Perustuslakivaliokunta asettaa tuoreessa lausunnossaan pisteen viime kevään rakennepaketista alkaneelle hallituksen projektille, jonka tarkoituksena oli vaikeuttaa muiden kuin evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämistä. Jos hanke olisi edennyt, olisi jatkossa vain evankelis-luterilaista ja ortodoksista uskontoa opetettu nykyjärjestelmän mukaisesti opetukseen osallistuvia ollessa vähintään kolme, samaisen edellytyksen noustessa muiden osalta kymmeneen.
Taloudellisesti uudistuksella pyrittiin hakemaan perustuslakivaliokunnan arvionkin mukaan varsin vähämerkityksistä 1,2 miljoonan euron vuosittaista säästöä, ja toisaalta ratkaisemaan pätevien opettajien löytämiseen liittyviä ongelmia muiden kuin evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon kohdalla. Näiden tavoitteiden perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan katsonut olevan riittäviä oikeuttamaan eri uskontokuntiin kuuluvien erilaista kohtelua.
Taloudellisten ja käytännöllisten tavoitteiden ohella, ja uskonnonvapauden kannalta kaikkein mielenkiintoisemmin, hallitus pyrki perustelemaan uusien vähimmäisoppilasmäärien hyväksyttävyyttä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan erityisellä julkisoikeudellisella asemalla ja niiden asemalla kansankirkkoina. Hallituksen esityksen mukaan nämä erityisasemaan liittyvät syyt itsessään perustelivat järjestelmän säilyttämistä muihin kohdistuvista muutoksista huolimatta näiden uskontokuntien kohdalla entisellään.
Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan tätä perustelua hyväksynyt, vaan päätyi katsomaan, ettei evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti erityinen asema Suomessa ole sinänsä hyväksyttävä syy kohdella muihin uskontokuntiin kuuluvia eri tavoin. Sen sijaan perustuslakivaliokunta korosti esityksen ongelmallisuutta erityisesti siinä suhteessa, että se kohdistuu vähemmistöuskontoihin, joiden jäsenistössä esimerkiksi maahanmuuttajaryhmien osuus on suuri. Se katsoi muutoksen heikentävän juuri vähemmistöuskontoihin kuuluvien asemaa ja siten erityisesti myös maahanmuuttajaväestön asemaa, kun perustuslain yhdenvertaisuussääntely pikemminkin korosti tarvetta tällaisten ryhmien positiiviseen erityiskohteluun.
Hallituksen esityksen torjumisen lisäksi perustuslakivaliokunta näyttää lausuntonsa lopussa luovan mielenkiintoisella tavalla katseensa uskonnonopetusjärjestelmän tulevaisuuteen ja vaihtoehtoihin esityksenkin tavoitteena olleiden taloudellisten säästöjen aikaansaamisessa. Se nimittäin huomauttaa, että perustuslaki ei estä peruskoulun ja lukion opetussisällön sellaista kehittämistä, jossa oman uskonnon opetuksen sijasta painopistettä siirrettäisiin kaikille yhteiseen uskontotiedon ja elämänkatsomustiedon opetukseen. Näin valiokunta näyttää tarjoavan hallituksen suuntaan täkyä sen suhteen, mistä säästö olisi perustuslaillisesti ongelmattomammin löydettävissä.
On mielenkiintoista nähdä tarttuuko tämä tai jokin tuleva hallitus tähän täkyyn ja tapahtuuko tässä julkisessa keskustelussa yhä uudelleen esiin tulevassa tematiikassa jonkinasteista suunnanmuutosta. Nyt tyrmäyksen saanut hallituksen esitys osaltaan osoittaa, että tarvetta tällaiseen perusteellisempaan perkaamiseen olisi.
Johannes Heikkonen
tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Perustuslakiblogi 
Perustuslaki ei estäne katsomusaineiden opetuksen lopettamista kokonaan. Tämä lienee sekä taloudellisesti että yhdenvertaisuuden kannalta kestävin ratkaisu.
Helpoiten tämä ongelma ratkeaa niin, että nostetaan kaikkien uskontokuntien kohdalta vähimmäisvaatimus kymmeneen lapseen.