Kritisoimme edellisessä blogikirjoituksessamme perussuomalaisen ministerin ja samaa puoluetta edustavien perustuslakivaliokunnan jäsenten toimintaa työttömien maahanmuuttajien kotoutumistukea koskevassa asiassa. Perustuslakivaliokunnan jäsen, kansanedustaja Meri, on tämän jälkeen esittänyt Iltalehden haastattelussa, että olemme esiintyneet maahanmuuttoasioissa tavalla, joka ei ole pelkkää juridista pohdintaa. Hänen mukaansa ”jokaisella on tietysti omat henkilökohtaiset näkemykset, mutta silloin pitäisi lähteä itse politiikkaan eikä ratsastaa asiantuntijuudella”. Juuri ennen joulua vastaavanlaisia näkemyksiä esitti myös perussuomalaisten ”puoluetyömiehen” titteliä käyttävä Matti Putkonen Tuumaustunnilla, jossa hän väitti myös osan oikeusoppineista lähteneen mukaan kuoroon, jossa perustuslakia käytetään uutena ”sisäpolitiikan Moskovan korttina”. Väite siis lienee, että olisimme perustuslakia koskevien juridisten pohdintojen sijaan ryhtyneet politikoimaan perustuslailla.
Tämän blogin kirjoittajat toimivat professoreina ja perustuslakivaliokunnan säännöllisesti kuulemina asiantuntijoina. Kumpikin antoi viime vuonna perustuslakivaliokunnalle noin 30 asiantuntijalausuntoa. Tämä on sinänsä aivan liiallinen määrä ja kertoo osaltaan yhdessä valiokunnan viime vuoden valtiopäivillä antaman 67 lausunnon kanssa lainvalmistelun kroonisesta perustuslakikangertelusta. Koska eduskunta julkaisee nykyisin asiantuntijalausunnot, jokainen voi halutessaan perehtyä niiden sisältöön ja arvioida samalla argumentaation poliittisuutta. Omat lausuntomme kotoutumistukiasiassa löytyvät tästä (Lavapuro) ja tästä (Ojanen).
Perustuslakivaliokunta poikkeaa ratkaisevalla tavalla eduskunnan muista valiokunnista: se ei saa tehdä politiikkaa, vaan sen tehtävänä on antaa lausuntonsa lakiehdotusten suhteesta perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Tehtävä on oikeudellinen. Tämän vuoksi valiokunnan toiminnan uskottavuuden olennaisimpana elementtinä on yleisesti pidetty sitä, ettei puolue- ja päivänpolitiikka saa näkyä valiokunnan toiminnassa. Jos näin tapahtuisi – jos perustuslakivaliokunta jäsenineen toimisi kuten mikä tahansa muu eduskunnan valiokunta – kyse ei olisi enää perustuslain 74 §:ssä tarkoitetusta lakien perustuslainmukaisuuden ennakkovalvonnasta.
Samalla poliittisen järjestelmämme oikeudelliset peruskivet olisivat vaarassa kaatua kuin dominopelin palikat. Sen jälkeen kun perustuslakivaliokunta menettäisi edellytyksensä toimia uskottavasti valtiosääntömme vartijana, perustuslaki menettäisi edellytyksensä toimia siinä tehtävässä, joka perustuslaille kaikissa länsimaissa demokraattisissa oikeusvaltioissa kuuluu. Se ei enää kykenisi sen paremmin asettamaan oikeudellisia rajoja demokraattiselle poliittiselle päätöksenteolle kuin toimimaan poliittisen päätöksenteon suuntaviivana perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi.
Muiden valtiosääntöoikeuden tutkijoiden tapaan pidämme perustuslakivaliokunnan asemaa ja tehtävää Suomessa jo yksin tästä syystä hyvin tärkeänä. On perustuslain sitovuuden ja toteutumisen kannalta elintärkeää, että valiokunta toimii perustuslaillisen mandaattinsa mukaisesti eikä alistu puoluepoliittiselle ohjailulle tai muille vastaaville vaikuttamisyrityksille. Sama koskee muita lakien perustuslainmukaisuutta ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa valvovia instituutioita. Suomi on demokraattinen oikeusvaltio vain niin kauan kuin perustuslakivaliokunta, valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies ja tuomioistuimet kykenevät toimimaan riippumattomasti perustuslainmukaisessa tehtävässään.
Oikeusvaltioon ja perus- ja ihmisoikeuksiin sitoutuneina professoreina ja perustuslakivaliokunnan asiantuntijoina meillä on vastaava yhteiskunnallinen vastuumme, jonka otamme vakavasti. Jos poliittiset toimijat toimivat tavalla, joka estää lakien perustuslainmukaisuutta valvovia instituutioita toteuttamasta asianmukaisesti perustuslainmukaista tehtäväänsä ja joka tässä merkityksessä uhkaa oikeusvaltion keskeisiä instituutioita, meidän olisi vastuutonta pysyä siitä vaiti. Suomen ei pidä ottaa pienintäkään askelta sillä tiellä, jota Puola ja Unkari ovat jo hyvän matkaa kulkeneet. Ongelmien esiintuominen on tämänkin vuoksi sekä akateeminen että yhteiskunnallinen velvollisuutemme.
Työttömien maahanmuuttajien kotoutumistukilakiehdotuksen valmistelussa ja eduskuntakäsittelyssä rajan yli mentiin kahdessa kohtaa: Ensin oikeuskansleri sivuutettiin tietoisesti lainvalmisteluvaiheessa ja myöhemmin perustuslakivaliokuntaa yritettiin estää antamasta lausuntoa, jossa Suomessa laillisesti asuvien maahanmuuttajien oikeuksia kaventava lakiehdotus olisi todettu perustuslainvastaiseksi. Samalla puoluepolitiikka hiipi ellei peräti tunkeutunut perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmäämme. Kyse vaikuttaa nimittäin olleen erityisesti perussuomalaisten ajamasta lainsäädäntöhankkeesta, jonka valmistelusta vastasi perussuomalainen ministeri ja jonka perustuslakivaliokuntakäsittelyssä varsinkin perussuomalaiset jäsenet pyrkivät aktiivisesti estämään perustuslakivaliokuntaa esittämästä asiaan liittyviä valtiosääntöoikeudellisia ongelmia koskevaa lausuntoaan. Voi tietenkin esittää kritiikkiä myös joidenkin muidenkin puolueiden suuntaan, koska ne ovat vähintään hiljaisuudellaan sallineet nyt nähdyn poliittisen manööverin, mutta ennen muuta kielletyn rajan nyt ylittivät perussuomalaisten ministeri ja tietyt kansanedustajat.
Tällainen keskeisiin valtiosääntöperiaatteisiin ja instituutoiden perustuslaillisiin tehtäviin nojautuva yhteen hallituspuolueeseen kohdistuva kriittisten näkökohtien esiintuominen ei ole mitään perustuslailla ”politikointia”, vaan perustuslain ja Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden soveltamista juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu: oikeudellisten rajojen osoittamiseen sellaiselle (yksinkertaiselle) enemmistövallalle, joka demokraattisessa järjestelmässä olisi muutoin rajoituksista vapaa.
On niinikään perustuslain perusoikeuksien ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta kaikkea muuta kuin merkityksetöntä, että hallituspuolueen edustajien pyrkimys vaikuttaa valvontamenettelyiden toteuttamiseen kohdistui näin voimakkaasti nimenomaan sellaiseen lainsäädäntöhankkeeseen, jolla pyrittiin kaventamaan työttömien maahanmuuttajien oikeuksia ja oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun. Ongelmaa korostaa, että vaikka perussuomalaiset ovat puolueena ja eduskuntaryhmänä sitoutuneet muiden eduskuntapuolueiden tapaan Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaan rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta, osa sen edustajista – muista eduskuntapuolueista selvästi poiketen – tuntuu toimivan näiden periaatteiden vastaisesti. Vastikään uutisoitiin muun muassa kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen tuomitsemisesta 20 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio on jatkumo tapauksille, jossa yhden ja saman, nykyisin hallitusvastuussa olevan, puolen jäsenet syyllistyvät rasistisiin kirjoituksiin tai muihin vastaaviin tekoihin. Vastaavan tuomion olivat jo ennen saaneet perussuomalaisten silloinen kansanedustaja ja nykyinen Euroopan parlamentin jäsen Jussi Halla-Aho (ks. KKO 2012:58) ja perussuomalaisten silloinen kansanedustaja James Hirvisaari. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuomittu myös perussuomalaisten kansanedustaja Lea Mäkipään eduskunta-avustaja Terhi Kiemunki ja perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Freddy van Wonterghem. Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajaa Sebastian Tynkkystä puolestaan epäillään parhaillaan samasta teosta. Perussuomalaiset nuoret ovat taas reagoineet tuomioihin esittämällä, että rikoslaista poistettaisiin pykälät kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta – ilmeisesti unohtaen kokonaan, että kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva kriminalisointi perustuu suoraan Suomen kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin.
Kaiken tämän päälle jotkut poliittisen eliitin jäsenet tuntuvat pitävän oikeusvaltion keskeisten periaatteiden puolustamista politikointina, kohtelevan perus- ja ihmisoikeuksien puolustajia poliittisina vastustajinaan sekä pitävän perustuslakia ja ihmisoikeuksia lähinnä poliittisena riesana. Mistä se kertoo? Ketkä oikeastaan politikoivat perustuslailla?
Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen
Perustuslakiblogi 
Hienoa, että olette tuoneet havainnot näinkin kansankielisesti kansalaisten tietoon. Jos tästä jotain hyvää on löydettävä, se on tämä systeemi, joka suojelee kansalaisia ja kansainvälisiä sopimuksia. Iso peukku!
Saksassa Deutsche Bankin pääanalyytikko David Folkerts-Landau on puolestaan esittänyt näkemyksen, että lainsäätäjän pitää hyväksyä pakolaisten erilainen kohtelu kotimaisiin työntekijöihin nähden. Folkerts-Landaun mukaan on oikeudenmukaista, että ”pakolaiset ansaitsevat samasta työstä pienempää palkkaa kuin saksalaiset, koska Saksa tarjoaa heille vastikkeeksi mahdollisuuden turvalliseen elämään ja korkeasti kehittyneen infrastruktuurin”.
Jos hyväksytään Ojasen ja Lavapuron kotoutumistukiasiassa esittämät perustelut, niin Folkerts-Landaun ehdotus pakolaisten asemasta työmarkkinoilla on tietenkin yhtä ongelmallinen perus- ja ihmisoikeuksien kannalta kuin työttömyyspäivärahaa pienemmän kotoutumistuen maksaminen maahanmuuttajataustaisille työttömille työnhakijoille.
Kuitenkin mielestäni voi argumentoida, että kysymys ei ole kielletystä syrjinnästä. Maahanmuuttajataustaisen työnhakijan erilainen kohtelu ei tällöin perustuisi rotuun, alkuperään tms. kiellettyyn syrjintäperusteeseen, vaan kotoutumistuen ja rahanarvoiseksi vastikkeeksi käsitteellistetyn oleskeluvan Suomessa ymmärretään muodostavan kokonaisuuden, jota verrataan Suomen kansalaisille maksettavaan työttömyyspäivärahaan. On lisäksi tärkeää todeta, että ihmisoikeusnormien mukaan kansalaisuus on usein hyväksyttävä peruste erilaiselle kohtelulle. Eikö kotoutumistukilaissakin ole relevanttina erotteluperusteena kansalaisuus, eikä niinkään alkuperä ja yhteiskunnallinen asema? Suomen kansalaisillehan maksetaan yhdenvertaisesti työttömyyspäivärahaa, toimeentulotukea jne. riippumatta heidän alkuperästään kuten maahanmuuttajataustaisuudesta.
On muuten erikoista, kuinka Euroopassa samanlaisiin mielipiteisiin suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä, esittääkö ne sivistyneesti kuin Folkerts-Landau vai kansanomaisesti kuin Teuvo Hakkarainen. Deutsche Bankin analyytikko pääsee Frankfurter Allgemeinen sivuille, mutta Hakkarainen voisi saada rikossyytteen pakolaismielipiteistään.
http://www.faz.net/aktuell/wirtschaft/deutsche-bank-chefvolkswirt-david-folkerts-landau-fluechtlinge-sollten-weniger-verdienen-als-deutsche-14035805.html