Pauli Rautiainen: Vesittynyt vappusatanen ei ratko sosiaalisten oikeuksien toteuttamisen ongelmia

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi, joka toteutuessaan nostaisi kansaneläkkeen täyttä määrää 31 eurolla ja takuueläkkeen täyttä määrää 50 eurolla kuukaudessa. Lakiluonnoksen taustalla on pääministeri Antti Rinteen ennen vaaleja antama lupaus ns. vappusatasesta. Vappuna 2018 Rinne lausui: ”Lupaan 100 euroa nettona kuukaudessa useamman vuoden ohjelmalla toteuttaen lisää alle 1 400 euron eläkkeisiin.”

Hallitusta on tuoreeltaan joko kiitelty korotuksista tai moitittu siitä, että vappusatanen on vesitetty vain 30-50 euron suuruiseksi. Vaikka pidänkin pienituloisten aseman parantamista tärkeänä, en tässä kirjoituksessa liity kumpaankaan joukkoon. Sen sijaan tarjoan kolmannen näkökulman vappusataseen. Julkisen vallan velvollisuuden sosiaalisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen kautta tarkasteltuna nyt laadittu luonnos hallituksen esitykseksi on nimittäin yleisemmälle kritiikille altis. Kritiikkini ydin on siinä, että esitys on laput silmillä laadittu yksittäisen vaalilupauksen lunastava laastariratkaisu sellaisiin sosiaalisten oikeuksien turvaamista koskeviin ongelmiin, joita olisi lähestyttävä laajemmasta perspektiivistä.

Perustuslakivaliokunnan Sipilän hallituksen kaudella toteutetuista kansaneläkeindeksin jäädytyksistä antamat lausunnot kertovat siitä, kuinka sosiaalisten oikeuksien kokonaisuuden näkökulmasta perustusturvalainsäädännön ydinongelmia ovat ainakin a) kroonistunut Euroopan sosiaalisen peruskirjan loukkaus eli perustuslain 19.2 §:n mukaisiin sosiaalisiin riskeihin liittyvien perustasoisten perusturvaetuuksien liian alhainen taso, b) toimeentuloturvajärjestelmän pirstaleisuus, joka vaikeuttaa oikeuksiin pääsyä, ja c) tiettyjen perusturvaetuuksia saavien ihmisryhmien vajoaminen pitkäaikaiseen toimeentulotukiriippuvuuteen, jolloin perustuslain 19.1 §:ssä tarkoitetun vähimmäisturvan ja 19.2 §:ssä tarkoitetun perusturvan suhde vääristyy. Nyt hallituksen luonnostelema esitys vappusatasesta ei oikeastaan pura mitään näistä ydinongelmista. Pikemminkin vappusatanen syventää sosiaalisten oikeuksien puutteellisen toteutumisen taustalla olevia rakenteellisia ongelmia. Se ei näin poista millään tavalla tarvetta toimeentuloturvajärjestelmän kokonaisuudistukselle, mutta lisää jälleen sellaisen toteuttamisen ennestään korkeaa vaikeuskerrointa.

Esityksessä on huomionarvoista, että nyt korotus ohjautuu sellaisiin kansaneläkeindeksiin sidottuihin etuuksiin eli eläke-etuuksiin, joita ei rasita yhtä suuri sosiaalisen peruskirjan loukkaus kuin esimerkiksi perustasoisia työttömyysetuuksia. Tilastot kertovat siitä, että työmarkkinatuen piirissä olevat henkilöt ovat laajamittaisimmin pudonneet toimeentuloturvariippuvuuteen. Tästä näkökulmasta nyt tehty lainsäädäntöratkaisu kohdistaa lisäkorotus vain eläke-etuuksiin ja samaan aikaan tehdä muun muassa työttömyysetuuksiin vain vähäinen tavanomainen indeksikorotus on sosiaalisten oikeuksien turvaamisen näkökulmasta kritiikille altis, jos sitä verrataan sellaiseen vaihtoehtoiseen lainsäädäntöratkaisuun, jossa ”vappusataseen käytettävät” 183 miljoonaa euroa olisi ohjattu esimerkiksi työttömyysetuuksien korottamiseen taikka kaikkien KEL-indeksiin sidottujen etuuksien korottamiseen tavanomaista indeksikorotusta enemmän. Toki tällöin eläke-etuuksiin tulisi vielä pienempi korotus kun raha pulveroituisi enemmän eikä vappusatasen mukainen vaalilupaus korottaa juuri pienituloisten eläkkeensaajien etuuksia toteutuisi edes siinä määrin kuin nyt.

Sipilän hallituksen kaudella perustuslakivaliokunta joutui huomauttamaan toistuvasti, että Suomi on sitoutunut suojaamaan Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa taattuja sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Viimeisimmässä kansaneläkeindeksin jäädytystä koskeneessa lausunnossaan perustuslakivaliokunta toisti suhtautuvansa erittäin vakavasti sosiaalisen peruskirjan valvontakäytännössä esitettyihin huomioihin ja vaati hallitusta aloittamaan pikaisesti perusteellinen tarkastelu Suomessa kroonistuneen sosiaalisen peruskirjan loukkauksen purkamisesta.

Sipilän hallitus ei tällaista tarkastelua aloittanut. Myöskään Rinteen hallitus ei näytä ainakaan vielä lotkauttavan korvaansa perustuslakivaliokunnan vaatimukselle. Oikeastaan Rinteen hallitus jatkaa perusturvaa koskevan lainsäädännön valmistelussa Sipilän hallituksen viitoittamaa polkua, sillä nyt lausuntokierroksella olevasta vappusatasen toteuttamista koskevasta hallituksen esityksestä puuttuu kokonaan vaihtoehtoisten sääntelyratkaisujen arviointi. Siinä ei siis arvioida lainkaan, kuinka vaikuttava nyt tehty ratkaisu käyttää 183 miljoonaa euroa pienituloisten aseman parantamiseen on, jos sitä verrataan joihinkin toisiin tapoihin käyttää tämä sama summa. Vaikuttaa siis siltä, että Rinteen hallituksen aikana hallituksen esitysten vaikutusarvioiden laatuun ja etenkin niiden tarkoitushakuisen putkinäköiseen laatimistapaan joudutaan kohdentamaan aivan samaan tapaan kritiikkiä kuin Sipilän hallituksen kaudella.

Rinteen hallituksen ohjelmassa on puhuttu paljon lainvalmistelun laadun parantamisesta, mutta sanoista tekoihin pääsemisessä on vielä matkaa kuljettavana. Vappusatasta koskevassa hallituksen esityksessä pistää silmään nimittäin myös se, ettei esitystä ole laadittu toukokuussa hyväksyttyjen uusien hallituksen esityksen laatimisohjeiden mukaisesti. Vähintä mitä lainvalmistelun laadun parantamisesta aidosti välittävän hallituksen pitäisi nyt tehdä olisi se, että hallitus alkaisi noudattaa hallituksen esityksien laadintaa koskevia ohjeita.

 

Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto