Sitä saa mitä säätää


Viime päivinä on julkisuuden valokeilassa ollut irakilaisperhe, jonka äiti ja lapsi saivat maahanmuuttovirastolta käännyttämispäätöksen. Tapaus ja yleisemmin Suomen linja perheenyhdistämisissä kiihdytti viimeksi tänään eduskuntaryhmien edustajat nokkapokkaan Ylen aamu-tv:ssä.

Kansanedustajat yli puoluerajojen voivat kuitenkin katsoa lähinnä peiliin, jos haluavat löytää syypäitä irakilaisperheen tämänhetkiseen ahdinkoon.

Sitä saa mitä säätää: perheenyhdistämislainsäädäntöä on viime vuosina jo kiristetty, ja kohta lainsäädäntö tiukkenee olennaisesti lisää eduskunnassa vireillä olevan ja perustuslakivaliokunnan jo siunaaman lakiehdotuksen myötä. Lainsäätäjä on jo vuosia lähinnä pyrkinyt määrätietoisesti hakemaan alinta mahdollista suojan tasoa, mitä muun muassa perheenyhdistämisiin tulee.

Sinänsä tällainen yksittäistapauksen ympärillä esiintyvä julkinen kohu on tietenkin ymmärrettävää. Kysymys on hyvin heikossa asemassa olevien ihmisten perustavanlaatuisista oikeuksista: yksittäisen perheen oikeudesta elää yhdessä ihmisarvon mukaista elämää. Olisi hyvin kummallista, jos tällaisista tilanteista vaiettaisiin.

Samaan aikaan pitäisi kaikkien kuitenkin pitää kristallinkirkkaana mielessä, että juuri voimassa oleva lainsäädäntö ja kohta toteutuvat lainsäädännön tiukennukset mahdollistavat tällaisten tilanteiden toistumisen kerta toisensa jälkeen yhä useammin ja yhä vakavimmin seurauksin. Tämän tyyppiset tapaukset eivät ole ainutkertaisia maahanmuuttoviraston itsensäkään mukaan.

Irakilaisperheen tapaus on todellakin vain jäävuoren huippu.  Vastaavia, perhe-elämän suojan ja lasten edun ja oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallisia tapauksia tulee varsinkin jatkossa olemaan huomattavasti enemmän. Valtaosa ei kuitenkaan todennäköisesti saa osakseen samanlaista mediamylläkkää kuin irakilaisperheen tapaus.

Voikin kysyä, miksei juuri kukaan selvästi asetu vastustamaan jatkuvia tiukennuksia silloin, kun siihen olisi kaikkein suurin aihe: kun säädetään lakeja, joiden myötä ahdinkoon päätyvät paitsi nyt julkisuudessa oleva irakilaisperhe, myös sadat muut vastaavassa asemassa olevat. Esimerkiksi tuoreeseen perheen yhdistämistä koskevaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoon olisi voinut aivan hyvin sisällyttää säätämisjärjestyskantoja tai eriävän mielipiteen, jos joku valiokunnassa olisi todella pitänyt ehdotettuja tiukennuksia perhe-elämän suojan ja lapsen oikeuksien vastaisina.

Mitä julkisuudessa käsiteltyyn irakilaisperheen tapaukseen tulee, siinä tosiaankin vaikuttaa olevan julkisuuteen tulleiden tietojen valossa moniakin isoja kysymysmerkkejä, kohtuuttomuuksia ja kummallisuuksia.

Yksi suurimmista on siinä, että lehtitietojen perusteella maahanmuuttovirasto katsoo, että käännytyspäätös olisi koskenut myös perheen kolmen kuukauden ikäistä vauvaa, vaikka vauvasta ei olekaan tehty erikseen päätöstä.

Vauvaikäinenkin on kuitenkin ihminen ja erillinen oikeussubjekti sekä nyt etenkin lasten oikeuksien ja perus- ja ihmisoikeutena turvatun perhe-elämän suojan subjekti. Se, että maahanmuuttovirasto ei ole tehnyt mitään erillistä päätöstä lapsesta on vain omiaan kertomaan siitä, ettei päätöstä ole puntaroitu ainakaan tämän lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta. Sitä vastoin maahanmuuttovirasto lähtee muitta mutkitta siitä, että muusta henkilöstä (äidistä) tehty päätös kattaa myös tuon lapsen – ikään kuin 3 kuukautinen lapsi olisi vain jokin käännytettävän äidin reissureppuun heitettävä paketti.

Tuomas Ojanen & Juha Lavapuro

Comments

  1. Mielestämme kumpaakaan lasta ei pitäisi erottaa äidistään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siten koko perheen paluu Irakiin. Jos he menevät sellaiselle alueelle, joille vapaaehtoisesti Suomesta Irakiin palanneet ovat menneet, ei turvallisuudessa pitäisi olla ongelmaa. Eläähän Irakissa tälläkin hetkellä miljoonia lapsiperheitä sikäläisittäin aika normaalia elämää.

    Maahanmuuttokriittinen kansanliike, MaKriKaLi

  2. Kalevi Hölttä says:

    Kauhea tapaus, mutta eduskuntahan ne lait tosiaan säätää. Uudehko ilmiö on tämän ohessa, että poliitikot ja jopa presidentit puuttuvat yhä hanakammin tuomioistuinten toimintaan – nyt myös kotimaassa.

  3. Anton S. says:

    Kuten tässäkin tapauksessa, hyvin usein hallintokoneiston aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet aiheutuvat juuri siitä, että laki mahdollistaa sellaisen. Suomessa on hyvin vaikeaa saada virkamies oikeasti vastuuseen jostain. Aina on sen verran joustava sääntö, ettei virkamies ole onnistunut tulkitsemaan sitä täysin vastakarvaan, ja jos muut kuin virkamiehen kantaa tukevat olennaiset tulkintaperusteet (esim. hallinnon yleiset oikeusperiaatteet tai perusoikeusmyönteinen tulkinta) on ohitettu, se ei ole koskaan väärin tässä maassa. Virkamiehet ovat käytännössä koskemattomia, elleivät suoraan rahaa anasta.

  4. jmkilpinen says:

    Kyllä niitä tiukennuksia on vastustettu hyvin äänekkäästi, ei niistä ole ollut mitään ”yli puoluerajojen” ulottuvaa kannatusta. Kannattaa ehkä seurata muutakin kuin 3-4 viime vuoden isoimman puolueen ja hesari&iltalehden viestintää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s