Kymmenen oppositiopuolueiden kansanedustajaa jätti tänään torstaina perustuslain 115 §:n mukaisen muistutuksen, jossa pyydetään perustuslakivaliokuntaa tutkimaan ulkoministeri Pekka Haaviston toimien laillisuus al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten tai Suomesta sinne päätyneiden henkilöiden kotiuttamista koskevassa asiassa. Mistä ministerivastuuasiassa eli valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinnassa on kysymys ja mitä Haavistoon kohdistuneesta muistutuksesta seuraa?
Asian tarkastelussa on lähtökohdaksi otettava se, että ministerit eivät ole virkamiesasemassa. Ministerin oikeudellinen vastuu rajoittuu vain perustuslaissa lueteltuihin ns. ministeririkoksiin (PeL 116 §):
Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.
Perustuslain 116 §:ään ei sisälly erillistä rangaistussäännöstä, vaan sellainen on aina löydettävä muusta lainsäädännöstä, käytännössä rikoslain virkarikoksia sääntelevästä luvusta, jota sovelletaan myös valtioneuvoston jäseneen. Perustuslain 116 § ei yksinään siis riitä tuomitsemisen perusteeksi, vaan se edellyttää muualla lainsäädännössä olevaa tunnusmerkistöä, joka osoittaa ministerin menetelleen velvollisuuksiensa vastaisesti. Jos rikossäännöksenä tulee kyseeseen ns. yleisluonteinen virkarikossäännös eli tahallinen tai tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, on näiden säännösten avoimuuden vuoksi pystyttävä osoittamaan vielä jokin kolmas normi, johon perustuvaa virkavelvollisuutta ministeri on rikkonut.
En tässä kirjoituksessa mene ministeri Haavistoa koskevan muistutuksen rikosoikeudelliseen analyysiin. Käyn sen sijaan läpi asian käsittelyä ohjaavaa valtiosääntöoikeudellista kehikkoa.
Ministerivastuuasian kansanedustaja-aloitteisesta vireilletulosta ei voi vetää pitkälle meneviä päätelmiä
Ministerivastuuasia eli ns. ministeririkokseen syyllistymisen tutkinta voi perustuslain (115 §) mukaan tulla vireille neljällä eri tavalla.
- Ensinnäkin oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi tehdä perustuslakivaliokunnalle ilmoituksen siitä, että asiaa on syytä tutkia. Näin tapahtui esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen ns. lautakasatapauksen yhteydessä.
- Toiseksi eduskunnan jokin valiokunta voi esittää perustuslakivaliokunnalle tutkintapyynnön.
- Kolmanneksi vähintään kymmenen kansanedustajaa voi jättää perustuslakivaliokunnalle asiasta muistutuksen kuten nyt ja esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen tilattua Pekka Himaselta tulevaisuusselonteon tapahtui.
- Neljänneksi perustuslakivaliokunta voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuutta.
Kuten viittaukset Matti Vanhaseen ja Jyrki Kataiseen kohdistuneisiin ministerivastuuasioihin osoittavat, vaikuttaa siltä, että ministerivastuuasioita on käsitelty tällä vuosikymmenellä säännöllisesti perustuslakivaliokunnassa. Tämä liittyy osaltaan siihen, ettei muistutuksen jättämiseen vaadittavaa kymmenen kansanedustajan määrää voi pitää kovin korkeana. Esimerkiksi kynnys välikysymyksen jättämiseen on asetettu korkeammalle – vaatiihan se perustuslain (43 §) mukaan taakseen 20 kansanedustajaa.
Niinpä siitä, että ministerivastuuasia on saatettu perustuslakivaliokunnassa vireille kymmenen kansanedustajan muistutuksella, ei voi eikä pidä vetää vielä kovinkaan kummoisia johtopäätöksiä ministerin virkatoimien lainmukaisuudesta ennen kuin asiaa on asianmukaisesti tutkittu.
Vireille tullut ministerivastuuasia tutkitaan perustuslakivaliokunnassa viipymättä
Koska ministerivastuuasiat liittyvät epäilyyn siitä, että ministeri on syyllistynyt ns. ministeririkokseen, on niissä kysymys aina vakavasta asiasta, jonka tutkinta on oikeusvaltiossa suoritettava asianmukaisesti. Kun asia on saatettu perustuslakivaliokunnassa vireille kuten nyt on tapahtunut, valiokunnan on ministerivastuulain mukaisesti aloitettava viipymättä asian käsittely ja varattava ministerille mahdollisuus esittää asiasta lausuntonsa.
Jo joulutauolle jäänyt perustuslakivaliokunta onkin kutsuttu huomiselle perjantaille aamuksi kello 8.00 käsittelemään asiaa, mikä osoittaa esimerkillistä ripeyttä. Se kertoo myös siitä, että perustuslakivaliokunta suhtautuu asiaan sillä vakavuudella, jota ministerivastuulaki siltä edellyttää.
Ministeri Haavistosta tehty muistutus muistuttaa monella tavalla pääministeri Kataisesta tehtyä muistutusta. Tälläkin kertaa myös oikeuskanslerille on tehty ainakin osittain samoihin tosiseikkoihin liittyviä kanteluita. Onkin siten otaksuttavaa, että perustuslakivaliokunta kuulee asiassa oikeuskansleria samaan tapaan kuin se kuuli oikeuskansleria Kataiseen kohdistuneen muistuksen käsittelyn yhteydessä. On myös otaksuttavaa, että valiokunta tässä yhteydessä pyytää, että oikeuskansleri selvittää kanteluita tutkiessaan myös ministerin virkatoimien lainmukaisuutta valiokunnan käsiteltävänä olevassa muistutuksessa tarkoitetuilta osin.
Sinällään oikeuskanslerin oma laillisuusvalvontaprosessi väistynee ministerivastuuteeman osalta siltä osin kuin se on päällekkäistä perustuslakivaliokunnan tutkinnan kanssa. Ministerivastuuasian ollessa jo perustuslakivaliokunnassa vireillä oikeuskanslerin ei enää tarvitse harkita sitä, olisiko hänellä tarve viedä asia perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.
Ministerivastuulain mukaan perustuslakivaliokunta voi ministerivastuuasiaa käsitellessään pyytää valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi. Jos valiokunta kykenee ratkaisemaan asian muutoinkin käytettävissään olevan tiedon ja esimerkiksi asiantuntijakuulemisten perusteella, erillistä esitutkintaa ei tarvitse toimituttaa.
Syytteen nostamisesta päättämisessä on kysymys puhtaasti oikeudellisesta arviosta
Tutkittuaan asiaa perustuslakivaliokunnan tulee asiassa kertyneen näytön ja tapaukseen sovellettavien oikeussäännösten perusteella esittää käsityksensä kymmenen kansanedustajan muistutuksessaan kuvaaman ministerin menettelyn lainvastaisuudesta. Valiokunnan tulee ottaa kantaa siihen, onko asiassa menetelty lainvastaisesti ja, jos näin on, onko kysymys sellaisesta lainvastaisuudesta, jota tarkoitetaan perustuslain 116 §:ssä ja joka voi siten johtaa syytteen nostamiseen valtakunnanoikeudessa. Kysymys on puhtaasti oikeudellisesta arviosta.
Käsitellessään ministerivastuuasiaa perustuslakivaliokunta ei siten arvioi millään tavalla ministerin toiminnan tarkoituksenmukaisuutta, joka kuuluu poliittisen vastuun piiriin.
Käytännössä siis ministerivastuuasian tuleminen vireille perustuslakivaliokunnassa on johtanut vain harvoin syytteiden nostamiseen. On siis ennenaikaista sanoa, että ministeri Haavistoa uhkaa valtakunnanoikeus, kuten eräissä puheenvuoroissa on tänään jo kiirehditty toteamaan.
Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto
Perustuslakiblogi 
Eikö kaikista vaarallisin seikka oikeusvaltiojärjestelmällemme ole se, että syytteen nostajissa on perustuslakivaliokunnan jäseniä? He joutuvat toimimaan syytteen asiassa sekä kantajina että tuomareina. Sen lisäksi vielä tämä syyte rikkoo oikeusvaltion perustaa sillä, että se tuo (puolue)politiikan pl-valiokuntaan, joka tähän asti on pystytty pitämään yksinomaan juridiikkaan keskittyvänä. Tällä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.
Kymmenen kansanedustajan muistutuksessa ei ole kyseessä ”syytteen nostaminen” vaan sen sijaan ihan vain ilmoitus siitä, että ministerin virkatoimia pitäisi tutkia. Perustuslakivaliokunta sitten pohtii, onko (ministeri)syytteen nostamiselle edellytyksiä.
Nyt tosiaan muistutuksen tekijöiden joukossa on perustuslakivaliokunnan jäseniä. Oikeudellisesti on selvää perustuslain esitöiden ja perustuslakivaliokunnan aiempien linjausten pohjalta, että tässä tilanteessa muistutukset tekijät eivät ole jäävejä. Mielestäni tämä on perusteltua. Perustuslavaliokunnan jäsenyys ei saa olla esteenä muistutuksen tekemiselle.
Perustuslakivaliokunta käsittelee monenlaisia asioita. En itse ajattele, että puoluepolitiikan näkyminen muissa asioissa heijastuisi väistämättä hallituksen esityksen perustuslainmukaisuuden arviointiin.
Mielestäni tätä asiaa ei ole syytä tässä vaiheessa alkaa spekuloimaan liikaa. Kymmenen kansanedustajaa on jättänyt muistutuksen ja se on syytä käsitellä asianmukaisesti. On lähdettävä siitä, että heillä on ollut asianmukaiset perusteet toiminnalleen. Sitten kun asian käsittely perustuslakivaliokunnassa valmistuu, on parempi hetki spekuloida motiiveteja (puoluepolitiikkaa). Tässä vaiheessa toki oma huomioni kiinnittyy muun muassa siihen, että muistutus on huomattavissa määrin samansisältöinen kuin opposition välikysymys oli, mutta tämänkin syvällisemmän pohdinnan aika on minusta tuonnempana.
Kiitos tiedosta/huomautuksesta!
Ihan pikku saivartelu: Matti Vanhasta koskenut muistutus koski väitettyä esteellisyyttä päätettäessä Nuorisosäätiön saamista avustuksista valtioneuvostossa. Lautakasa-jupakka puolestaan koski erästä YLE:n uutisointia.
Olet aivan oikeassa. Kiitos kun oikaisit.