Euroopan pakolaiskriisiä voi tuskin kuvailla osuvammin, kuin mitä Dante Alighieri 1300-luvulla kirjoitti: ”Helvetin pimeimmät paikat on varattu heille, jotka pysyvät puolueettomina suurimpien moraalisten kriisien aikana.” Eduskunta hyväksyi 17.6. esityksen ulkomaalaislain muuttamiseksi (HE 43/2016 vp). Äänestyksestä oli poissa 41 kansanedustajaa, myös lain esittelijä, sisäministeri Petteri Orpo.
Pian Suomeen yksin tulleelta pakolaislapselta edellytetään perheenkokoajana suurempia tuloja, kuin mihin 80 prosenttia suomalaisista yltää. Kansainvälisen suojelun piiriin perustellusti päässeen lapsen, joka haluaa vanhempansa ja sisaruksensa Suomeen tulisi tienata 2600 euroa kuukaudessa. Kansanedustajan avustajan kuukausipalkka Suomessa on alle sen. Jo ennen uudistusta vain alle 10 prosenttia vuosina 2012-2015 perheenyhdistämistä hakeneista lapsista sai perheensä Suomeen. Perheenyhdistäminen on rikkaiden etuoikeus.
Perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksestä voidaan lain mukaan poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Perustuslakivaliokunnan lausunto korosti, että ”päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin […]”. Lausunnon mukaan esitys ei riko perustuslakia tai Suomen kansainvälisiä velvoitteita, jos lapsen etua tulkitaan riittävän myönteisesti.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen hakemus on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Mielipidekirjoituksessa (HS, 5.6.2016) tutkijat kertoivat Maahanmuuttoviraston soveltavan ”järjestelmällisesti periaatetta, jonka mukaan perheenyhdistämistä ei pidetä lapsen edun kannalta välttämättömänä.” Viime aikoina uutisoidun irakilaisperheen tapauksessa perheen lapset saivat käännytyspäätöksen koska heidän äitinsä käännytettiin Irakiin. Näin, vaikka lapset olisivat voineet myös jäädä Suomeen työssäkäyvän isänsä luokse.
YK:n keskeiset ihmisoikeussopimukset syntyivät pääasiassa toisen maailmansodan hirmutekojen seurauksena siksi, että kaikkein perustavanlaatuisimmat oikeutemme turvattaisiin myös ja erityisesti silloin, kun kansallinen lainsäädäntö ei riitä.
Maahanmuuttovirasto on musta aukko, jonne nämä ihmisoikeussopimukset ryömivät kuolemaan. Suomi ei ole enää pitkään aikaan noudattanut edellä kuvattua myönteistä ja humaania lapsen edun mukaista tulkintaa. Seuraava askel lienee lopullinen irrottautuminen ihmisoikeusvelvoitteista Suomen houkuttelevuuden vähentämiseksi turvapaikkana.
Suomi on ensi vuonna YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun kohteena. Lainmuutoksen jälkeen pakolaislasten oikeusasema on oleellisesti heikompi kuin edellisen tarkastelun aikaan. Asiaan tullaan varmasti kiinnittämään huomiota.
Mainittakoon vielä, että Suomi hakee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä kaudelle 2022–2024. Mikäli nykyisinä jäseninä ei olisi sellaisia ihmisoikeuksien mallimaita kuten Saudi-Arabia, Kuuba, Qatar ja Venäjä, voisi Suomen mahdollisuuksia pitää vähäisinä. Nyt näyttääkin siltä, että Suomi pääsee nykyiselle linjalleen sopivaan seuraan.
Pilvi Alopaeus, oikeustieteen yo.
Milla Favén, oikeustieteen yo.
Joel Linnainmäki, valtiotieteiden yo.
Perustuslakiblogi 
Missä Dante kirjoitti kirjoituksen alussa mainitun sitaatin?
Luulenpa, että tällaista lausetta häneltä löydy.
Myös ihmisoikeuskomiteassa on pahamaineisten hallitusten edustajia, kuten Albaniasta, Ugandasta, Israelista ja USA:sta, joissa rikotaan jatkuvasti ihmisoikeuksia. Mutta se kuuluu YK:n luonteeseen; jos rikolliset pantaisiin boikottiin, YK:ssa olisi vain osa pohjoismaista.
Ei ole tietääkseni mitään näyttöä siitä, että Maahanmuuttovirasto tekisi järjestelmällisesti puolueellisia ratkaisuja oleskelulupa-asioissa suuntaan tai toiseen. Lienee oikeansuuntaista olettaa, että tapaukset jakaantuvat 50-50, eli joka toinen virheellinen ratkaisu on koitunut maahanmuuttajan eduksi ja joka toinen haitaksi.
Maahanmuuttajilla on käytössä oikeussuojakeinonaan muutoksenhaku ja mm. eräät julkisin varoin tuetut, lakimiesapua tarjoavat järjestöt avustavat asianosaisia muutoksenhaussa.
Toteutuuko kuitenkaan Maahanmuuttoviraston laillisuusvalvonnan toinen puoli, eli kenellä on oikeus hakea muutosta viraston virheelliseen, maahanmuuttajan eduksi tehtyyn päätökseen? Esim. satunnaiset maahanmuuttovastaiset kansalaiset eivät ole asianosaisen asemassa, jolloin heidän laatimansa valitus jätettäisiin tutkimatta.
Ympäristöoikeuden saralla julkisoikeudellisen asianosaiskäsitteeseen liittyvät rajoitukset on ratkaistu siten, että luonnonsuojelulaissa on myönnetty erityinen valitusoikeus luonnonsuojelujärjestöille. Järjestelmähän olisi luonnonsuojelunvastaisella tavalla vinoutunut, jos ympäristöluvat olisivat vain potentiaalisen saastuttajan ja viranomaisen välinen asia. Pitäisikö tällä perusteella uudistaa lakia niin, että yleinen valitusoikeus Maahanmuuttoviraston päätöksistä myönnettäisiin erityisille ”maahanmuuttopoliittisille yhdistyksille”, jotka valvoisivat niitä etuja, joita yhteiskunta pyrkii maahanmuuton rajoittamisella toteuttamaan?
Täältä löytyy päätöksiä sieltä mustasta aukosta, jonne nämä ihmisoikeussopimukset ryömivät kuolemaan.
https://migrileaks.wordpress.com/