Heta Heiskanen & Juha Lavapuro: Metsähallituslaissa tulee säätää saamelaisten oikeuksista


Valtion hallinnassa olevan maa- ja vesiomaisuuden kestävän hoitamisen, käytön ja suojelun kannalta keskeinen metsähallituslaki on ollut valmistelussa vuodesta 2008 lähtien. Hanke on sekä ympäristön että ihmisten kannalta huomattavan merkityksellinen ja siitä on käyty laajaa keskustelua koko valmistelun ajan. Edellisen hallituksen aikana valmistellusta luonnoksesta ehdittiin jo järjestää laaja lausuntokierros keväällä 2014.

Sipilän hallitus valmisteli lain kuitenkin uudelleen ja koko luonnos muuttui uuden hallituksen käsittelyssä merkittävästi. Esimerkiksi saamelaisten oikeuksien kannalta keskeiset säännökset olivat nyt poissa.

Uusi esitysluonnos ehti tämän vuoden lokakuussa järjestetyssä kuulemisissa saada osakseen voimakasta kritiikkiä.  Tämä pakotti myös hallituksen muuttamaan suunnitelmiaan: toisin kuin oli aiemmin kaavailtu, asia lähetettiin viime vaiheessa laajalle lausuntokierrokselle. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) mukaan kuulemistilaisuuksissa saatu palaute oli käyty läpi, minkä pohjalta hallitus oli ryhtynyt muotoilemaan uudenlaista esitystä lausuntokierrokselle lähetettäväksi.

Mistään uudenlaisesta esityksestä ei kuitenkaan vaikuta olevan kysymys. Lausuntokierroksella olevasta hallituksen esitysluonnoksesta puuttuvat mm. lokakuun kuulemisten yhteenveto, perus- ja ihmisoikeuksien vaikutusarvio ja saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset – siis juuri ne seikat, joista aiempi luonnos sai erityisen kriittistä palautetta.

Määräaika lausuntojen antamiselle päättyy ylihuomenna 24.11.2015. Eduskunnalle hallituksen esitys on tarkoitus antaa tätä seuraavalla viikolla.

Aikataulun perusteella lausuntokierroksella ei liene muuta todellista syytä kuin se perinteinen: että voidaan sanoa, että lausuntokierros on järjestetty. Eduskunta saaneekin joulukuussa käsiteltäväkseen hallituksen esityksen Metsähallituksen uudelleen organisointia koskevaksi lainsäädännöksi, joka sisältää samat puutteet, joihin on julkisuudessa jo ehditty kiinnittää huomiota ja jotka todennäköisesti toistuvat monen lausunnonantajan papereissa.

Mitä nämä puutteet sitten tarkemmin ottaen ovat? Tässä yhteydessä voidaan kiinnittää huomiota erityisesti saamelaisten asemaan ja saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvien oikeuksien turvaamiseen.

Vielä viime vaalikaudella valmisteltuun esitysluonnokseen sisältyi erityinen luku saamelaisten kotiseutualueesta. Siinä olisi ensinnäkin säädetty, että Metsähallituksen olisi tullut ”yhteistyössä saamelaiskäräjien ja koltta-alueen kolttien kyläkokouksen kanssa selvittää suunnitelmista aiheutuvat vaikutuksen saamelaisten oikeuksille alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet” (Metsähallituslain aiemman lakiluonnoksen 5 luvun 11 §). Tällainen kirjaus oli tärkeä muun muassa siksi, että saamelaisten oikeudet perustuvat perustuslain 17 §:ssä turvattuun alkuperäiskansan oikeuteen ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan ja kansainvälisestä oikeudesta kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (KP-sopimus) 27 artiklaan. Se olisi myös  vastannut perustuslain 20 §:n 2 momenttiin sisältyviä ympäristöpäätöksentekoa koskevia osallistumisoikeuksia. Samoin Suomi on velvoitettu noudattamaan tiedonsaanti-, osallisuus- ja muutoksenhakuoikeuksia ympäristöpäätöksenteossa EU-lainsäädännön, Århusin sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä sitä koskevan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristöoikeuksia koskevan oikeuskäytännön nojalla.

Lisäksi metsähallituslakiin olisi sisältynyt erityinen säännös saamelaisten oikeuksien heikentämiskiellosta (aiemman luonnoksen 5 luvun 12 §). Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet eivät olisi sen perusteella saaneet olennaisesti heikentää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja. Saamelainen kulttuuri on vahvasti sidoksissa ympäristöön muun muassa perinteisen poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen kautta. (ks. video perinteisestä poronhoidosta Käsivarren Lapista: https://www.youtube.com/watch?v=MFpoMXqfc98). Heikentämiskieltosäännös olisi vastannut KP-sopimusta valvovan ihmisoikeuskomitean linjauksia. Mm. tapauksessa Poma Poma v. Peru (2009) ihmisoikeuskomitea katsoi, että alkuperäiskansojen osallistumisoikeuden tulee olla niin vahva, että jos jokin toimenpide olennaisesti heikentää heidän oikeutta kulttuuriin, yhteisöltä on oltava lupa toiminnolle.

Saamelaiskäräjillä olisi myös ollut oikeus hakea muutosta Metsähallituksen tekemiin hallintopäätöksiin sillä perusteella, että päätös olisi ollut heikentämiskiellon vastainen, mikä olisi vastannut perustuslain 21 §:ssä turvattuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, joihin myös muutoksenhakuoikeus kuuluu.

Nyt lausunnolla olevassa metsähallituslakiluonnoksessa saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset loistavat  poissaolollaan. Tätä puutetta ei edes vaivauduta perustelemaan, vaan esitysluonnoksessa kiinnitetään eduskunnan huomio ainoastaan siihen lainsäädäntötekniseen yksityiskohtaan, ettei uusi metsähallituslaki vastaa enää sisällöltään viime vaalikaudella eduskunnalle annettua ja valtiosopimuksen hyväksymistä koskevana esityksenä edelleen vireillä olevaa esitystä itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen  lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja Metsähallituksesta annetun lain muuttamisesta (HE 264/2014 vp).

Metsähallituslakiehdotuksella on myös vahva kytkös saamelaiskäräjälain 9 §:ssä säädettyyn neuvotteluvelvollisuuteen. Neuvotteluvelvollisuus  kattaa mm. viranomaisten velvollisuuden neuvotella saamelaiskäräjien kanssa laajoista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka vaikuttavat saamelaisten alkuperäiskansa-asemaan ja kotiseutualueeseen. Tällaisiin seikkoihin lukeutuu 1 momentin mukaan valtionmaan, suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoitoa, käyttöä, vuokrausta ja luovutusta koskevat toimenpiteet.

Erityisesti on syytä huomata, että voimassa olevan saamelaiskäräjälain neuvotteluvelvollisuuden perusteella  viranomaisten on neuvoteltava laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä kun kyse on   ”saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvan elinkeinon lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista muutoksista.” Metsähallituslain valmistelussa on kyse juuri tästä, mutta neuvotteluvelvollisuus  näyttää nyt jäävän puhtaaksi formaliteetiksi, jolla ei ole mitään tosiasiallista vaikutusta lain sisältöön. Ylipäätäänkin saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n mukaisen neuvotteluvelvoitteen täyttämisessä vaikuttaa olleen merkittäviä puutteita. Kun esimerkiksi Suomen kuvalehti uutisoi ensimmäisenä saamelaisten kotiseutualuetta koskevien pykälien poistosta, ei saamelaiskäräjien puheenjohtaja vielä siinä vaiheessa ollut saanut tietoa tai mahdollisuutta neuvotella asiasta valmistelijoiden kanssa, vaan tieto oli tullut median kautta.

Metsähallituslain uudistus aiemmin kaavailulla tavalla – toisin sanoen viidenteen lukuun ehdotettuine saamelaissäännöksineen – olisi ollut linjassa Suomea velvoittavien perus- ja ihmisoikeuksien kanssa riippumatta ILO 169-sopimuksen ratifioinnin tilanteesta. Nyt esillä oleva metsähallituslakiluonnos sen sijaan saattaa hyvinkin jäädä alle tämän minimitason.

Saamelaisten oikeuksien jättäminen pois metsähallituslaista on myös johtamassa tilanteeseen, joka ei ole Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspoliitiikan kanssa linjassa.

Metsähallituslain soisi ensinnäkin olevan yhteensopiva YK:n alkuperäiskansajulistuksen kanssa. Julistusta käytetään esimerkiksi pohjoismaisen saamelaissopimuksen neuvottelujen yhtenä pohjana. Ihmisoikeussopimuksia valvovat toimielimet viittaavat siihen ja ovat laajentaneet perinteisiä tulkintoja alkuperäiskansojen osallistumisoikeuksien osalta julistuksen hyväksymisen jälkeen. Useissa valtioissa on luotu hyviä käytänteitä vastaamaan julistuksen sisältöä tai ne on hyväksytty osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Suomi on myös saanut YK:lta useita huomautuksia, että sen tulisi pyrkiä takaamaan ILO 169 sopimuksen suojataso. Lisäksi Suomi on pyrkinyt profiloitumaan arktisten alueiden kehittäjänä. Alkuperäiskansojen oikeudet on keskeinen Suomen prioriteettialue käsiteltäessä muiden valtioiden ihmisoikeuksia. Ulkopoliittisten ihmisoikeusprioriteettien tulisikin olla symmetriassa kotimaan perus- ja ihmisoikeuspolitiikan kanssa, jotta Suomi olisi uskottava toimissaan. Vähintään olisi päästävä siihen, että omalle alkuperäiskansallemme turvataan täsmällisellä tavalla kansallisessa lainsäädännössä ne oikeudet, jotka heille kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja perustuslakimmekin mukaan kuuluvat.

 

Heta Heiskanen
tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto

Juha Lavapuro
apulaisprofessori
Tampereen yliopisto

Comments

  1. Matti Kärkkäinen says:

    Laki on tulossa lähipäivinä päätettäväksi. Onko kirjoittajilla mahdollisuus arvioida, onko kirjoituksessa esitetyt puutteet korjattu uudessa esityksessä valiokuntakäsittelyn jälkeen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s