtikuussa 2014, tietojen säilyttämisen välttämättömyyttä viranomaisten tarpeisiin on nyt arvioitu ”kansallisista lähtökohdista”.

Säilyttämisvelvollisuutta kuitenkin rajataan mm. yksilöimällä palvelut, joista tietoja säilytetään. Lisäksi säilytettävät tiedot tulee yksilöidä tyhjentävästi laissa. Tietojen säilyttämiselle säädetään aikarajat (6, 9 tai 12 kuukautta) sen perusteella, miten hyödyllisiä kyseisen palvelun tiedot ovat vakavien rikosten tutkinnan kannalta. Jatkossa tietoja säilytettäisiin vain matkapuhelinverkon puhelu- ja tekstiviestipalveluista, internetyhteyspalveluista ja internetpuhelinpalveluista. Esimerkiksi lankapuhelinverkon puheluista tai sähköpostipalveluista tietoja ei säilytettäisi jatkossa viranomaisten tarpeisiin. Teleyrityksen tulisi säilyttää laissa luetelluista tiedoista viranomaistarpeisiin vain ne tiedot, jotka se säilyttää muutoinkin omiin tarpeisiinsa, kuten esimerkiksi laskutusta varten.

Ehdotetuilla muutoksilla säilyttämisvelvollisuus rajataan unionin tuomioistuimen ratkaisussa ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannalta. Jatkossa koetetaan arvioida, onko mainittuja säännöksiä tarpeen muuttaa esimerkiksi palvelujen käyttäjämääriin tai viranomaisten tarpeisiin liittyvistä muutoksista johtuen.

Kootusti voidaan todeta, että Suomessa on päädytty ”kansallisista lähtökohdista” joka tapauksessa jatkaa tietojen säilyttämistä viranomaisten tarpeisiin, vaikka direktiivin pätemättömäksi toteamisen myötä siihen ei ole enää aiempaan tapaan EU-oikeudellista velvollisuutta ja vaikka monissa muissa unionin jäsenvaltioissa tietojen säilyttämistä ei ole pidetty valtiosääntöoikeudellisin perustein sallittuna.

TO & JL

Ps. Lisäksi on muistettava, että Suomi ja muut EU:n jäsenvaltiot toimivat edelleen EU-oikeuden soveltamisalalla ja ovat sitä myötä sidottuja EU:n perusoikeuskirjassa turvattuihin oikeuksiin, vaikka tietojen säilyttämisvelvollisuutta koskeva direktiivi on kumottu. On siten aivan mahdollista, että nyt säädetty tunnistamis- ja sijaintietojen säilyttämisvelvollisuus merkitsee EU-oikeuden suojaamien perusoikeuksien loukkausta, täysin riippumatta säilyttämisvelvollisuuden kansallisesta (valtiosääntöoikeudellisestakin) arvioinnista.

Comments

  1. Pekka Savola says:

    Näköjään edelleenkin PKL 10:6.2 (ja erityisesti sen 2 kohdan) nojalla säilytettäviä tietoja voidaan edelleenkin käyttää yli 250 rikosnimikkeen tutkinnassa (ks. artikkelini Lakimies 5/2013 s. 899 av 74). Harmi, ettei PeV huomannut vaatia tarkennuksia tähän. Tällainen vaatimus kyllä esitettiin viitatuista telekuunteluedellytyksistä pakkokeinolakia säädettäessä (PeVL 66/2010 vp, s. 6), mutta kun se jäi ponnettomaksi, lakivaliokunta ei tehnyt ryhtynyt sen johdosta toimenpiteisiin (LaVM 44/2010 vp, s. 24).

  2. Sinä rehti Citizen Kane, et sinä etnisiä, seksuaalisia, uskonnollisia rekistereitä pidä, mutta terveydellisiä pidät ja me niissä olevat joudumme elämään leirissä kuin etnisesti rekisteröidyt 1930-kymmenellä Saksassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s