Soten kuperkeikat


Perustuslakivaliokunnan parin viikon takaisen lausunnon jälkeen hetkeksi uudestaan tolpilleen noussut Sote-uudistus kompastui tänään (5.3) uudelleen. Tällä kertaa nykyisen eduskunnan kannalta lopullisesti. Vaikka perustuslakivaliokunta katsookin uudessa lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan muutosehdotusten olevan sinänsä perustuslain kannalta myönteisiä, merkittävä osa ongelmista jäi ennalleen.

Valiokunnan lausunto löytyy eduskunnan nettisivuilta. Sen osalta voidaan lyhyesti todeta, että sekä kansanvaltaisuutta että kuntien rahoitusperiaatetta koskevilta osiltaan lausunto toistaa pitkälti jo edellisessä sote-lausunnossa esitetyt näkökohdat. Merkillepantavammat kohdat löytyvätkin oikeastaan vasta viimeisistä kappaleista otsakkeen ”Lopuksi” ympäriltä.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunta toteaa siinä kohden hieman kryptisesti, että ”valtionosuusjärjestelmä saattaisi olla sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmää asianmukaisempi keino vaikuttaa rahoitusperiaatteen ja kuntien verotusoikeutta koskevan perustuslain säännöksen toteutumiseen sekä eri kuntien ja alueiden asukkaiden yhdenvertaisuuden edistämiseen.” Tällä lausumalla valiokunta viittaa käytännössä siihen eduskuntakäsittelyn yhteydessäkin esille nostettuun seikkaan, että merkittävä osa valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisiksi muodostuneista kuntien rahoitusvastuista ja niihin liittyvistä veronkorotuspaineista johtuu itse asiassa valtionosuusjärjestelmään jo tehdyistä muutoksista. Jos siis sote-uudistus olisi käsitelty eduskunnassa ennen valtionosuuksiin tehtyjä leikkauksia, ei kysymys kuntien rahoitusvastuusta olisi muodostunut likikään samalla tavalla ongelmalliseksi kuin se nyt muodostui. Tässä mielessä kuntien valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset kaatoivat soten.

Toiseksi valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tehostamiselle, integraatiolle sekä järjestäjien kantokyvyn vahvistamiselle on olemassa akuutti tarve myös sosiaalisten perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tämä heijastaa käsitystä siitä, että nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen voidaan perustellustikin katsoa vaarantavan perustuslain 19 §:ssä turvattujen sosiaalisten oikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen, mihin valiokunta ainakin välillisesti viittasi myös ensimmäisessä sote-lausunnossaan korostaessaan esityksen taustalla olevan intressin painavuutta. Tämä ongelma ei nyt poistu luonnollisestikaan mihinkään. On siis perustuslainkin näkökulmasta akuuttia, että sote-uudistus nostetaan mitä pikimmin uudelleen jaloilleen.

Kolmanneksi perustuslakivaliokunta toistaa ensimmäisessä lausunnossaan esittämän kantansa, että asian valmistelu on perustelluinta jättää valtioneuvoston ja mahdollisesti myös laajapohjaisen parlamentaarisen elimen tehtäväksi. Tämä vaatimus liittyy osaksi lausunnosta luettavissa olevaan kritiikkiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan menettelyä kohtaan, kun se toimitti ilmeisen puutteellisesti valmistellun muutosehdotuksen pika-aikataululla perustuslakivaliokuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Ehkä valiokunnan viesti on kuitenkin ennen kaikkea kytkettävä asian jatko-valmisteluun. Asian tulevassa valmistelussa yksinkertaisesti panostettava aiempaa huolellisemmin kattavaan taloudellisten ja muiden vaikutusten arviointiin, kuntien asianmukaiseen kuulemiseen samoin kuin erilaisten hallinto- ja rahoitusmallien arvioimiseen myös perustuslain näkökulmasta.

Lopuksi on syytä muistuttaa, että perustuslaillinen tulkinta-asetelma oli ollut monessa mielessä avoin ja uusi ennen helmikuun 19. päivänä annettua perustuslakivaliokunnan lausuntoa PeVL 67/2014 vp. Ennen sitä myös perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat eivät olleet läheskään sellainen yksituumainen monoliitti kuin voisi eräistä julkisuudessa olleista uutisoinneista päätellä. Päinvastoin: asiantuntijoiden näkemykset joulukuussa ja tammikuussa hajosivat aika merkittävästikin. Ainakin professorit Lavapuro, Mäenpää ja Ojanen olivat tuolloin kannalla, jonka mukaan perutuslaista ei johtunut läheskään niin tiukkoja tai sen laatuisia rajoja kuin joihin perustuslakivaliokunta lopulta päätyi 19.2 lausunnossaan PeVL 67/2014 vp. Esille tulleet tulkintaerot perustuivat painotuseroihin esimerkiksi siitä, kuinka pitkälle meneviä muutoksia nykyisin olemassa olevaan kunnalliseen itsehallintoon painavat sosiaalisten oikeuksien toteutumiseen liittyvät tarpeet voivat perustellusti edellyttää ja millaista harkintamarginaalia lainsäätäjälle pitäisi antaa antaa soten kaltaisissa hyvin laajakantoisissa järjestelmätason ratkaisuissa. Vaikka kunnallista itsehallintoa ja sosiaalisten perusoikeuksien toteutumista ei pidäkään hahmottaa yksinomaan sellaisena vastakkainasetteluna, jossa  toinen voidaan toteuttaa ainoastaan toisen kustannuksella, sote-prosessin lopputulos väistämättä ilmentää tällaisen vastakkainasettelun olemassaoloa ainakin jollakin tasolla. Kunnallinen itsehallinto säästyi – sosiaalisten perusoikeuksien toteuttamiseen liittyvien akuuttien ongelmien ratkaisu taas jäi toiseen yhteyteen.

Se, että valiokunnan lausunto oli helmikuisessa lausunnossaan vieläpä yksimielinen on itse asiassa hiukan outoa sikäli, että valtiosääntöoikeudellisesti asetelma oli aidosti uusi ja monessa mielessä monisyinen. Ei olekaan suljettu pois, että jos aidosti tuomioistuintyyppinen elin olisi arvioinut hallituksen esitystä, sen ratkaisuun olisi voinut hyvinkin sisältyä eriäviä mielipiteitä. Perustuslakivaliokunnan lausunto yhtä hyvin helmikuussa kuin tänään oli kuitenkin yksimielinen, mitä jostain syystä pidetään hyveenä valiokunnan yhteydessä. Jos tuomioistuimet jatkuvasti olisivat yksimielisiä oikeudellisista kysymyksistä, sitä alettaisiin pitää ennen pitkää outona….

Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa on syytä lopuksi todeta, että perustuslakivaliokunnan helmikuun lausunnon jälkeen perustuslaillinen ”ilmatila” sote-asiassa kaventui huomattavasti ja mahdollisuudet merkittävästi toisenlaisiin valtiosääntöoikeudellisiin linjanvetoihin vähenivät merkittävästi. Perustuslaki antaa edelleen tilaa erilaisille järjestämistavoille, mutta tila on paljon pienempi kuin vielä reilut kaksi viikkoa sitten, ennen lausuntoa PeVL 67/2014vp.

JL  & TO

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s