Uudelleenblogaus: Perustuslakivaliokunta ja aito avioliitto -kansalaisaloite


via Perustuslakivaliokunta ja aito avioliitto -kansalaisaloite | Joel Rouvinen

Perustuslakivaliokunta antoi viime perjantaina lausuntonsa niin sanotusta aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyritään kumoamaan maaliskuun alussa voimaan tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. Perustuslakivaliokunta arvioi kansalaisaloitetta sekä suhteessa oikeuteen tehdä vastakkainen kansalaisaloite, että perustuslain yhdenvertaisuuspykälän ja erityisesti sen 2. momentin kannalta:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Keskityn tässä kirjoituksessani arvioimaan perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuutta koskevaa lausuntoa suhteessa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntoihin. Kaikki perustuslakivaliokunnan saamat lausunnot löytyvät Eduskunnan sivuilta asian käsittelytiedoista.

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei ole perustuslain kannalta ongelmaton, mutta se voidaan silti säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä siksi, että:

Nyt arvioitavana olevan kansalaisaloitteen osalta perustuslakivaliokunta pitää arvion lähtökohtana sitä, että kansalaisaloitteessa kumottavaksi esitetty lainsäädäntö ei ole vielä voimassa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei valiokunnan mielestä ole sellaisista lainsäädäntöön perustuvista perustelluista odotuksista, joita pitäisi ehdottomasti suojata.

Perustuslakivaliokunta ei tämän lausuman jälkeen viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joten tämä perustunee asiantuntijalausuntoihin.

Apulaisprofessori Janne Salminen ei lausunnossaan ota kantaa yllä siihen, että voidaanko laki kumota, koska se ei ole vielä voimassa. Hänen kokonaisnäkemyksensä kuitenkin on, että kansalaisaloitetta on pidettävä perustuslain vastaisena:

Perustuslain 22 § ja perustuslain 6 § muodostavat ehdottoman esteen säätää kansalaisaloitteen tarkoittama laki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Myöskään professori (emeritus) Teuvo Pohjalainen ei ota asiaan kantaa, mutta toteaa loppukaneettinaan:

Esillä olevan kansalaisaloitteen tarkoituksena on palauttaa oikeustila, jossa henkilöt asetettaisiin parisuhteen solmimisen osalta selvästi eri asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan näin voidaan tehdä vain, jos siihen on perustuslain tarkoittama hyväksyttävä peruste. Tällaista perustetta ei aloitteessa ole nähdäkseni esitetty.

Professori Juha Lavapuro arvioi asiaa hyvinkin tarkasti lausuntonsa kohdassa ”Perusteltujen odotusten suoja”. Suosittelen lukemaan koko lausunnon, mutta tämän kirjoituksen kannalta tärkein on tässä:

Perusteltujen odotusten suojan kannalta merkitystä on tässä suhteessa erityisesti sillä, että osalla avioliittolain muuttumisen johdosta säädetystä lainsäädännöstä on ollut välittömiä oikeus-vaikutuksia. Rekisteröityä parisuhdetta koskevan lakiin säädetyn muutoksen (250/2016) siirtymäsäännöksen mukaan ”ennen lain voimaantuloa suoritetusta parisuhteen rekisteröinnin es-teiden tutkinnasta annettu todistus rinnastetaan avioliittolain nojalla esteiden tutkinnasta vihkimistä varten annettuun todistukseen.” Siirtymäsäännös otettiin lakiin, koska lakivaliokunta piti oletettavana, että useat samaa sukupuolta olevat parit odottavat avioliittolain muutosta voidakseen solmia avioliiton. Valiokunta piti tarkoituksenmukaisena, että tähän varaudutaan antamalla viranomaisille mahdollisuus suorittaa avioliiton esteiden tutkinta jo ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa. (LaVM 7/2015 vp). Yleisen elämänkokemuksen mukaan lienee myös perusteltua olettaa, että useat sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantuloon luottaneet ovat jo ryhtyneet avioitumistaan koskeviin henkilökohtaisiin järjestelyihin. Jo eduskunnan hyväksymä ja säädöskokoelmassa julkaistu avioliittolain muutos on myös ollut omiaan luomaan perusteltuja odotuksia niiden ihmisten taholla, joiden oikeudelliseen asemaan muutoksilla on välittömiä vaikutuksia. Näiden näkökohtien merkitystä korostaa, että avioliittolain muutokset ovat tulossa voimaan alle kuukauden kuluttua.

Kokonaisuudessaan Lavapuro on aloitetta kohtaan yhtä tyly kuin kollegansa:

Yllä esitetyillä perusteilla katson, että käsiteltävänä oleva kansalaisaloite ”avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta” (KAA 2/2016 vp) tulee perustuslaista johtuvista syistä hylätä.

Professori Tuomas Ojanen katsoo, että kansalaisaloitteen lakimuutoksille ei ole perusteita tilanteessa, jossa on juuri hyväksytty sukupuolineutraali avioliittolaki liitännäislakeineen:

[…] käsillä olevalle kansalaisaloitteelle ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita juuri siinä nykyisessä tilanteessa, jossa eduskunta on jo hyväksynyt lain 156/2015 sekä sen liitännäislait (lait 249-254/2016). Korostan ensinnäkin sitä, että hyväksyttävyyden perustelulle asetettavat vaatimukset ovat nyt sikälikin hyvin korkeat, että aloitteen hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat ihmiset asetettaisiin uudestaan huonompaan asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Näin (uudestaan) syntyvää erottelua seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei myöskään voida pitää merkitykseltään vähäisenä, vaan huomattavana, mikä on myös valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa painoa saava seikka.

Ojanen muotoilee kantansa sovittelevammin kuin Lavapuro, mutta se on yhtä kriittinen:

Päädyn näin ollen kantaan, jonka mukaan kansalaisaloitteeseen on syytä suhtautua torjuvasti perustuslain kannalta.

Professori Veli-Pekka Viljasen lausunnostakaan ei löydy samaa näkemystä kuin perustuslakivaliokunnan lausunnosta:

Arvioitaessa nyt tehtyä kansalaisaloitetta ei arviointimittapuuna voida pitää oikeustilaa ennen avioliittolain muutosta, jota on sinänsä pidetty aikanaan ongelmattomana perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta (LaVM 14/2014 vp, s. 6-7). Eduskunta on näet hyväksynyt ja tasavallan presidentti vahvistanut avioliittolain, joka on antanut oikeuden solmia avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tässä suhteessa ratkaisevaa ei ole se, että laki ei ole vielä tullut voimaan, vaan jo lain säätäminen on luonut samaa sukupuolta oleville pareille perustellun odotuksen oikeudesta solmia avioliitto.

Kyse on siten nykyiseen oikeustilaan verrattuna olennaisesta samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien heikentämisestä. Perustuslain kannalta merkittävää on, että heikennys kohdistuu heidän yhdenvertaiseen kohteluunsa suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin, samoin kuin heidän perhe-elämänsä suojan tasoon.

Perusoikeuksien yleisiin oppeihin sisältyy käsitys perusoikeuksien heikentämiskiellosta (ks. yleisesti esim. Pauli Rautiainen, Perusoikeusien heikennyskielto, Oikeus 2013, s. 261-283). Tämän mukaisesti olennaiset heikennykset perusoikeuksien nykyiseen toteutumistasoon voivat olla ongelmallisia perustuslain näkökulmasta.

Heikennyskielto on liitetty usein nimenomaan TSS-oikeuksiin, mutta sama perusajatus koskee muidenkin perusoikeuksien suojan tason heikennyksiä. Käsiteltävänä olevassa asetelmassa tämä konkretisoituu tavalla, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut koskaan arvioitavana. Eduskunta on viime vaalikaudella säätänyt lain, jolla on annettu samaa sukupuolta oleville pareille oikeus solmia keskenään avioliitto siihen liittyvine oikeusvaikutuksineen (oikeus yhteiseen sukunimeen, oikeus yhteisadoptioon). Nyt tämä juuri annettu oikeus ehdotetaan otettavaksi pois ja palattavaksi aikaisempaan oikeustilaan. Kyse ei ole vähäisestä heikennyksestä, vaan olennaisesta yhdenvertaisen kohtelun ja perhe-elämän suojan tason huonontamisesta. Pidän tällaista ehdotusta lähtökohtaisesti ongelmallisena perustuslain näkökulmasta.

Tältä osin en pidä ratkaisevana sitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollistava avioliittolain muutos ei ole vielä tullut voimaan. Perustuslakivaliokunta on liittänyt ajatuksen perusteltujen odotusten suojasta aikaisemmin ennen muuta varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojaan. Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perusteltujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, s. 4). Perusteltujen odotusten suojan soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu pelkästään suojaamaan ennen lain voimaantuloa vallinneita varallisuusoikeudellisia suhteita, vaan kyse on yleisestä oikeusperiaatteesta, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että perusteltujen odotusten suoja on kirjattu yleisenä hallinnon oikeusperiaatteena hallintolain (434/2003) 6 §:ään, jonka mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Jos Veli-Pekka Viljasta on uskominen niin perustuslakivaliokunnan nyt antama lausunto on aiempien lausuntojen vastainen. Viljasen yhteenveto on linjassa aiemmin käsiteltyjen lausuntojen kanssa:

[…] totean, että kansalaisaloitteen sisältämä lakiehdotus on mielestäni perustavan-laatuisella tavalla ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten sekä perustuslain 10 §:n turvaaman yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta. Se merkitsee edellä mainittujen perusoikeuksien suojan tason olennaista heikentämistä ja loukkaa samaa sukupuolta ole-vien parien lainsäädännöllä vahvistettuja, oikeustilan pysyvyyteen kohdistuvia perusteltuja odotuksia.

Kuulluista professoreista ainoastaan Markku Helin katsoo, että lainsäädäntömuutos olisi ongelmaton:

Oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu siitä, sisältyykö valtiosääntöömme yleinen perusoikeuksien heikentämiskielto. Tällaisen kiellon tuki oikeuslähteissä on kuitenkin hyvin vähäinen, ja kiellon rajaaminen asianmukaisella tavalla olisi vaikeaa. Lakeja muutettaessa käy useimmiten niin, että joidenkin oikeudet vähenevät ja joidenkin muiden taas lisääntyvät. Tulkinta, jonka mukaan perustuslaki sisältää perusoikeuksien heikentämiskiellon, voisi rajoittaa demokratiaa ongelmallisella tavalla. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan perusoikeuksien suojaamia oikeuksia voidaan heikentää, jos perusoikeuksien yleiset rajoittamisperusteet sen sallivat. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut, että lainsäätäjällä on perheoikeudellisissa arvokysymyksissä laaja harkintavalta. Yhdenvertaisuusperiaatteesta ei sen mukaan voi johtua tiukkoja rajoja pyrittäessä kulloistakin yhteiskuntakehitystä vastaavaan sääntelyyn (mm. PeVL 15/2001 vp). Näillä perusteilla päädyn näkemykseen, että lainsäätäjä voi niin halutessaan palauttaa sen oikeustilan, joka vallitsi ennen sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä.

Henkilökohtaisena näkemyksenään Helinkään ei kuitenkaan kannata lakimuutosta:

Perusluonteista lainsäädäntöä kehittäessään lainsäätäjän ei tulisi poukkoilla.

Kuulluista asiantuntijoista vain yksi katsoi, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei olisi perustuslain vastainen. Muut asiantuntijat katsovat, että lakialoite on perustuslain vastainen. Tällöin sitä ei voitaisi lainkaan käsitellä muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yhdenkään asiantuntijan lausunnosta ei löydy perustuslakivaliokunnan ottamaa kantaa, että laki ei hyväksymisensä jälkeen, mutta ennen voimaantuloaan suojaisi perusteltuja odotuksia.

Jos perustuslakivaliokunta taas nojaisi Markku Helinin kantaan niin silloin ainoaksi ongelmaksi jäisi vain mahdolliset avioliittoon vihityt samaa sukupuolta olevat parit ennen kuin lain muutos saadaan voimaan.

Perustuslakivaliokunta ei tietenkään ole sidottu asiantuntijalausuntoihin, mutta pidän huolestuttavana, että Suomen perustuslaintulkinnan ylin auktoriteetti lähtee tekemään tulkintoja, jotka eivät perustu asiantuntijoiden näkemyksiin. Sekä Ojanen, että Viljanen totesivat lausunnoissaan, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ei ole vuoden 1995 perustuslakiuudistuksen jälkeen ollut tilannetta, jossa pyritään kumoamaan yhdenvertaisuutta merkittävästi edistävää lakia. Siihen nähden on hämmentävää kuinka huonosti perustuslakivaliokunta lausuntoaan perustelee.

Veikkaukseni on, että perustuslakivaliokunnan lausunnon lähtökohdat ovat enemmän poliittiset kuin oikeudelliset. Kuntavaalit lähestyvät ja PS:n sekä KD:n ihmisvihafalangi haluaa aloitteen vielä kerran suureen saliin, jotta kansanedustajat saavat vielä kerran julistaa vihapuhettaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Oletettavasti PS vaatii tätä keskustalta ja kokoomukselta hallitusyhteistyöhön vedoten.

Surullinen on perustuslakivaliokunnan tila itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

 

Joel Rouvinen

Comments

  1. Teemu Niemelä says:

    Mielestäni Rouvisen blogikirjoituksessa esitetyt väitteet eivät tyylillisesti ja sisällöllisesti ole 100% asiallisia. Sn-avioliittolaki säädettiin demokraattisessa prosessissa, jossa 92 kansanedustajaa äänesti sitä vastaan vaihtelevin perustein. Lakia vastustaneet arvokonservatiiviset kansanedustajat PS:ssa, KD:ssa ja muissa puolueissa eivät harrastaneet vihapuhetta tai kuulu ”ihmisvihafalangiin”. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannattamista ei voi rinnastaa äärioikeistolaiseen rasistiseen vihapuheeseen, johon puuttumisen tarpeellisuudesta on viimeaikoina keskusteltu paljon.

    Perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden vastalauseet ”aito avioliitto” -kannanoton käsittelylle olivat nähdäkseni paljolti ilmaus halusta luovalla tavalla edistää mielestään hyvän asian poliittista läpimenoa kuin neutraali, oikeuspositivistinen perustuslain tulkinta. Perustuslaki oli olennaisiltaan osiltaan sama v. 2002 hyväksyttäessä rekisteröidyt parisuhteet, mutta valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden tulkinnat yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksista olivat silloin toisenlaisia.

    Avioliittolain ja perhevarallisuusoikeuden ylipäänsä puolisoiden välisiä suhteita koskevat pakolliset määräykset ovat suurelta osin ajalta, jolloin sukupuolten välinen tasa-arvo ei ollut kehittynyt nykyiseen pisteeseen. Avioliittolain sääntelyn taustalla vaikuttaa siis oletus miesten ja naisten perinteisistä sukupuolirooleista. Leskeneläke, omaisuuden ositus, lesken asumissuoja jne. ovat sinänsä hyväksyttäviä keinoja huomioida lainsäädännön sukupuolivaikutukset ja suojella heikompaa osapuolta.

    Kuitenkin samaa sukupuolta olevilla ihmisillä ei ole välttämättä mielestään objektiivista tarvetta avioliittolain määräyksille, jotka on aikoinaan tarkoitettu suojelemaan heterosuhteissa olevia naisia. Voitaisiinko lainsäädäntöä tulevaisuudessa uudistaa esimerkiksi niin, että samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla on oikeus keskinäisellä sopimuksellaan poiketa avioliittolain puolisoiden välisiä varallisuusoikeudellisia suhteita koskevista pakottavista määräyksistä? Miksi ei heille annettaisi oikeutta vapaasti sopia omaa avioliittoansa koskien, että leskellä ei ole asumissuojaa?

    Mielestäni tämä hyvä idea, joka uskoakseni saisi seksuaalivähemmistöjen muodostaman sateenkaariyhteisönkin piirissä kannatusta, kuitenkin merkitsisi paluuta siihen, että samaa sukupuolta olevat parit ovat ”erilainen tapaus, jota voidaan kohdella eri tavalla” yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

  2. Sindi says:

    Kirjoituksen loppu on yllättävän asiaton ja asiantuntematon. Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen ei tietenkään ole vihapuhetta, kun se tehdään asiallisesti. Vihapuhettakin se voi olla, jos ilmaisu on sen mukaista.

Trackbacks

  1. […] kirjoitustani on luettu blogissani yli 2 000 kertaa ja lisäksi Perustuslakiblogi uudelleenblogasi sen omaan blogiinsa. Tämä vetää edelleen […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s