Pauli Rautiainen: Ihmisoikeuspolitiikan rakenteet hallitusohjelmassa – kriittisiä huomioita


Juuri valmistuneessa Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa puhutaan paljon ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja eriarvoisuuden vähentämisestä. Ohjelma on otettu ihmisoikeustoimijoiden piirissä ilahtuneena vastaan. Ihmisoikeusliitto julisti sen vaikuttamistyönsä voitoksi. Amnesty piti sitä ihmisoikeusmyönteisimpänä naismuistiin. Ensireaktioiden perusteella hallitusohjelma kertoo hallituksen omien tavoitteiden lisäksi myös siitä, mitä suomalainen kansalaisyhteiskunta on pitänyt vaikuttamistyössään keskeisinä ihmisoikeuskysymyksinä.

Soraääniä on kuulunut lähinnä saamelaisten suunnasta. Hallituksen päätös jatkaa jo vuodesta 1989 käynnissä ollutta ILO-169 sopimuksen ratifioinnin selvittämistä on surullinen esimerkki siitä, kuinka asioita voidaan haudata ikuiseen selvittämiseen.

Olen viime vuosina osallistunut suomalaiseen ihmisoikeuspoliittiseen keskusteluun muun muassa arvioimalla oikeusministeriölle ensimmäistä valtioneuvoston ihmisoikeustoimintaohjelmaa ja selvittämällä valtioneuvoston kanslialle ihmisoikeusindikaattorien käyttöönottamista ihmisoikeuspolitiikan seurannassa. Pohdin tätä taustaa vasten seuraavaksi, kuinka hallitusohjelmassa lähestytään ihmisoikeuspolitiikan rakenteiden kehittämistä.

Unohdettiinko ihmisoikeuspolitiikan seurantajärjestelmän kehittäminen?

Suomen ihmisoikeuspolitiikan arvioinneissa on todettu, että maastamme puuttuu lähes kokonaan kansallisen ihmisoikeustilanteen seurantajärjestelmä. Eduskunta on vuodesta 2004 lähtien toistuvasti huomauttanut, ettei ihmisoikeuksien toteutumisesta kyetä muodostamaan helposti hahmotettavissa olevaa tilannekuvaa, jonka avulla voitaisiin esittää perusteltuja arvioita kansallisen ihmisoikeuspolitiikan onnistumisesta käytännössä. Pian aloittava Rinteen hallitus ei ohjelmansa perusteella lotkauta korvaansa eduskunnan toiveelle ihmisoikeuspolitiikan seurantajärjestelmän ja siihen liittyvien ihmisoikeustilannetta kuvaavien ihmisoikeusindikaattorien luomisesta.

Hallitusohjelmaa lukiessa syntyy vaikutelma, että hallituksen käsityksen mukaan ihmisoikeustilanteen seurantajärjestelmä syntyisi lainsäädännön arviointineuvoston vahvistamisen ja siihen liittyen lainsäädännön jälkiarviointien kautta. Sen perusteella mitä kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikan rakenteita koskeva tutkimus kertoo, ajatus on virheellinen. Tutkimusten mukaan ihmisoikeustilanteen kansallinen seurantajärjestelmää olisi nimenomaan kehitettävä lainsäädännön vaikutusarvioinneista ja niiden kehittämisestä erillään siten, että seurannan painopiste olisi lainsäädäntöprosessien ulkopuolella. Kenties hallitusohjelma on tältä osin perustunut vaillinaiselle tietopohjalle tai sen laatijoilla on mennyt lainsäädännön teknisen laadun ja ihmisoikeustilanteen monitorointi keskenään sekaisin?

Menivätkö valtion ja järjestöjen tehtävät sekaisin?

On toki mahdollista, että Rinteen hallitus ajattelee ihmisoikeusongelmien seurannan ja raportoinnin kuuluvan valtion sijaan kansalaisjärjestöille. Hallitus aikookin nimittäin osoittaa 0,45 miljoonan euron vuosittaisen rahoituksen ihmisoikeusongelmiin puuttumiseen ja niistä raportointiin siten, että se ohjaa rahat ilmeisesti pääosin kansalaisjärjestöille.

Suomessa valtion ja kansalaisjärjestöjen tehtävät ihmisoikeuspolitiikan alueella ovat menneet iloisesti sekaisin. Koska ihmisoikeustilanteen raportoinnista vastaavat valtiolliset toimijat ovat täysin aliresurssoituja, ihmisoikeustilanteen raportoinnissa on nojattu jo pitkään kansalaisjärjestöihin. Tämä on ollut omiaan hämärtämään sitä, että vastuu ihmisoikeuksien turvaamisesta ja ihmisoikeustilanteen raportoinnista kuuluu ensisijassa valtiolle. Rinteen hallitus ei ohjelmansa perusteella tavoittele asiaan muutosta.

Tarvitaanko valtioneuvoston kolmatta ihmisoikeustoimintaohjelmaa?

Suomeen laadittiin vuonna 2012 Jyrki Kataisen hallitusohjelman pohjalta ensimmäinen valtioneuvoston ihmisoikeustoimintaohjelma. Juha Sipilän hallitus laati toisen toimintaohjelman ja luopui samalla eduskunnalle hallituskauden lopulla annettavasta ihmisoikeusselonteosta. Nyt Antti Rinteen hallitus on päättänyt laatia kolmannen kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman, jossa linjataan hallituksen keskeiset ihmisoikeuspoliittiset tavoitteet samalla, kun ilmeisesti tuo toimintaohjelma on lopullisesti korvannut ihmisoikeusselonteon.

Ensimmäinen toimintaohjelma oli pilotti, johon otettiin mukaan lähinnä ministeriöiden hankkeita, jotka olisivat muutoinkin toteutuneet. Toinen toimintaohjelma jäi sekin kokoelmaksi muutenkin toteutuneita hankkeita. Sipilän hallitus rajasi myös sen ulkopuolelle kaikki vaikeat ihmisoikeuskysymykset, kuten transihmisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset.

Aiempien toimintaohjelmien vaikuttavuus on ollut ohut johtuen muun muassa siitä, ettei niiden toimeenpanoon ole osoitettu kunnolla resursseja eikä niihin ole osallistettu kuntia tai valtion virastoja. Nyt Sipilän hallitus on osoittamassa ohjelman toimeenpanoon 0,1 miljoonan euron vuosittaisen rahoituksen. Se ei ole paljoa. Tarvitaanko tuon summan hallinnointiin raskas valtioneuvostotason ohjelmainstrumentti? Kolmas perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma tuleekin olemaan kenties taas kerran vain projisointipinta hallinnon- ja kansalaisjärjestöjen toiveille ja hankkeille.

Miksi hallitus haluaa lisää erillisvaltuutettuja?

Uusi hallitus aikoo perustaa vanhusasiainvaltuutetun tehtävän ja osoittaa tälle 0,5 miljoonan euron vuosittaisen rahoituksen. Tämä on askel aivan väärään suuntaan, sillä pienistä erillisvaltuutetuista koostuva ihmisoikeuksien valvonta- ja edistämisrakenne on jo ennestään arvioitu liian pirstaloituneeksi. Sen uudistaminen on kuitenkin ollut vaikeaa, sillä aivan samoin pirstaloitunut kansalaisjärjestökenttä vastustaa erillisvaltuutettujen yhdistämistä, mikä kävi selväksi tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun yhdistämisen kaaduttua joitain vuosia sitten naisjärjestöjen vastustukseen.

Suomessa pitäisi pyrkiä kohti sellaista rakenteellista kokonaisratkaisua, jossa yksittäiset erillisvaltuutetut koottaisiin saman katon alle yhteiseen ihmisoikeusasiantuntijakeskukseen, jossa toimisivat myös eduskunnan oikeusasiamies ja Ihmisoikeuskeskus. Näin voidaan luoda erillisvaltuutettujen toimialarajat läpileikkaavia toimintoja, joiden avulla esimerkiksi ihmisoikeuspolitiikan seurantaa voidaan kehittää. Tällaiseen Rinteen hallituksella ei kuitenkaan näytä olevan halua.

Osaoptimointia kokonaiskuva hukassa?

Hallitusohjelma sisältää lukuisia kirjauksia, jotka toteutuessaan edistävät ihmisoikeuksia ja korjaavat jo havaittuja ihmisoikeusongelmia. Esimerkiksi viittomakielisiin kohdistuvalla ihmisoikeusloukkausten sovintomenettelyllä on niin suuri merkitys niin viittomakieliselle yhteisölle itselleen kuin myös iso periaatteellinen merkitys suomalaisella ihmisoikeuspolitiikalle yleisesti.

Kokonaisuutena tarkastellen hallitusohjelma jää kuitenkin vain kokoelmaksi hienoja ihmisoikeuspoliittisia tavoitteita, joita on ammennettu etenkin järjestökentän tavoitteista. Ohjelmasta ei kuitenkaan välity minkäänlaista selkeää kokonaiskuvaa, jos sellaiseksi ei lueta abstraktia ajatusta siitä, että ainakin ihmisoikeuksista puhuminen on hallitukselle tärkeää.

Selkeän näkemyksellisen ihmisoikeuspolitiikan sijaan myös tällä politiikkalohkolla vahvimmat osaoptimoijat ovat nyt tulouttamassa itselleen voittoja. Ihmisoikeusarkkitehtuurin rakenteiden kehittämisen näkökulmasta hallitusohjelmaa on vaikea kutsua kovin edistykselliseksi. Resurssien käyttöä koskevat linjaukset saavat kysymään, millaiselle tietopohjalle ohjelman linjaukset rakentuvat. Koska hallituksen ihmisoikeuspolitiikan vahvuus tullaan testaamaan kamppailuissa resursseista aivan kuten tasa-arvopolitiikankin osalta on jo todettu, ei ole yhdentekevää millaisen ihmisoikeusarkkitehtuurin rakentamiseen Rinteen hallitus kaudellaan investoi.

 

Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s