Hanke kokonaan uuden tyyppisten tietoliikenne- ja ulkomaantiedusteluvaltuuksien käyttöönotosta Suomessa näyttää etenevän kuin juna. Asiasta kerrottiin eilen laajalti sekä sisäministeriön julkaisemassa tiedotteessa että YLE:n tekemässä uutisessa. Uutisen taustalla on Sipilän hallituksen 20.8. pidetyssä strategiakokouksessaan tekemä päätös käynnistää siviili- ja sotilastiedustelua koskevan lainsäädännön valmistelu. Kuten usein on, nytkin valmistelun käynnistämistä perustellaan hallitusohjelman toimeenpanolla. Siinähän ”esitetään säädösperustaa ulkomaantiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle, mutta painotetaan samalla, että valmistelun yhteydessä kiinnitetään huomiota perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.”
Puheen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen huomioimisesta ei kannata antaa hämätä. Tosiasiassa hankkeessa on kysymys erittäin merkittävästä heikennyksestä perusoikeuksiin, erityisesti luottamuksellisen viestin salaisuuteen, joka turvataan perustuslain 10 §:n 3 momentissa. Vielä nykyisin sen 2 virkkeessä säädetään seuraavasti:
”Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.”
Perustuslakivaliokunta on jo tulkinnut tätä sanamuotoa väljemmin, sallimalla tavallisella lailla puuttumisen viestinnän salaisuuteen myös rikosten estämiseksi, ei vain jo tehtyjen rikosten tutkimiseksi.
Nyt halutaan kuitenkin mennä tätä pidemmälle. Kaavailtu heikennys yksityiselämän suojaan on itse asiassa niin varma ja syvällekäyvä, ettei hallitus edes oleta selviävänsä siitä ilman suoraa konfliktia perustuslain kanssa.
Huomionarvoista ensinnäkin on, että sisäministeriö ja puolustusministeriö saavat nyt kumpikin valmistella omat pykälänsä, ikään kuin toivelistat joulupukille. Puolustusministeriön tiedetään haluavan kontrollin Suomen alueen kautta kulkeviin viestintäkaapeleihin, niin että esimerkiksi Venäjältä tulevia ja sinne suuntautuvia viestejä voidaan kattavasti seurata. Tämä on eräs NSA:n toimintamalleista, jonka sanotaan kohdistuvan “ulkomaiseen” viestintään. Tosiasiassa vähintään toinen viestin osapuolista sijaitsisi Suomessa. Muutoinkin suuri osa puhtaasti suomalaisesta viestinnästä käväisee valtakunnan rajojen ulkopuolella yksinkertaisesti siksi, että internet on siten rakennettu.
Sisäministeriö (lue: suojelupoliisi) puolestaan haluaa valvoa viestintää myös kaikkialla Suomessa, ei vain rajoilla. Sitä kiinnostaa terrorismin torjunta ja varhainen tunnistaminen, minkä varjolla päästään tietenkin myös yleisemmin valvomaan “ääriliikkeitä” kuten eläinsuojelijat, Greenpeace, ydinvoiman vastustajat ja ihmisoikeusjärjestöt. Britannian signaalitiedustelu GCHQ jäi hiljattain kiinni siitä, että se oli ottanut Amnesty Internationalin seurantansa kohteeksi. Julkisuudessa Supon uusia toimivaltuuksia tullaan perustelemaan viittaamalla ISIS:iin ja uusnatseihin, mutta pykälät tulevat mitä todennäköisimmin olemaan paljon väljemmin muotoiltuja. Suomen kaltaisessa pienessä maassa sekä ISIS:n rekrytointiin että uusnatsien tekemisiin pystytään tehokkaammin ja varhaisemmin puuttumaan näiden ryhmien tosiasiallisiin tekemisiin reagoimalla eikä roikkumalla internetin viestivirtaa seuraamassa.
Samalla kun sisä- ja puolustusministeriö ryhtyvät valmistelemaan toiveidensa mukaista tiedustelulainsäädäntöä, oikeusministeriö on saanut tehtäväkseen raivata perustuslain tällaisen lainsäädännön tieltä. Oikeusministeriön tehtäväksi on annettu perustuslain tarkistaminen siten, että ”lailla voidaan tarpeellisiksi katsottavien edellytysten täyttyessä säätää kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan”.
Ei olekaan sattumaa, että ehdotus on jo kohdannut vakavaa kritiikkiä. YLE:n uutisessa haastateltu Martin Scheinin uskoo, että perustuslain muutoksella pyritään mahdollistamaan ennaltaehkäisevä kajoaminen luottamuksellisen viestin salaisuuteen. Tällöin verkkovalvontaa voitaisiin harjoittaa jo ennen kuin viranomaisilla on tietoa tehdystä tai tekeillä olevasta rikoksesta.
Tällainen muutos ei olisi Scheininin mukaan enää kosmetiikkaa, vaan kyse olisi ”merkittävästä heikennyksestä perustuslainturvaan”, jolla ”tavoiteltaisiin NSA-tyyppistä valvontaa”. Toisin sanoen samaan aikaan kun muu maailma on havahtunut Edward Snowdenin paljastusten myötä elektronisen massavalvonnan perus- ja ihmisoikeusongelmiin, Suomi kulkee vastavirtaan: Meillä muutetaan perustuslakia, jottei ainakaan se muodostuisi vastaavan valvonnan esteeksi.
Ajatus NSA-tyyppisestä valvonnasta saattaa suomalaisesta perspektiivistä käsin kuulostaa suureelliselta, mutta taaskaan ei pidä antaa ensivaikutelman viedä harhaan. Oikeudellisesti on mitä todennäköisimmin kysymys juuri siitä. Miksi muutoin suomalaiset tiedusteluviranomaiset haluavat muuttaa perustuslakia saadakseen uusia valtuuksia, kun kerran jo nykyinen poliisi- ja pakkokeinolainsäädäntö mahdollistaisivat hyvinkin pitkälle menevän puuttumisen luottamuksellisen viestin salaisuuteen, kunhan kyse on rikosepäilyyn pohjautuvasta rikosten estämisestä, paljastamisesta tai tutkimisesta. Miksi muutoin verkkovalvontaa pohjustaneessa tiedonhankintalakityöryhmän mietinnössä lähdettiin nimenomaan siitä, että ”tiedustelutoiminnan tavoitteena on tuottaa varhaisvaiheen tietoa, joka mahdollistaa uhkiin, riskeihin, mahdollisuuksiin ja muutoksiin vaikuttamisen ja varautumisen.”
Asia selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun oikeusministeriö saa luonnosteltua ehdotuksensa perustuslain muuttamiseksi. Kysymys on massavalvonnan oikeuttamisesta, jos kansallisen turvallisuuden suojaaminen sisällytetään perustuslakiin itsenäiseksi luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoitusperusteeksi (esim. seuraavasti: ”Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa, kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä vapaudenmenetyksen aikana).
Tilannetta ei myöskään paranna, että kuten YLE:n uutisessa myös todetaan, hankkeessa tarkoitettu viestiliikenteen valvonta ei kohdistuisi niinkään viestien sisältöön vaan niiden tunnistamistietoihin ja että yksityisyydensuojan rajoitus olisi näin ollen lievempi.
Tätä käsitystä tunnistamistietojen pidetään kuitenkin yleisesti vanhentuneena. Tunnistamistietojen avulla voidaan nykyisin itse asiassa saada hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja ihmisten yksityiselämästä, mikä vaikutti merkittävästi tässäkin blogissa kommentoituun EU:n tuomioistuimen Digital Rights Ireland –ratkaisuun. Eräässä USA:n korkeimman oikeuden ratkaisussa pelkästään paikkatietojen nykyistä merkitystä on taas kuvattu näin:
“Disclosed in [GPS] data . . . will be trips the indisputably private nature of which takes little imagination to conjure: tripsto the psychiatrist, the plastic surgeon, the abortion clinic, the AIDS treatment center, the strip club, the criminal defense attorney, the by-the-hour motel, the union meeting, the mosque, synagogue or church, the gay bar and on and on”
Sama koskee tietenkin myös internet-yhteyksien välitystietoja.
Esimerkit ovat paljon puhuvia. Nykyteknologian ansiosta ihmisten yksityiselämästä saadaan yleensä merkittävästi helpommin ja enemmän tietoja nimenomaan tunnistamistietojen avulla kuin penkomalla heidän yksityisiä viestejään. Asian on pannut merkille myös perustuslakivaliokunta, joka tietoyhteiskuntakaarta koskevassa lausunnossaan erikseen katsoi aiheelliseksi tarkistaa aiempaa kantaansa tunnistamistietojen sijoittumisesta yksityiselämän suojan reuna-alueelle.
Perustuslaki sallii tietenkin perustuslain muuttamisen, kunhan asiassa noudatetaan perustuslain 73 §:n säännöstä perustuslainsäätämisjärjestyksestä. Silti tähän mahdollisuuteen ei Suomessa ole koskaan ryhdytty kevytmielisesti. Merkittäviä valuvikoja on korjattu, jos niitä on havaittu. Jos perustuslain havaitaan tosiasiallisesti estävän jonkin hyvin painavana pidetyn yhteiskunnallisen intressin toteuttamisen tehokkaasti ja ihmisten oikeuksienkin kannalta järkevällä tavalla, on asia korjattavissa perustuslakia muuttamalla.
Tietoliikennetiedusteluhanke reputtaa kuitenkin tämänkin testin. Viimeaikainen tutkimus on hyvin yksiselitteisesti osoittanut, ettei sähköinen massavalvonta edes toimi. Se merkitsee hyvin laajamittaista ja vakavaa puuttumista perusoikeuksien suojan tasoon ilman että siitä olisi hyötyä sen paremmin turvallisuuden edistämisen kuin rikosten torjunnan tai selvittämisen kannalta. Esimerkiksi EUI:n johtamassa SURVEILLE-projektissa (http://www.surveille.eu) massavalvonta sai kaikkein huonoimmat arvosanat, kun eri valvontateknologioita arvioitiin niiden tuottaman turvallisuushyödyn, kustannustehokkuuden, eettisten ongelmien ja perusoikeusrajoitusten näkökulmista.
Tiedustelutoimintaa on joskus verrattu neulan etsimiseen heinäsuovasta. Syystä tai toisesta hallitus tuntuu nyt ajattelevan, että neulan etsiminen on sitä helpompaa, mitä enemmän heinäsuovaan saadaan kerättyä heiniä. Jotta tälle heinäsuovalle saadaan riittävästi tilaa, perustuslaki on ensin raivattava sivuun. Yritys on ainakin kova.
Juha Lavapuro
apulaisprofessori, Tampereen yliopisto
Perustuslakiblogi 
Laki on oleeellinen jotta saadaan Tor-verkon ja muiden proxyjen taakse piiloutuvat jonnet heuristisella analyysilla todella helposti katiskaan.
Kas kummaa, kun se Tor-verkon murtaminen ei onnistu edes NSA:lta sillä ”heuristisella” analyysilla. Siispä valvonnalle ei ole mitään kunnollisia perusteita, tai ainakaan ne eivät kestä päivänvaloa.
If you think privacy is unimportant for you because you have nothing to hide, you might as well say free speech is unimportant for you because you have nothing useful to say.
Kiitos Eetu! Tosi hauskasti ilmaistu!
Ihmiset eivät tule ajatelleeksi edes sitä kuka, tai mitkä tahot, tuota valvontaa tulevaisuudessa mahdollisesti harjoittaisivat. Ehkä se ei olisikaan edes suomalaisten luottama kiltti ja tunnollinen poliisi.
Tämä lakimuutos menee läpi siitä, että monikaan ei ymmärrä mistä pitäisi närkästyä. Tunnistetieto sanan, ei herätä minkäänlaisia ajatuksia 90%:ta kansaa. Rivikansalaisena toivotaan vain, että kun raja-aitoja aletaan vetämään, se en olisi minä joka sille väärälle puolelle jää.
Suomessa on se erikoisuus, että meillä ei näytä olevan vahvoja kansalaisoikeusjärjestöjä.
Kansalaisoikeusjärjestöjä, jotka puuttuisi terhakkaasti viranomaisille ehdotettuihin lisävaltuuksiin vähän samaan tyyliin kuin Yhdysvaltain ACLU.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllähän tämä suomalainen perinteinen mediakin aika myötämielisesti suhtautuu viranomaisten lisävaltuuksiin.
Lainsäätäjän toimintavapautta rajoittaa perustuslain ohella myös Euroopan ihmisoikeussopimus, tai ainakin sen pitäisi rajoittaa. Käsittääkseni EIT on ottanut selkeän torjuvan kannan kansalaisten massavalvontaan. Onkohan blogistilla näkemystä siihen, mikä merkitys EIS:llä tulee asiassa olemaan?
The Guardainissa julkaistiin 17.7.2015 uutisjuttu otsikolla
”High court rules data retention and surveillance legislation unlawful”.
Guardianin juttu lienee relevantti nyt myös Suomessa:
”Emergency surveillance legislation introduced by the coalition government last year is unlawful, the high court has ruled.
A judicial challenge by the Labour MP Tom Watson and the Conservative MP David Davis has been upheld by judges, who found that the Data Retention and Investigatory Powers Act (Dripa) 2014 is “inconsistent with European Union law”. The act requires internet and phone companies to keep their communications data for a year and regulates how police and intelligence agencies gain access to it.
The government will now have to pass fresh legislation that must come into effect before the end of March. The two MPs said the judgment underlined the need for prior authorisation by a judge before officers are permitted to examine the retained information from the internet, social media or phone calls. The Home Office, however, said it would appeal against the ruling, which, it warned, may result in police and investigators losing data that could save lives.
Lord Justice Bean and Mr Justice Collins declared that section 1 of the act “does not lay down clear and precise rules providing for access to and use of communications data” and should be “disapplied”. The judges said the order should be suspended until after 31 March 2016 “to give parliament the opportunity to put matters right”.
The judges identified two key problems with the law: that it does not provide for independent court or judicial scrutiny to ensure that only data deemed “strictly necessary” is examined; and that there is no definition of what constitutes “serious offences” in relation to which material can be investigated. For legal authority, the judges relied on an earlier decision, known as Digital Rights Ireland, by the European Court of Justice in Luxemburg, which is binding on UK courts.
In their challenge, Davis and Watson argued that the law allowed the police and security services to spy on citizens without sufficient privacy safeguards.They said the legislation was incompatible with article eight of the European convention on human rights, the right to respect for private and family life, and articles seven and eight of the EU charter of fundamental rights, respect for private and family life and protection of personal data.
The MPs complained that use of communications data was not limited to cases involving serious crime, that individual notices of data retention were kept secret, and that no provision was made for those under obligation of professional confidentiality, in particular lawyers and journalists. Nor, they argued, were there adequate safeguards against communications data leaving the EU.
The Met’s helicopter snap of Michael McIntyre is a wake-up call to all of us
Watson, a former defence minister, said after the ruling: “It’s a year to the day since Dripa received royal assent. Good governance is about allowing the legislature the room to make law. In this case, it didn’t happen. Good opposition is about holding governments to account, and that didn’t happen either.
“So we find ourselves in a position where the courts have had to say to parliament, ‘Go back and start again.’ In his final speech in parliament on this bill last year, David Davis warned that this legislation would be junk in a year, and it is.”
Davis, a former Foreign Office security minister, said: “What this means is that access by the police and other agencies to everyone’s data is too easy. It can range from a politician giving permission [to intercept communications] to anyone in the next office. That’s against the law, and it’s not either in the interests of privacy or security.
Advertisement
“The government gave parliament one day to pass this legislation. This court has given the government nine months to sort it out. It’s the right judgment. It’s a measured judgment. It gives no risk to security because the government has plenty of time to sort it out. What this reflects is the emerging consensus in the last few weeks that prior judicial approval [of intercepting communications] is needed.”
But the Home Office security minister, John Hayes, said: “We disagree absolutely with this judgment and will seek an appeal. Communications data is not just crucial in the investigation of serious crime. It is also a fundamental part of investigating other crimes which still have a severe impact, such as stalking and harassment, as well as locating missing people, including vulnerable people who have threatened to commit suicide.
Speaking on BBC Radio 4’s The World at One, Hayes added: “The effect of this judgment would be that in certain cases, communications data that could potentially save lives would only be available to the police and other law enforcement if a communications company had decided to retain it for commercial reasons. We believe that is wrong. I do think there is a risk here of giving succour to the paranoid liberal bourgeoisie whose peculiar fears are placed ahead of the interests of the people.”
The Home Office is particularly worried by a section of the judgment that says access to retained data should only be permitted in “precisely defined serious offences”, a definition it believes will prove too restrictive.
Assistant Chief Constable Richard Berry, lead on communications data for the National Police Chiefs’ Council, also expressed concern: “Policing has become increasingly reliant on the availability of communications data, not only in relation to the investigation of criminality, but also in meeting our obligations under the Human Rights Act to safeguard lives. A significant proportion of our acquisition of data relates to situations where life is at immediate risk and a significant proportion of those requests relate to non-crime inquiries, for example tracing vulnerable and suicidal missing persons.”
Human rights groups welcomed the ruling. James Welch, legal director for Liberty, said: “[We have] long called for fundamental reform of our surveillance laws to ensure the public’s rights are properly respected by our government – the chorus of voices demanding change is now growing. The high court has now added its voice, ruling key provisions of Dripa unlawful. Now is the time for the home secretary to commit publicly to surveillance conducted with proper respect for privacy, democracy and the rule of law – not plough on with more of the same.”
Jim Killock, director of the Open Rights Group, which intervened in the case, said: “In autumn, the government will present the investigatory powers bill to parliament. This should not be, as rumoured, an attempt by the home secretary to reintroduce the snoopers’ charter, but an opportunity to introduce an effective surveillance law that is compatible with human rights.”
Rachel Logan, Amnesty UK’s legal programme director, said: “It shouldn’t be left to concerned MPs and campaign organisations to show that it’s totally unacceptable to rush through draconian powers which allow government agents to spy on citizens without proper safeguards.”
Carly Nyst, legal director of Privacy International, said: “Currently, under British law, access to retained data by the police and local authorities is subject to no independent review or authorisation. Police and other authorities simply self-authorise their own access to individuals’ personal information.”
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA
Tätähän voisi verrata vaikkapa yleiseen asevelvollisuuteen: jos se tulisi nyt, niin mitä ajattelisimme siitä, että valtio voi randomisti määrätä tarttumaan aseisiin?