Euroopan sosiaalista peruskirjaa valvova Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on katsonut 11.2.2015 julkistetussa Suomea koskevassa ratkaisussa suomalaisen toimeentuloturvajärjestelmän vähimmäisetuuksien määrän liian matalaksi. Sosiaalisten oikeuksien komitean järjestökantelun perusteella tekemä ratkaisu on hyvin linjassa komitean Suomea koskevien maaraporttien käsittelyn yhteydessä jo aiemmin tekemien päätelmien kanssa. Kuten tässä blogissa vuosi sitten kerrottiin, sosiaalisten oikeuksien komitea on jo aiemmin arvioinut eräiden yksittäisten vähimmäisturvaan kuuluvien etuuksien tason täysin riittämättömiksi. Tänään julkistettu ratkaisu onkin yksi uusi lenkki ketjussa, jossa Euroopan sosiaalista peruskirjaa valvova komitea huomauttaa Suomea, ettei oikeus sosiaaliturvaan toteudu Suomessa peruskirjan velvoittamalla tavalla.
Sosiaali- ja terveysministeriö ehti tuoreeltaan katsoa sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisun perustuvan virheellisille lähtökohdille. Ministeriön tiedotteen mukaan yksittäisen etuuden taso ei ole hyvä mittari tuen riittävyydelle. Ministeriö on oikeassa siinä, että toimeentuloturvajärjestelmän varassa elävän ihmisen arjessa toimeentulo voi koostua esimerkiksi työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Ministeriö ei kuitenkaan huomaa, että näiden etuuksien vähimmäistason tarkastelu yksittäin on olennaista niiden etuuden saajien osalta, jotka kuuluvat syystä tai toisesta vain jonkin yksittäisen etuuden piiriin.
Ministeriön mukaan myös komitean näkemys toimeentuloturvan perusosan riittämättömyydestä on perusteeton, sillä komitean olisi sen mielestä tullut ottaa arviossaan huomioon lähes poikkeuksetta maksettavat toimeentulotuen muut osat. Ministeriön kritiikki ei mielestäni osu aivan maaliin, sillä se sivuuttaa muun muassa Lex Soininvaarana tunnetun toimeentulotuen perusosan alentamismahdollisuuden. Ministeriö on selvästi enemmän kiinnostunut sosiaalisten oikeuksien toteutumisen yleisen tason tarkastelusta kuin sen pohtimisesta, miten jokin oikeus toteutuu heikko-osaisimman ihmisen elämänpiirissä.
Ministeriön kritiikki on myös irrallaan suomalaisen perus- ja ihmisoikeuspolitiikan todellisuudesta. Suomessa sosiaalisten oikeuksien toteutumista arvioidaan lähes aina yksittäisen lakihankkeen näkökulmasta etsien sitä vähimmäistasoa, jolla kulloinkin käsittelyssä oleva toimeentuloturvaetuuden leikkaus voidaan hyväksyä. Viime vuosina useaan otteeseen käyty keskustelu lapsilisien leikkauksista on tästä hyvä esimerkki. Suomessa olisikin aktiivisesti etsittävä keinoja arvioida sosiaalisten oikeuksien toteutumista yksittäistä lakihanketta laajemmasta perspektiivistä.
Tältä hallituskaudelta löytyy useita murheellisia esimerkkejä siitä, kuinka sosiaalisten oikeuksien tarkastelu unohdetaan niiden toteutumisen kannalta merkittäviä yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja suunniteltaessa. Esimerkiksi hallituksen rakennepoliittisessa päätöksessä sovittuja rakennepoliittisia toimia ei ole tarkasteltu missään vaiheessa kokonaisuutena perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, vaikka rakennepoliittisella päätöksellä on kiistatta merkittäviä perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Koska hallitus on laiminlyönyt rakennepolitiikkansa kokonaisvaltaisen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten analyysin yleisellä tasolla, on rakennepoliittisiin toimiin liittyvien yksittäisten lakihankkeiden arviointi perustuslakivaliokunnassa on muodostunut haastavaksi tai lähes mahdottomaksi. Tähän on osaltaan vaikuttanut se tapa, jolla hallitus käsittelee myös yksittäisissä esityksissään rakennepoliittisten toimiensa kokonaisuutta niukalti.
Sitä, ettei perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaamme sisälly mekanismeja, jotka velvoittaisivat hallitusta toimittamaan eduskunnalle riittävät tiedot rakennepoliittisten toimien perus- ja ihmisoikeusvaikutuksista kokonaisuutena, heikentää eduskunnan kykyä valvoa, että perusoikeuksien mahdollisimman täydellinen toteuttaminen olisi kaikessa talouspoliittisessa päätöksenteossa yksi keskeisimmistä päämääristä kulloisistakin talouspoliittisista lähtökohdista riippumatta. Valtioelinten keskinäissuhteiden näkökulmasta on tärkeää muistaa, että perusoikeuksien toteuttamisen vaatiman taloudellisen pohjan arviointi kuuluu viime kädessä eduskunnalle ja perusoikeuskytkentäisissä kysymyksissä siellä erityisesti perustuslakivaliokunnalle.
Eduskunnan rakennepoliittisen päätöksenteon näkökulma on tärkeä pitää mielessä tänään julkistettua ratkaisua pohdittaessa, sillä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean vähimmäisturvan tasossa toteamien ongelmien korjaaminen on viime kädessä eduskunnan tehtävä. Eduskunta ei voi siitä kuitenkaan mitenkään selviytyä, jos asiaan suhtaudutaan valtioneuvoston tasolla yliolkaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön torjuva suhtautumistapa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean huomioihin ei kerro hyvää suomalaisen perus- ja ihmisoikeuskulttuurin nykytilasta.
Pauli Rautiainen
yliopistotutkija, perusoikeudet syrjäkunnissa –hanke
Tampereen yliopisto
Perustuslakiblogi 
Yrittäjät on ryhmä jolta yhteiskunnan turvaverkko puuttuu. Yrittäjälle ei myönnetä työttömyys, toimeentulo tai muita tukia sillä perusteella että yrittämiseen liittyy riski, eli peruste on täysin absurdi. Yrittäjän on kokonaan luovuttava yrityksestään ennen kuin oikeutettu hakemaan samoja tukia joita työttömille myönnetään, tässäkin on lisäksi tapauksia joihin liittyy pitkä omavastuu eli karenssi, ennen kuin tukea on edes mahdollista hakea.
Korjaus tilanteeseen olisi ettei yrityksen osakkeide omistaminen tai osallistuminen olisi asia joka huomioidaan tuen tarvetta määritettäessä. Eihän työtöntäkään edellytetä ensin luopumasta asunnon osakkeista. Ainoastaan työstä tai yrityksestä saatava tulo tulisi huomioida tuen tarvetta määriteltäessä.
Hyvä huomio yrittäjistä. Itse olen työkyvyltäni rajoitteinen yrittäjä, mutta vakuutusyhtiö ei suostu kuntouttamaan, koska mikään mahti tässä maassa ei pysty sitä pakottamaan. Vakuutusmaksu on lakisääteinen, mutta korvata voi, jos huvittaa. arvatkaapa, huvittaako?
Minä en ymmärrä väitettä, miksi suomen sosiaaliturvan taso olisi korkeampi vain sen vuoksi, että sosiaaliturva muodostuu useista eri tuista.
Otetaan esimerkiksi ihminen, joka saa työmarkkinatukea, asumistukea ja toimeentulotukea. Toimeentulotukea myönnettäessä ”lasketusta perusnormista vähennetään tulona työmarkkinatuki sekä asumistuki” ja toimeentulotukea myönnetään vain erotuksen verran.
Toimeentulotukea myönnetään laskukaavalla ”laskennallinen perusnormi -niinus- kaikki mahdolliset tuet”.
Suomessa sosiaaliturvaa ei myönnetä siten, että kaikki tuet lasketaisiin yhteen vaan toimeentulotuen niniminormi pysyy maksimaalisena sosiaaliturvana.
Jos saa laskennallista perusnormia enemmän tukea, niin vastaavasti muut tuet laskee tai niitä ei edes saa.
Jotenkin ymmärrän vielä sen, että muut tulonsiirrot vaikuttavat toimeentulotukeen. Mutta, kun kaikki eivät saa sitä asumistukea, esim. pienessä, vanhassa omakotitalossa asuvat ikäihmiset. Sitten, on kuntia, joissa toimeentulotukilaskelma tehdään alustavana siten, että siihen ei oteta huomioon sairaskuluja. Hain t-t-tukea juuri suurien lääkekulujen vuoksi. Mutta laskelmaan ei hyväksytty 130 euron reseptilääkkeitä, joita en siis pystynyt ostamaan. Hallinto-oikeuden mukaan kunta menetteli oikein. Laskelmaa ei tehdä sen mukaan, mitä välttämättömiä, muutoin menoiksi hyväksyttyjä kuluja ei ole pystynyt tekemään. Melkoinen ristiriita. Näin menetellen laskennallinen totuus ei päde todellisuuden kanssa. Näitä väliin pudotettuja on kymmeniä tuhansia suomessa.