Perustuslakiblogi

Martin Scheinin: Populismin muodostamasta uhasta oikeusvaltiolle

Tässä kirjoituksessa jatkan Juha Lavapuron avaamaa keskustelua populististen puolueiden vaalimenestyksen muodostamasta uhasta oikeusvaltiolle. Otan kopin Juhan kirjoituksen viimeisessä kappaleessa esitetystä lausumasta, jonka mukaan ”kansallismieliset populistit jatkavat nousuaan läntisissä demokratioissa eivätkä pohjoismaiden kaltaiset hyvin vakaatkaan demokratiat näytä olevan tästä kehityksestä täysin sivussa”.

Tuo ilmaisu voi herättää vastaväitteen joko siitä, ettei kansan vapaalle tahdolle pidä asettaa esteitä taikka siitä, ettei Suomessa ole todennäköistä, että populistinen puolue tai mikään muukaan yksittäinen puolue saisi enemmistöaseman eduskunnassa. Vastaan näihin vastaväitteisiin, ja samalla Juhalle, kahdeksan teesin muodossa.

Teesi 1: Populistista ohjelmaa tuskin (Suomessa) kannattaa enemmän kuin 20 % äänioikeutetuista

En pidä vakavana huolta siitä, että populiset puolueet – Suomessa lähinnä perussuomalaiset – ”jatkavat nousuaan”. Mielestäni tuollaisen ennusteen esittäminen itse asiassa tarjoaa tekohengitystä populistisille liikkeille, joiden elinehto on kannatuslukujen jatkuva nousu. Jos kannatus vakiintuu tai kääntyy laskuun, populismin tenho katoaa. Mielestäni 20 %:n teesin tueksi on aineistoa Suomesta, Ruotsista, Briteistä ja USA:sta. Suomessa siniset tulevat ensi vuonna katoamaan puoluekartalta ja perussuomalaisten kannatus painuu 10 %:n tienoille.

Teesi 2: Mobilisaatio ja demobilisaatio ovat tärkeitä

Populistien tie valtaan ja samalla heidän muodostamansa uhka demokratialle ei ensisijaisesti edellytä äsken mainittua 20 %:a suurempaa kannatusta vaan tehokasta kannattajien mobilisointia äänestämään ja yhtä tehokasta epävarmojen äänestäjien ja vastustajien demobilisointia. Tämän takia Facebookin kautta jaettu disinformaatio ja sen räätälöity kohdennus vastaanottajan profiloinnin avulla ovat olleet avainasemassa sekä Brittien Brexit-kansanäänestyksessä että Donald Trumpin valinnassa USA:n presidentiksi. Trumpin salaisessa ja massiivisessa kampanjassa mm. epävarmojen kannattajien passivoimiseksi ja Hillary Clintonin kannattajiksi lokeroitujen ihmisten harhauttamiseksi esimerkiksi ”äänestämään” tekstiviestillä, on paljon opittavaa vaalien järjestäjille ja valvojille.

Teesi 3: Populistit jakavat äänestäjäkunnan ”meihin” ja ”muihin”

Profilointi ja informaation räätälöity kohdennus heijastavat yleisempää populistien strategiaa: siinä missä Hitler tai Mussolini silloisen uuden teknologian (radio) avulla kokosivat kansaa suuren johtajan tueksi (tietenkin jo silloin mm. syntipukkeja konstruoimalla), nykyajan populistit haluavat aikaansaada polarisaatiota, vastakkainasetteluja. Sen avulla tiivistetään ja mobilisoidaan omia kannattajia, ja samalla identifioidaan ne ”muut” joita sitten disinformaation avulla pyritään demobilisoimaan. Populismi ei ole alhaalta ylös lähtevä liike kansan kuuntelemiseksi, vaan autoritaarisesti ja manipuloiden rakennettu ylhäältä johdettu kampanja ”meidän” konstruoimiseksi suhteessa niihin ”muihin”, jotka eivät ”oikeastaan” kuulu kansaan vaan ovat esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia, suvakkeja, eliittejä tai kansanvihollisia. Populistit eivät puhu koko kansan puolesta vaan itse konstruoimansa ”todellisen” kansan nimissä, mikä voi viitata vaikka Brexit-kansanäänestyksen 52 %:n enemmistöön (joka sekin oli luotu valheilla ja manipulaatiolla). Polarisaation tietoinen aiheuttaminen merkitsee, että populistit hakevat kannatuksensa ulkomaalaisvihan ja rasismin asenteista ja ovat siksi joko aidosti tai taktisista syistä liikkeellä likaisen asian puolesta.

Teesi 4: Menestyäkseen populistit usein turvautuvat likaisiin keinoihin

Ensimmäisenä esitetystä 20 %:n teesistä jo ilmenee, ettei populisteille ole tunnusomaista nousu valtaan demokraattisin keinoin, äänestäjäkunnan enemmistön tahdosta. Manipulatiivinen disinformaatio ja profilointiin perustuva sen räätälöity kohdennus ovat jo itsessään epädemokraattisia ja usein lainvastaisia keinoja. Niitä saattavat täydentää vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön räikeät loukkaukset (kuten USA:ssa ja Briteissä) ja äänioikeutettujen piirin ja vaalipiirijaon manipulointi. Donald Trump valittiin presidentiksi vain siksi, että äänioikeus oli osavaltiotason toimenpitein riistetty tai käytännön toimenpitein estetty suurelta osalta afroamerikkalaisia ja vaalipiirijakoa oli manipuloitu. Unkarissa Orbanin vaalimenestys on osin seurausta vaaliluettelon manipuloinnista mm. julistamalla muiden maiden etniset unkarilaiset äänioikeutetuiksi kansalaisiksi. Suoranainen vaalivilppi kuuluu sekin monien maiden populistien keinovalikoimaan, milloin se vain on mahdollista (esim. sähköisen äänestämisen manipuloinnin kautta). Populistit ovat huolestuttavan usein liikkeellä likaisin keinoin likaisen asian puolesta.

On tietenkin totta, ettei Suomen sinisiä tai perussuomalaisia voi pitää vastuullisina Trumpin ja Orbanin tai heidän tukijoidensa rikoksista. Mutta sama ilmiö, huomattavien vapauksien ottaminen suhteessa laillisuuteen, näkyy myös Suomessa. Kun Jussi Halla-aho sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hän leimasi sen vain yksittäisten tuomareiden ”mielipiteeksi”. Myös Laura Huhtasaaren suhtautumisen pro gradu -työtään koskeviin plagiarismitutkimuksiin voi mainita samassa yhteydessä. (Ks. myös jäljempänä uhriutumisesta sanottua.)

Teesi 5: Politiikan tutkijat ja media ruokkivat populismia

Suomessakin politiikan tutkijat ovat hiljattain havainneet, ikään kuin yllättyneinä, että populistit ovat saaneet suhteettoman suuren osuuden mediassa. Esimerkiksi maahanmuutosta keskusteltaessa toimittajien on helppo hakea ”debattia” ottamalla mukaan perussuomalainen poliitikko. Britanniassa Nigel Farage, joka seitsemän kertaa epäonnistui oman parlamenttipaikan saamisessa vaalien kautta, mutta lopulta valittiin Euroopan parlamenttiin UKIP:n valtakunnallisen ääniosuuden turvin, on saanut vakioaseman puhuvana päänä televisiossa, ikään kuin hän olisi vakavasti otettava poliitikko. Valheellinen tasapaino (false balance) on ilmiö, jossa totuus ja valhe, fakta ja fiktio, tutkiva journalismi ja salaliittoteoriat asetetaan toisiinsa nähden tasavertaisina yleisön arvioitaviksi – tai ennemminkin viihteeksi. Tällä menettelyllä media tekee populistit valheineen ja vihapuheineen hovikelpoisiksi, ikään kuin yhdeksi hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi.

Asian ironinen puoli on, että juuri politiikan tutkijat ovat pitkälti aiheuttaneet false balance -tilanteen mediassa. Heille populismi on kiinnostava yhteiskunnallinen ilmiö, siksi he artikkeleillaan, blogeillaan ja tviiteillään ovat olleet mukana nostamassa populistit mediakelpoisiksi keskustelijoiksi.

Teesi 6: Uhriutuminen on osa populistien strategiaa

False balance on kullanarvoinen populisteille, koska se antaa heille ilmaista televisioaikaa ja ylläpitää vaikutelmaa heistä vakavasti otettavana vaihtoehtona. Siksi populistit puolustavat asemaansa reagoimalla ärhäkästi kaikkiin yrityksiin osoittaa heidän sanansa valheiksi tai rikoksiksi. He huutavat sananvapautta saadessaan rikossyytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. He inttävät yhtäläisestä oikeudestaan mielipiteeseen, kun heidän sanomansa osoitetaan valheeksi. Ja kun populisti-ulkoministerimme toimii tavalla, joka on yhteensopimaton ulkoministerin aseman kanssa, hän vetoaa uskonnonvapauteensa. Kyllä, hallituksen ministereillä on sananvapaus ja uskonnonvapaus yksilöinä, mutta he käyttävät noita vapauksia eroamalla tehtävästään jos he eivät voi seistä Suomen linjausten takana. Kehen hyvänsä työntekijään ei sovellu linjaus, että sananvapautta tai uskonnonvapautta käyttäessään he olisivat sidottuja välttämään työnantajansa kannasta poikkeavia tekoja tai lausumia. Mutta tietyn uskontokunnan sanomaa levittämään valittu pappi ja valtakunnan hallituksen ministeri ovat eri asemassa.

Teesi 7: Todellinen uhka oikeusvaltiolle syntyy valtapuolueiden selkärangattomuudesta

Jos populistien aidon kannatuksen yläraja useimmissa maissa (mukaan lukien Suomessa) on 20 % äänestäjäkunnasta, populisteille tärkeää ei ole kansan enemmistön kannatuksen saavuttaminen, vaan jatkuva näkyvyys ja polarisaatio, joiden avulla tuo 20 %:n potentiaalinen kannatus saadaan mahdollisimman hyvin ulosmitatuksi. Pysyttäytyminen oppositiopuolueena on usein heidän ensisijainen vaihtoehtonsa. Mutta joskus tie hallitukseen voi aueta koalition kautta tilanteissa, joissa enemmistöhallituksen kokoaminen on vaikeaa. Hallitukseen osallistumalla populistit voivat saavuttaa kolmenlaisia hyötyjä, joskin aina vaalikannatuksen alenemisen riskillä: a) henkilökohtaiset hyödyt kuten narsistia aina houkutteleva jatkuva julkisuus, makea elämä autonkuljettajineen ja matkoineen; b) poliittiset pikavoitot kuten siltarummut kotiseudulle, epämieluisten ryhmien (maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, kaksoiskansalaiset, ruotsinkieliset) kurittaminen ja yhteiskunnan militarisointi (etenkin jos populistit ovat sattuneet saamaan haltuunsa puolustusministerin salkun); ja tärkeimpänä c) valtapuolueiden vetäminen mukaan populistien projektin toteuttamiseen. Valtapuolueiden – Suomessa tällä hetkellä sinisten hallituskumppaneiden eli keskustan ja kokoomuksen – vetäminen mukaan populistien vankkureiden vetämiseen onkin tärkein syy siihen, miksi oikeusvaltio voi olla uhattuna Suomessakin.

Teesi 8: Oikeusvaltion murentaminen on jo alkanut Suomessa

Se on jo alkanut. Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeusluetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esimakua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaaminen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistön toiminnasta. Eduskunnassa vireillä oleva perustuslain 10 §:n tekstimuutos on häpeällinen esimerkki siitä, kuinka kiireen ja terrorismilla pelottelun avulla yritetään viedä läpi tiedustelulainsäädäntöä, jonka tiedetään olevan perustuslain vastainen ja jota ei ole osoitettu terrorismin torjunnan kannalta tehokkaammaksi kuin perustuslain mukaiset keinot. Kolmen hallituspuolueen edustajat jyräsivät läpi saamelaiskäräjälain uudistamista koskevassa työryhmässä ratkaisun, jonka ilmeisenä tarkoituksena on kaapata Saamen kansan vaaleilla valittu edustuselin pois saamelaisten omista käsistä.

Kirjoituksessaan Juha Lavapuro esitti terävän huomion siitä, kuinka helppoa meillä olisi eduskunnan yksinkertaisen enemmistön päätöksin puuttua ylimpien tuomioistuinten kokoonpanoon lisäämällä niiden tuomarien lukumäärää. Nykyiseltä hallitukselta onneksi loppuu aika kesken, joten emme tiedä millainen lainmuutosten sarja saattaisi seurata tuomioistuinviraston perustamisesta. Niin kauan kuin perinteisiltä puolueilta on selkäranka hukassa, on aina olemassa vaara, että ensin harmittomalta vaikuttavaa lainsäädäntöä yritetään käyttää taikka vähin erin muuttaa oikeusvaltion murentamiseksi.

 

Martin Scheinin
Professori, EUI