Kansanedustaja Kari Rajamäen (sd) arvoton toiminta kansanedustajauransa viimeisinä päivinä on johtamassa siihen, että hallituksen esitys luvatta maassa olevien eli ns. paperittomien terveydenhuollosta kariutuu. Kyseinen esitys jätettiin Rajamäen ehdotuksesta ja edustaja Hanna Mäntylän (ps) kannattamana eduskunnassa ensi perjantaihin 13.3. saakka pöydälle. Kun lakiehdotuksen toinen käsittely voidaan järjestää aikaisintaan kolmantena päivänä ensimmäisen päättymisestä ja kun nykyinen eduskunta on päättämässä työskentelynsä jo lauantaina 14.3., ei asiaa ehdittäisi käsitellä loppuun ja koko esitys raukeaisi.
Raukeamisvaarassa olevan esityksen tarkoituksena on turvata nykyistä paremmin oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin Suomessa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille, joilla ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeutta muihin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin kiireelliseen hoitoon. Tällaisia palveluja olisivat esimerkiksi raskauden ja synnytyksen hoitoon liittyvät palvelut. Samoin laki olisi taannut paperittomien ulkomaalaisten lapsille oikeuden terveyspalveluihin. Jos laki tulee voimaan, sairasta lasta ei enää käännytettäisi terveysasemalta eikä viimeisillään raskaana olevalta evättäisi välttämättömiä terveyspalveluita.
Hallituksen esityksen lähetekeskustelussa esitystä käsiteltiinkin – Rajamäkeä ja eräitä perussuomalaisten kansanedustajia sekä Ben Zyskowicziä – lukuun ottamatta hyvin perustavanlaatuisena oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Lain säätämistä pidettiin useissa puheenvuoroissa välttämättömänä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotus puolestaan kosketti perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaista ns. eksistenssiminimiä eli ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasoa, joka kuuluu kaikille. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti lakiehdotusten hyväksymistä vain yhdellä teknisluontoisella täsmennyksellä muutettuna. Esityksen hylkäämistä ehdottivat valiokuntakäsittelyssä vain perussuomalaiset kansanedustajat – muilta osin hallituksen esitys nautti kannatusta yli puoluerajojen.
Nyt koko esitys on kaatumassa ja paperittomat ulkomaalaiset samalla menettämässä oikeuden välttämättömiksi arvioituihin terveyspalveluihin. Esitys on kaatumassa, mutta ei siihen, ettei lain säätämistä olisi pidetty eduskunnassa tärkeänä tai ettei esitys saavuttanut muutoin riittävää kannatusta. Esitys on kaatumassa yhden eduskunnan jättävän kansanedustajan viimeiseen toimeen, jolla hän keinoja kaihtamatta ja eduskunnan vakiintuneista pelisäännöistä sekä perustuslaista ja kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista piittaamatta tunnottomasti runnoo oman kantansa lävitse.
Rajamäen omavaltaisen toiminnan ei kuitenkaan tarvitse vielä määrätä lain kohtaloa. On syytä korostaa, että asia on edelleen täysin eduskunnan, sen puhemiesneuvoston ja puhemiehen käsissä. Perustuslaki tai mikään muukaan laki ei edellytä, että nykyinen eduskunta päättäisi työskentelynsä juuri ensi lauantaina 14.3.2015.
Perustuslain 33 §:n mukaan vaalikauden viimeiset valtiopäivät jatkuvat, kunnes eduskunta päättää lopettaa työskentelynsä. Eduskunnan puhemiehellä on lisäksi oikeus eduskuntatyön päättymisenkin jälkeen tarvittaessa kutsua valtiopäivät uudelleen koolle ennen uusien vaalien toimittamista.
Eduskunnan työjärjestyksen 45 §:n mukaan täysistuntoja pidetään puolestaan eduskunnan työtilanteen mukaan. Puhemies kutsuu täysistunnot koolle noudattaen puhemiesneuvoston hyväksymää täysistuntosuunnitelmaa, mutta vain ”mahdollisuuksien mukaan”. Täysistunnot pidetään ensi sijassa muina arkipäivinä kuin maanantaina ja lauantaina, mutta muuten asiaa ei ole säännelty.
Mitään oikeudellista perustetta eikä varsinkaan velvoitetta ei siis ole sille, ettei asia vielä voitaisi ottaa eduskunnan käsiteltäväksi ensi lauantain jälkeenkin. Puhemiesneuvosto voi koska tahansa päättää pidentää nykyisen eduskunnan istuntokautta ensi viikolle ja puhemies voi kutsua täysistunnon tällöin koolle. Vielä senkin jälkeen kun nykyinen eduskunta on päättänyt lopettaa työskentelynsä, eduskunnan puhemies voi kutsua valtiopäivät koolle uusien vaalien toimittamiseen saakka.
Lyhyesti: vaikka Rajamäen menettely asiassa on kaikin tavoin pöyristyttävää, asian kohtalo on edelleen eduskunnan käsissä.
Perustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perustuslain 19 § takaa jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Paperittomien terveydenhuoltoa koskevassa laissa on kysymys nimenomaan tästä. Rajamäen toiminta taas osoittaa täydellistä piittaamattomuutta näistä Suomen perustuslain keskeisistä periaatteista ja ihanteista.
Eduskunnalla ja muilla sen kansanedustajilla on vielä kaikki mahdollisuudet korjata Rajamäen synnyttämä tilanne. Jos eduskunta ei sitä tee – jos se vain vaalitauolle kiirehtiäkseen hyväksyy Rajamäen omavaltaisuuden lopputulokset – pettää se samalla käytännössä kaikki perustuslaillisen järjestelmämme tärkeimmät arvot: demokratian, yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon loukkaamattomuuden.
11.3.2015
Juha Lavapuro & Tuomas Ojanen
Tämän blogin pitäisi kyllä olla kansanedustajien peruslukemista… Käytännössä kansanedustajat tarvisivat myös perustuslain perusteet kurssitusta. Sen verran paljon törppöilyä siellä on tällä vaalikaudella ollut. Tavallinen tallaajakin ymmärtää, että monessa kohtaa ollaan oltu astumassa perustuslain jaloille, mutta lainsäätäjät eivät tätä tahdo ymmärtää.
A) Paperittomien ilmainen terveydenhuolto ei ole ihmisoikeuskysymys eikä varsinkaan perustuslaillinen kysymys.
B) Toteutuessaan esitys ei olisi ainoastaan turvannut ilmaista hoitoa raskaille naisille, lapsille jne. vaan myös avannut oven esimerkiksi paperittomien HIV-sairaiden kymmeniä tuhansia euroja maksaville hoidoille.
C) Toteutuessaan esitys olisi myös ollut maailman avoimin julkisen terveydenhuollon järjestelmä. Tämä siis samalla hetkellä, kun terveydenhuollosta leikataan muutenkin satoja miljardeja euroja.
D) Ja vielä se kaikkein ilmeisin: mikään ei estä paperittomia hakeutumaan pitkäaikaiseen hoitoon tälläkään hetkellä. Lääkäreillä ei ole velvollisuutta ilmoittaa asiasta poliisille. Hoidosta (ehkä) laskutetaan, mutta kun ei ole käteistä eikä laskutusosoitetta, miten se maksettaisiin ja kuka laskutusta seuraisi?
Luulen, että Rajamäki tullaan vuosien päästä muistamaan jonkinlainen Rytinä. Luulen myös, että suomalaistenkin on tullut aika lopettaa hölmöilyt näissä asioissa ja käyttää vähän enemmän käytännön järkeä.
Lainaus asiaa koskeneesta hallituksen esityksestä: ”Erityisesti raskaana olevat ja synnyttäneet naiset ja lapset ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Sen vuoksi olisi perusteltua turvata heille lakisääteinen oikeus vastaaviin palveluihin kuin turvapaikanhakijoille.” Perusteltua ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaista. Vastuu asiassa on kannettava ennen pitkää.
Kansanvaltainen työväenliike on koko 120-vuotisen toimintansa aikana pyrkinyt puolustamaan työllään elävien ihmisten oikeuksia. Tässä tarkoituksessa on vuosikymmenien aikana luotu muun muassa terveydenhoidon ja koulutuksen järjestelmiä.
Viimeisinä vuosikymmeninä Suomi on kansainvälistynyt ja tänne on muuttanut paljon ihmisiä muista maista, näiden joukossa myös pakolaisia. Kaikkia niitä, jotka jollain laillisella perusteella oleskelevat Suomessa koskevat nämä kaikki oikeudet. Tästä ei vallitse ainakaan kovin suurta erimielisyyttä.
Kokonaan toinen asia on jutussa mainittu ns paperittomien terveydenhoito. Jos se olisi toteutettu, se olisi merkinnyt sitä, että tänne olisi voinut tulla hoitoon kuka tahansa ja mistä tahansa. Kyseessä ei siis olisi ollut vain täällä jo oleskelevia koskeva oikeus. Tämän estämällä Kari Rajamäki kunnioitti työväenliikkeen perinteitä. En puutu siihen, tuliko siitä tyylipisteitä vai ei.
Asiasta voidaan tietysti olla montaa mieltä. Minua kuitenkin häiritsee se, että Lavapuro ja Ojanen kirjoittavat paperittomien oikeuksista aivan kuin vaatimusta terveydenhuollosta kaikille voitaisiin jollain perusteella suorastaan vaatia. Jos on sitä mieltä, että tällainen oikeus pitäisi antaa, on se poliittinen mielipide samoin kuin jos on sitä mieltä, että näin ei pidä tehdä. Olisi ollut reilumpaa tulla esiin ja avoimesti myöntää tämä.