Juhani Kortteinen: Perhesuhteisiin perustuva työsyrjintä on rikos


kuvaKorkein oikeus antoi tänään (KKO 2015:14, 10.6.2015) merkittävän työsyrjintää koskevan tuomion Lapin Kansa –lehden päätoimittajan irtisanomista koskevassa asiassa.

Lehden päätoimittajaksi valitulta henkilöltä oli työhaastattelussa kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa poliittisesti aktiivinen. Hän oli vastannut kysymykseen kieltävästi ja näin tehdessään puolisonsa osalta totuudenvastaisesti. Hän oli rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa, mutta ei ollut oikaissut haastattelussa syntynyttä käsitystä siitä, että hänen puolisonsa oli mies. Yhtiön toimitusjohtaja oli ennen tehtävän alkamista purkanut työsuhdetta koskeneen johtajasopimuksen.

Korkein oikeus katsoi toimitusjohtajan syyllistyneen työsyrjintään. Se piti toimitusjohtajan menettelyä tahallisena ja varsin vakavana ja korotti hovioikeuden langettamaa rangaistusta. Korkein oikeus katsoi, ettei työnhakijalla ole velvollisuutta kertoa työhaastattelussa totuudenmukaisesti puolison poliittisesta toiminnasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta, joten niitä koskevien totuudenvastaisten tietojen antaminen ei ole hyväksyttävä syy työsuhteen purkamiselle.

Korkeimman oikeuden tuomio on poikkeuksellisen merkittävä kahdessa suhteessa. Siinä selvennetään syrjinnän käsitteen tulkintaa rikosoikeudessa, ja samalla kehitetään rikosoikeudellisen tulkinnan periaatteita. Erityisesti perhesuhteisiin perustuvan työsyrjinnän sisältöä tulkitessaan korkein oikeus hyödyntää perustuslakia, yhdenvertaisuuslakia ja unionioikeutta.

Syyte työsyrjinnästä perhesuhteiden perusteella oli lähtenyt siitä, että toimitusjohtaja oli purkanut johtajasopimuksen saatuaan tietää päätoimittajan puolison poliittisesta toiminnasta. Rikoslain 47 luvun 3 §:n tunnusmerkistössä tai sitä koskevassa hallituksen esityksessä ei ole tarkemmin täsmennetty sitä, mitä perhesuhteilla on säännöksessä tarkoitettu.

Perhesuhteeseen perustunut syyte hylättiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Ne katsoivat, että perhesuhteiden perusteella tapahtuvalla syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että työhön nimitettäessä, työsuhteen aikana ja työsuhdetta päätettäessä kiinnitetään syrjivästi huomiota siihen, onko työntekijä naimisissa tai asuuko hän avoliitossa vai yksin. Perhesuhteiden käsitteeseen kuuluu myös se, onko työntekijällä lapsia tai muita elätettäviä. Alemmissa oikeusasteissa hyväksytyksi tulleen kannan mukaan työntekijän puolison poliittiseen toimintaan liittyvät kysymykset eivät tulisi arvioitaviksi tämän syrjintäkriteerin pohjalta.

Korkein oikeus aloitti oman arvionsa toteamalla, että syrjintärikoksen tunnusmerkistöön sisältyvien käsitteiden soveltaminen edellyttää tulkintaa. Rikosoikeudellista tulkintaa rajoittaa kuitenkin rikosoikeuden laillisuusperiaate. Rikoslakia ei ole sallittua tulkita laventavasti eikä rikoslaille tule tulkinnalla vahvistaa sisältöä, joka ei ole sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa tai johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen. Vaikka rikoslain soveltaminen on lähtökohtaisesti itsenäistä ja muusta lainsäädännöstä riippumatonta, voidaan rikoslain säännösten tulkinnassa tukeutua kuvatuin rajoittein siihen, miten samankaltaiset tilanteet on muualla lainsäädännössä säännelty.

Korkein oikeus arvioi, että rikoslain 47 luvun 3 §:ssä rangaistusuhalla tehostetun syrjintäkiellon tarkoitus liittyy perustuslain 6 §:n 2 momentissa ilmaistuun yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Tämän periaatteen keskeisen merkityksen vuoksi ei ole perusteltua, että syrjintäkieltoa ilman painavia syitä tulkittaisiin eri tavoin oikeusjärjestyksen eri alueilla. Tällainen perusteltu syy olisi esimerkiksi tavoite rajoittaa syrjinnän rikosoikeudellinen soveltamisala suppeammaksi kuin yhdenvertaisuuslain sääntely. Perhesuhteiden perusteella tapahtuvan syrjinnän kohdalla sanotun kaltaista tarkoitusta ei ole todettavissa lakien esitöistä. Korkein oikeus totesi tämän vuoksi, että sovellettaessa rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perhesuhteita koskevaa syrjintäperustetta, voidaan tunnusmerkistöä tulkittaessa ottaa huomioon, miten kyseistä syrjintäperustetta on muualla lainsäädännössä arvioitu. Rikosoikeuden laillisuusperiaate kuitenkin edellyttää, ettei säännöstä tällöin tulkita tavalla, joka on sen tarkoitukselle vieras ja johtaa ennakoimattomaan tulokseen.

Korkein oikeus viittasi EU –tuomioistuimen Coleman –ratkaisuun (asia C-303/06, 17.7.2008), jonka mukaan direktiivin mukainen yhdenvertaisen kohtelun periaate ei rajoitu ainoastaan henkilöihin, jotka itse ovat vammaisia. Periaatetta ei sovelleta määrättyyn henkilöluokkaan, vaan direktiivin kieltämän syyn perusteella. Kun työnantaja kohtelee työntekijää, joka ei itse ole vammainen, epäsuotuisammin kuin jotakin toista työntekijää voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa, ja kun epäsuotuisan kohtelun on näytetty perustuneen työntekijän lapsen vammaisuuteen, kohtelu on välittömän syrjinnän kiellon vastaista.

Vaikka Coleman -ratkaisu ei koskenut rikosoikeudellisen säännöksen tulkintaa, KKO piti siinä noudatetun ratkaisutavan soveltamista rikoslain 47 luvun 3 §:n perhesuhteita koskevaan kriteeriin rangaistussäännöksen yhdenvertaista kohtelua edistävän tarkoituksen mukaisena eikä tulkinta ole ennakoimaton. Olisi pikemminkin yllättävää, jos työoikeudellisen ja rikosoikeudellisen sääntelyn tulkinnat merkittävästi poikkeaisivat tältä osin toisistaan. Tämän vuoksi KKO katsoi, että rikosoikeuden laillisuusperiaate ei aseta esteitä tulkinnalle, jonka mukaan rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä perhesuhteen perusteella voi olla kysymys silloin, kun syrjintäsäännöksellä suojattavan henkilön perheenjäsenellä on jokin säännöksessä syrjintäperusteena mainittu ominaisuus, tai kysymyksessä on sellainen perheenjäsenen mielipide tai toiminta, jota säännöksessä pidetään syrjintäperusteena.

Korkein oikeus katsoi toimitusjohtajan asettaneen päätoimittajan epäedulliseen asemaan tämän perhesuhteiden perusteella purkamalla hänen johtajasopimuksensa saatuaan tietää hänen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta.

KKO katsoi, ettei työnantajan menettelyä voitu pitää asiaa koskevan sääntelyn valossa asianmukaisena siltä osin kuin päätoimittajalta oli udeltu tämän puolison poliittista aktiivisuutta. Kun tätä koskeva kysymys on kuitenkin työhönottohaastattelussa esitetty, päätoimittaja oli mainituista syistä voinut lähteä siitä, että hänen vastauksensa ei ole koskenut hänen velvollisuuksiaan mahdollista tulevaa työnantajaansa kohtaan. Toimitusjohtajalla ei tämän vuoksi ollut painavaa, hyväksyttävää syytä kohdella päätoimittajaa syrjivästi sillä perusteella, että hän on vastannut totuudenvastaisesti puolisonsa poliittista aktiivisuutta koskevaan kysymykseen.

KKO totesi, että päätoimittajan puolison sukupuolen osalta kysymyksessä on ollutt tieto, jota työnantajalla ei ole yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 §:n nojalla ollut tarvetta tai oikeutta käsitellä. Oikaisemalla puolisonsa sukupuolta koskevan virheellisen tiedon päätoimittaja olisi tullut ilmaisseeksi sukupuolisesta suuntautumisestaan sellaista tietoa, joka on mainitun lain nojalla suojattua. Hänellä ei tämän vuoksi ollut velvollisuutta oikaista työnantajalle syntynyttä virheellistä tätä koskevaa käsitystä.

Hovioikeuden tavoin KKO katsoi toimitusjohtajan syyllistyneen työsyrjintään myös siten, että hän oli ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut päätoimittajan epäedulliseen asemaan tämän sukupuolisen suuntautumisen takia purkamalla johtajasopimuksen saatuaan tietää hänen puolisonsa sukupuolesta ja edellyttämällä, että hän kertoo totuudenmukaisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä seikoista.

Toisin kuin hovioikeus, KKO ei pitänyt toimitusjohtajan menettelyä välillisenä syrjintänä, vaan rikoslain 47 luvun 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna syrjintänä.

KKO:n ratkaisu on malliesimerkki siitä, kuinka koherentissa oikeusjärjestyksessä, jossa perusoikeudet otetaan vakavasti, sovelletaan normeja niin, että oikeusjärjestyksen tarkoitus toteutuu. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka lainsäädäntöä tulkitaan tilanteessa, jossa jokin sen vanhempi osa on jäänyt epätarkaksi, vaikka tarkoitus on sama kuin tarkempaan mietityn uudemman lainsäädännön.

Oikeusjärjestyksen osasia tulee pyrkiä tulkitsemaan koherentisti niin, että tulkinta ohjautuu systemaattisesti ja ennakoitavasti. Se ei tietenkään ole aina helppoa, ja tulkinnoista voi olla perustellusti eri mieltä, kuten korkeimman oikeuden ja muiden lainkäyttöä harjoittavien oikeusturvaelinten äänestysratkaisuista käy ilmi. Tulkinnat eivät siis koskaan edusta absoluuttista yhtä ainoaa oikeaa näkemystä, vaan ne kertovat niiden hyväksyttävyydestä tietyssä ajassa, paikassa ja auditoriossa. Rikosoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tulkinnan hyväksyttävyydeltä edellytetään suurempaa ennakoitavuutta ja varmuutta, sillä syyttömyysolettaman mukaan epävarmoissa tilanteissa päädytään etenkin syyksiluettavuuden osalta syytetylle edulliseen tulkintaan. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys nyt käsillä olevassa tapauksessa.

Juhani Kortteinen

Comments

  1. Juhani Ketomäki says:

    Korkein oikeus ja Kortteinen käyttävät termiä ”puoliso” puhuessaan rekisteröidyn parisuhteen toisesta osapuolesta. Jokapäiväisessä keskustelussa se on ihan paikallaan eikä aiheuta sekaannusta, mutta juristien käyttämänä se on outoa. Avioliittolain mukaan puoliso on aina vastakkaista sukupuolta, Tilanne muuttuu vasta 1.3.2017. Sama kuin joku jättäisi testamentilla omaisuutta kasvattilapselleen ja juristi puhuisi hänestä perillisenä tai peräti rintaperillisenä.

    Hassua että tällä palstalla tehdään jatkuvasti pieniä asiavirheitä. Ensin Martin Scheinin luulee, että virkatodistuksesta näkyy ihmisen uskontokunta, vaikka tämä tieto on poistunut jo 1999 ja nyt Juha Lavapuro puhuu eri sukupuolta olevasta puolisosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s