Juhani Kortteinen: Hieno päivä ihmisoikeuksille!


kuvaTämän päiväinen äänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista osoitti Suomen kuuluvan siihen ihmisoikeuksiin sitoutuneiden oikeusvaltioiden perheeseen, joka ottaa yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset vakavasti. Myös silloin, kun syrjinnän kohteena on seksuaalinen vähemmistö.
Kansalaisaloittetta vastaan meillä esitetyt – ja nyt siis hävinneet – perusteet ovat sinänsä tuttuja jo muista maista. Homoseksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten halveksuntaa ja syrjintää on myös muualla pyritty kaunistelemaan näennäisrationaalein perusteluin, kuten esimerkiksi vetomalla biologisiin totuuksiin, lasten oletettuun etuun, jumalalliseen ilmoitukseen ja muihin vastaaviin syihin. Tällaisten perusteiden oikeudellinen kestävyys ja todellinen luonne ovat kuitenkin tulleet tavallisesti esiin, kun tuomioistuimissa on käsitelty samaa sukupuolta olevien oikeutta avioliittoon koskevia valituksia. Yhdysvaltalaisten tuomioistuinten ratkaisut ovat tässä suhteessa erityisen havainnollisia.

Kalifornian korkein oikeus oli vuonna 2008 päättänyt In Re Marriage Cases -ratkaisussaan, että avioliiton rajaaminen vain eri sukupuolta olevien pariskuntien väliseksi oli Kalifornian osavaltion perustuslain vastaista syrjintää. Tämän jälkeen samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliittoa vastustavien kansalaisaloitteeseen perustuneessa kansanäänestyksessä samaa sukupuolta olevien mahdollisuus avioliittoon oli Kaliforniassa lakkautettu. Kalifornian viranomaiset kieltäytyivät kuitenkin puolustamasta kansanäänestyksen tuloksena muutettua lainsäädäntöä, jolloin lakialoitteen tekijöille annettiin mahdollisuus esiintyä tuomioistuimissa viranomaisten sijaan lainsäädäntömuutoksen puolestapuhujina. Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi tällöin, ettei heillä ollut puhevaltaa asiassa, koska he eivät kyenneet osoittamaan, että samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisesta aiheutuisi heille vahinkoa. Yhdysvaltain korkein oikeus ei siten ottanut kantaa varsinaiseen asiakysymykseen muilta osin.

Kalifornian tuomioistuimet sitä vastoin katsoivat asiassa esitetyn näytön perusteella, ettei mikään osoittanut, etteivät samaa sukupuolta olevat pariskunnat kykenisi muodostamaan perhettä ja huolehtimaan lapsista yhtälailla kuin eri sukupuoltakin olevat pariskunnat. Sosiaalinen vanhemmuus tunnustettiin yhteiskunnassa siinä missä biologinenkin, ja saattoi joissakin tilanteissa olla jopa tärkeämpi vanhemmuuden ulottuvuus. Samaa sukupuolta olevien mahdollisuus avioliiton solmimiseen ei mitenkään heikentänyt eri sukupuolta olevien avioitumista tai perhe-elämää, eikä tämän mahdollisuuden kieltäminen samaa sukupuolta olevilta myöskään mitenkään vahvistaisi tai vakauttaisi eri sukupuolta olevien aviollisia suhteita. Perinteet eivät oikeuta syrjintää. Aikoinaan oli kielletty myös mustien ja valkoisten välinen avioliitto, mutta tällaisia vahingollisia ja perusteettomia kieltoja ei silti voida ylläpitää.

Oikeudellisen arvioinnin valossa vaikuttikin siltä, että keskeinen syy evätä samaa sukupuolta olevilta pariskunnilta mahdollisuus solmia avioliitto oli yksinkertaisesti samaa sukupuolta olevien pariskuntien paheksunta. Kalifornialaiset tuomioistumet katsoivat kuitenkin, että vaikka lainsäädännöllä ei voitaisikaan muuttaa yksityisiä ennakkoluuloja, ei niille voida silti antaa suoraan tai välillisesti lainsäädännöllistä hyväksyntää. Aivan samoin kuin aiemmin voimassa olleet homoseksuaalisuuden kriminalisoinnit, avioitumismahdollisuuden epääminen samaa sukupuolta olevilta pariskunnilta altistaa heidät syrjinnälle ja synnyttää vaikutelman tietyn ihmisryhmän vähempiarvoisuudesta. Joidenkin ihmisten asettaminen heikompaan asemaan muihin verrattuna pelkästään sillä perusteella, että he kuuluvat tiettyyn väheksyttyyn vähemmistöön, on kiellettyä syrjintää. Kaliforniassa tuomioistuimet katsoivat asiassa olleen kyse juuri tästä, kun samaa sukupuolta olevien pariskuntien mahdollisuus solmia avioliitto kiellettiin, vaikka kiellolle ei ollut osoitettavissa päteviä perusteita.

Mahdollisuus kansalaisaloitteeseen perustuvien lainsääädäntöehdotusten tuomiseen eduskunnan käsiteltäväksi vahvistaa demokratiaa, mutta ei tietenkään välttämättä tuota perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavia lakiehdotuksia. Meillä eduskunta valvoo ja varmistaa juuri näitä seikkoja. Kun meillä ei ole perustuslakituomioistuinta, ei meillä myöskään ole aihetta siirtyä suoriin kansanäänestyksiin, joilla syntyisi lainsäädäntöä ilman eduskunnan myötävaikutusta. Yhdysvaltalaiset esimerkit osoittavat, että perus- ja ihmisoikeudet tarvitsevat kaitsijansa, jotka eivät ole sidottuja parlamentaarisiin enemmistöihin.

Tasa-arvoista avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen ja eduskunnan sitä koskevan myönteisen päätöksen jälkeen voi todeta, että ihmisten onneksi Kalifornian lisäksi myös Karjalasta kajahtaa!

Juhani Kortteinen

Comments

  1. Juhani Ketomäki says:

    Kiitos Juhani Kortteiselle mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Jäin vain miettimään, mitä tekemistä USA:n tuomioistuimen päätöksillä on asian kanssa. Mutta minäpä arvaan: pohdiskelun lopputulos oli ennalta päätetty ja sille etsittiin perusteet. EIT:n tuomioista olisi löytynyt kokonaan eri johtopäätökset samoin kuin eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta jo parisuhdelakia säädettäessä.

    Oma asenteeni sukupuolineutraaliin avioliittoon on muuttunut kielteisestä neutraaliksi. Silti en koskaan alentuisi väittämään, että tasa-arvo-, yhdenvertaisuus tms syistä tällainen lainmuutos oli pakko tehdä.

    Olen ymmärtänyt, että tämän palstan tarkoituksena on julkaista edes jossain määrin tieteellisiä artikkeleita. Näköjään olin väärässä.

  2. Juhani Kortteinen says:

    Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Olin itse asiassa perehtynyt noihin yhdysvaltalaisiin tuomioistuinratkaisuin jo useita vuosia sitten, ja aikomukseni oli kirjoittaa niistä jo aiemmin, mutta muiden kiireiden takia asia oli jäänyt. Nyt ajankohta suorastaan vaati tuomaan esiin joitakin niissä esitettyjä argumentteja, kun en ollut havainnut kenenkään muun sitä tehneen. Niistä ilmenee paljon samojen kysymysten pohdintaa kuin meilläkin käydyssä keskustelussa. En ole vakuuttunut, että etenkään tieteellisessä keskustelussa, eikä paljon muussakaan, olisi hedelmällistä rajoittua tarkastelemaan asioita vain Suomen perustuslakivaliokunnan kannanottojen tai suomalaisten tuomioistuinten ratkaisujen valossa.

    Kehittyäksemme tarvitsemme laajempia näköaloja. Yhdysvalloissa on paljon mielenkiintoista ja relevanttia oikeuskäytäntöä monissa muissakin asioissa, joihin kannatta tutustua. Kirjoituksen tarkoitus oli lähinnä informatiivinen, ja siinä olin pyrkinyt tiivistämään eräitä olennaisimpia seikkoja ao. oikeuskäytännöstä. Kirjoitukseen sisältyi linkki, jonka avulla pääsee laajemmin tutustumaan alkuperäismateriaaliin. Olisi ilahduttavaa, jos joku täällä Suomessa niistä myös ”tieteilisi” enemmänkin.

    Muutama oleellinen seikka noista tapauksista käy ilmi. Ensinnäkin se, että avioliiton mahdollisuuden kieltäminen samaa sukupuolta olevilta on syrjintää, ja toiseksi se, että se mitä yhteiskunnassa pidetään kiellettynä syrjintänä, perustuu eettisiin ja moraalisiin valintoihin sekä empiirisiin tosiseikkoihin, joita ei välttämättä aluksi pidetä itsestäänselvyyksinä. Muistakaamme vaikka vasenkätisten kaltoin kohtelua ja pakottamista oikeakätisiksi. Vaikka se tuntuu meistä nykyään lähes käsittämättömältä, sen hävisi vasta toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Jörn Donner kuvaa muistelmissaan, kuinka ahdistavaa ja vahingollista tuollainen pakottaminen oli. Siirtomaaherruuden perintönä tuo perinne eli monien entisten siirtomaiden koululaitoksissa aina 1970 -luvulle saakka. Kolmantena se, että perus- ja ihmisoikeuksien suojaa ei voida jättää vain poliitikkojen käsiin, tai ”kansan tahdon” varaan, jos yksilölle halutaan aidosti turvata nämä oikeudet. Näin tuumailivat myös monet valtionpäämiehet, pohtiessaan toisen maailmansodan aikana tarvetta perustaa jonkinlainen ylikansallinen tuomioistuin, jonne yksilö voisi vedota, jos viranomaiset eivät kunnioita hänen ihmisoikeuksiaan.

  3. Juhani Ketomäki says:

    Kuten kirjoitin, katsaus sinänsä oli mielenkiintoinen. Edelleenkään et kerro, miten USA:n tuomioistuimen kanta siihen, että avioliiton kieltäminen samaa sukupuolta olevilta on syrjintää, liittyy Suomen avioliittolainsäädäntöön etenkin kun tiedetään, että EIT:n mielestä se ei ole syrjintää.

    Eli summa summarum: avioliiton salliminen samaa sukupuolta oleville ei ollut hieno päivä ihmisoikeuksille, koska sen sallimattomuus ei ole ihmisoikeuksien vastaista. Kyseessä oli ihmisoikeuksien kannalta täysin neutraali lainmuutos.

Trackbacks

  1. […] Eduskunta teki viime viikon perjantaina (12.12.2014) valtiosääntöhistoriaa hyväksyessään toisessa käsittelyssä kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ensimmäinen kansalaisaloitteen perusteella säädetty laki on askel eteenpäin seksuaalivähemmistöjen syrjinnän poistamisessa. Tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen osoittaa Suomen kuuluvan siihen ihmisoikeuksiin sitoutuneiden oikeusvaltioiden perheeseen, joka ottaa yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset vakavasti myös silloin, kun syrjinnän kohteena on seksuaalinen vähemmistö. […]

  2. […] niitä vaatineen kansalaisaloitteen pohjalta. Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen oli myös hieno päivä ihmisoikeuksille, kuten Juhani Kortteinen tässä blogissa tuoreeltaan kansalaisaloitteen hyväksymisen jälkeen […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s