Petri Freundlich: Ihmisoikeudet ja digitalisaatio


YK:n erityisraportoija Philip Alston ja erityisraportoijan oikeudellinen neuvonantaja Christian van der Veen käsittelivät European University Instituten (EUI) ihmisoikeuskurssilla digitalisaatiota ja sen vaikutusta ihmisoikeuksien toteutumiselle. He esittelivät useita osa-alueita, joissa digitalisaatio nostaa esiin ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia ja kysymyksiä. Nostan nyt esiin seuraavat kaksi merkittävää kurssilla käsiteltyä ajankohtaista teemaa:

  1. Algoritmien, tekoälyn ja automaattisen päätöksenteon tuomat haasteet
  2. Big Data ja ’seurantakapitalismi’ sekä yksityisyydensuoja

ALGORITMIT, TEKOÄLY JA AUTOMAATTINEN PÄÄTÖKSENTEKO

Teknologia itsessään ei ole hyvä tai paha, vaan sen vaikutukset riippuvat siitä, miten ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään.

Algoritmien avulla hoidetaan nykyään paljon samoja toimia, jotka on ennen hoidettu ihmisten toimesta. Yleinen väite näiden osalta on, että algoritmien avulla tapahtuva päätöksenteko on puolueetonta – ohjelmaan syötetään tiedot ja ohjelma kertoo, onko henkilö oikeutettu avustukseen, lainaan tai vakuutukseen. Algoritmeissa on kuitenkin monia ongelmia liittyen siihen, mitä tietoja käytetään ja millaisiin lopputuloksiin saavutaan. Algoritmeja luotaessa voidaan tahallisesti tai tahattomasti päästä lopputuloksiin, jotka voivat esimerkiksi syrjiä tiettyjä ihmisryhmiä.

Tämä johtaa seuraavaan ongelmaan, joka on algoritmien läpinäkyvyys. Tietoa siitä, miten algoritmi toimii, voi olla vaikeaa tai mahdotonta saada ja vielä vaikeampaa ymmärtää. Näin ollen esimerkiksi syrjinnän osoittaminen algoritmein tapahtuvassa päätöksenteossa voi olla vaikeaa. Mikäli syrjivä käytäntö pystytäänkin toteamaan, vastuun määrittäminen voi olla erityisen vaikeaa.

Viimeinen aspekti korostuu entisestään, kun puhutaan itseoppivista järjestelmistä. Kuuluuko vastuu tilaajalle, ohjelmoijalle vai jollekulle muulle? Kun keskustelu siirretään autoritäärisiin valtioihin, algoritmit ja tekoäly mahdollistavat tiettyjen ihmisryhmien seuraamisen ja profiloinnin ennennäkemättömässä mittakaavassa, kuten Kiinan esimerkki osoittaa.

Mutta meidän ei tarvitse välttämättä katsoa niin pitkälle löytääksemme ongelmia algoritmien ja keinoälyn suhteen, esimerkkejä löytyy ihan pohjoismaistakin. Algoritmit vaikuttavat myös esimerkiksi siihen, mitä hakutuloksia saamme internetissä ja siten siihen, millaista tietoa saamme asioista. Algoritmit, tekoäly ja automaattinen päätöksenteko haastavat siten ihmisoikeuksia monelta kannalta ja ihmisoikeusnormeja tulisikin soveltaa algoritmien koko elinkaaren aikana.

Syksyllä 2019, automaattinen päätöksenteko ja sen perusoikeuskytkennät nousivat Suomessakin keskusteluun mm. eduskunnan oikeusasiamiehen otettua kantaa automaattiseen päätöksentekoon. Oikeusasiamies kiinnitti huomiota mm. virkavastuun toteutumiseen ja avoimuuteen. Automaattinen päätöksenteko oli syksyllä 2019 vastatuulessa myös perustuslakivaliokunnassa.

BIG DATA, SEURANTAKAPITALISMI JA YKSITYISYYDENSUOJA

Big Data ja seurantakapitalismi liittyyvät siihen, miten yritykset haluavat kerätä meistä kaiken mahdollisen tiedon ja hyötyä siitä taloudellisesti. Termi ’surveillance capitalism’ tai seurantakapitalismi tulee Shoshana Zuboffin kirjasta, jossa käsitellään uutta aikakautta, jossa yritykset keräävät tietoa ihmisten elämän jokaisesta osa-alueesta ja tietävät meistä enemmän kuin lähimmät ihmisemme. Zuboffin mukaan vanha sanonta, jonka mukaan, jos et maksa palvelusta, olet tuote, on myöskin epätarkka. Olemme enemmänkin arvokasta raakamateriaalia, joita yritykset hyödyntävät omiin tarkoituksiinsa.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta ongelma ei ole pelkästään yksityisyyden ja tietojen keräämisen suhteen vaan myös siinä, miten tietoja käytetään. Tätä dataa voidaan käyttää ja on käytettykin mielipiteiden muokkaamiseen ja vaaleihin vaikuttamiseen ja se voi siten nakertaa suoraan demokratiaa ja oikeusvaltiota. Suuret teknologiayritykset ovat nykyään varakkaampia kuin monet valtiot ja toisin kuin valtiot, ne ovat kansainvälisiä. Yritykset ovat myös kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien ulkopuolella toisin kuin valtiot, ja vaikka yritysten ihmisoikeusvastuu on nykyään suosittu aihe tutkimuksessa, keinot ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Vastikään joukko aktivisteja vetosi näihin (ja moniin muihin) asioihin Googlen emoyhtiön Alphabetin yhtiökokouksessa .

DIGITALISAATIO HAASTAA IHMISOIKEUDET

Tietosuoja on teema, joka on puhuttanut varsin paljon viime vuosina etenkin Euroopassa. Kuten edellä esitetyt esimerkit osoittavat, digitalisaatio luo paljon muitakin haasteita ihmisoikeuksille ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan uusia keinoja. Yksi Alstonin ja van der Veenin kantavista teemoista oli se, että demokraattisesti valittujen päättäjien tulee asettaa pelin säännöt ja se, että tulevaisuudessa ihmisoikeuksien puolestapuhujien tulee katsoa kokonaisuuksia laajemmin ja keksiä uusia ja luovia ratkaisuja näihin haasteisiin. Ihmisoikeussopimusten puitteissa valtioiden tulee säätää lainsäädäntö, joka ennaltaehkäisee ihmisoikeusloukkauksia ja varmistaa tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten tutkinta ja syyllisten vastuuseen saattaminen.

Digitalisaatio ei ole automaattisesti hyvä ja huono on potentiaalia edistää ihmisoikeuksien toteutumista samoin kuin auttaa ihmisoikeuksien polkemisessa. Digitalisaatio luo paljon mahdollisuuksia ja on pitkälti kiinni siitä, miten niitä käytetään, minkälainen vaikutus näillä on ihmisoikeuksien toteutumiseen.

 

Petri Freundlich, LL.M.
Suomen valtiosääntöoikeudellisen seuran jäsen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s