Pauli Rautiainen: Mikä on valmiuslaki?


Hallitus päätti tänään pitämässään neuvottelussa suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Pitämässään lehdistötilaisuudessa pääministeri Sanna Marin kertoi, että eduskuntapuolueet kokoontuvat tänään illalla pohtimaan, pitäisikö tartuntatautilain mahdollistamien toimenpiteiden lisäksi ottaa käyttöön valmiuslain mahdollistamia toimenpiteitä.

Tässä kirjoituksessa kuvaan yleisesti, mikä valmiuslaki on ja millaisten toimenpiteiden käyttöönoton se mahdollistaa. Tarkoituksena on siis antaa yleiskuva valmiuslaista menemättä sen yksityiskohtien tulkintaan. Ennen tätä esittelen lyhyesti, millaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä tartuntatautilain nojalla eli ennen valmiuslain käyttöönottoa.

Normaalioloissa tartuntatautien torjunta perustuu tartuntatautilain säännöksiin 

Koronavirus määriteltiin 14. helmikuuta 2020 voimaan astuneella valtioneuvoston asetuksella yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, jonka leviämisen ehkäisyyn sovelletaan tartuntatautilakia. Lain nojalla kunnassa voidaan tehdä päätös tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön työstä, päivähoitopaikasta tai oppilaitoksesta poissaolosta (57 §), sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä (58 §), tilojen ja tuotteiden puhdistuksista ja tavaroiden määräämisestä hävitettäviksi (59 §), ihmisten ja tavaroiden karanteenista (60-61 §) sekä ihmisen sairaalaan eristämisestä (63 §). Karanteeni ja eristäminen voidaan tarvittaessa toimeenpanna ulkopuolelta lukitussa tilassa (67 §). Potilaiden oikeutta tavata terveydenhuollon toimintayksikön ulkopuolisia henkilöitä voidaan tarvittaessa rajoittaa (69 §).

Tartuntatautilaki lähtee siitä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii tartuntatautien torjunnan kansallisena asiantuntijalaitoksena tukien asiantuntemuksellaan sosiaali- ja terveysministeriötä sekä aluehallintovirastoja. Aluehallintovirastot puolestaan sovittavat yhteen ja valvovat tartuntatautien torjuntaa alueellaan. Samalla sairaanhoitopiirit ohjaavat ja tukevat jäsenkuntiaan sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköitä lääketieteellisellä asiantuntemuksellaan tartuntatautien torjunnassa sekä selvittävät epidemioita yhdessä kuntien kanssa. Varsinainen tartuntatautien vastustamistyö tehdään kunnissa, sillä kyse on osasta kuntien järjestämisvastuulla olevaa kansanterveystyötä.

Päätöksenteko yllämainittujen tartuntatautilain mukaisten torjuntakeinojen käytöstä  perustuu lääketieteelliseen asiantuntijaharkintaan. Sitä varten niin aluehallintovirastoissa, sairaanhoitopiireissä kuin kunnissa on virkasuhteessa oleva tartuntataudeista vastaava lääkäri. Kunnissa päätöksentekovaltaa kuuluu tartuntataudeista vastaavan lääkärin ohella myös tartuntataudeista vastaavalle kunnan toimielimelle. Myös toimielimen päätösten tulisi perustua lääketieteelliseen asiantuntijaharkintaan samaan tapaan kuin lääkärin päätöksenteon. Torjuntakeinojen käytöstä päätetään lähtökohtaisesti kunnallisella tasolla, kuten olemme koronaviruksen torjuntatoimien kohdalla nähneet.

Eräissä tilanteissa tartuntatautilaki antaa toimivaltaa myös aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastoilla on toimivalta esimerkiksi sulkea laajaa tartunnan vaaraa aiheuttavan yleisvaarallisen tartuntataudin kuten koronaviruksen johdosta usean kunnan alueella sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä, oppilaitoksia, päiväkoteja, asuntoja ja vastaavia tiloja sekä kieltää yleisiä kokouksia, jos tämä on välttämätöntä  tartuntataudin leviämisen estämiseksi (58 §). Tämä tarkoittaa sitä, että tartuntatautilain nojalla voidaan ryhtyä hyvin pitkälle meneviin ja alueellisesti hyvin kattaviin toimenpiteisiin. Jopa valtakunnalliset toimenpiteet ovat periaatteessa mahdollisia, jos kaikki aluehallintovirastot tekevät samansisältöiset päätökset koskien kaikkia alueensa kuntia. Käytännössä valtakunnallisten toimenpiteiden kohdalla olisi kuitenkin lähtökohtaisesti perusteltua siirtyä valmiuslain soveltamiseen.

Myös muualta lainsäädännöstä löytyy säännöksiä, joiden avulla viranomaiset voivat ryhtyä yksittäisissä tilanteissa toimenpiteisiin tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Esimerkiksi poliisilla on kokoontumislain nojalla oikeus kieltää tarvittaessa yleisötapahtuman järjestäminen, jos tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa vaaraa terveydelle.

Poikkeusoloissa siirrytään soveltamaan valmiuslakia

Jos tartuntatautilain tarjoamat keinot eivät riitä yleisvaarallisen tartuntataudin ehkäisemiseen, järeämpiä keinoja löytyy valmiuslaista. Lain avulla pyritään terveydenhuollon ja väestön toimeentulon turvaamiseen, väestönsuojelun toteuttamiseen sekä elinkeinoelämän tärkeimpien osien turvaamiseen eli varmistamaan väestön turvallisuus ja yhteiskunnan toimivuus poikkeusoloissa. Lakia sovelletaan vain koko yhteiskuntaa koskevissa kriisitilanteissa.

Siirtyminen täydentämään tartuntatautilain mukaisia torjuntatoimia valmiuslain mahdollistamilla torjuntatoimilla on siis merkki siitä, että yhteiskunnassa on siirrytty poikkeusoloihin. Valmiuslaki lähtee yhtäältä siitä, että päätöstä sen soveltamisesta ei pidä tehdä kevytmielisesti. Toisaalta valmiuslaki on rakennettu siten, että tarvittaessa sitä voidaan alkaa soveltaa nopeastikin.

Valmiuslain mukaan vaarallisen tartuntataudin ehkäiseminen voi olla peruste lain sisältämien toimivaltuuksien käyttämiseen. Valmiuslain 3 §:n mukaan valmiuslakia voidaan soveltaa vaarallisen tartuntataudin ehkäisemiseksi, kun tartuntatauti vastaa vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta ja se on levinnyt hyvin laajalle. Valtiosääntöoikeudellisesti kysymys siitä, milloin koronaviruksen torjunnassa voidaan siirtyä valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöön, kiinnittyy kahden kysymyksen arviointiin. Ensinnä: vastaavatko koronaviruksen vaikutukset erityisen vakavaa suuronnettomuutta? Tässä vaiheessa kysymykseen on nähdäkseni mahdollista vastata ainakin eräiden asiantuntijanäkemysten perusteella myöntävästi. Toiseksi: onko koronavirus tartuntatautina levinnyt laajalle. Tässä vaiheessa tähänkin kysymykseen on nähdäkseni mahdollista vastata ainakin eräiden asiantuntijanäkemysten perusteella myöntävästi. 

Kun ollaan näin lähellä tilannetta, jossa valmiuslain mukaisten toimien käyttöön ottaminen voidaan ajatella valtiosääntöoikeudellisesti mahdolliseksi, jäljelle jää oikeastaan enää yksi kysymys. Onko valmiuslain mukaisista toimista hyötyä? Voidaanko niiden avulla varmistaa väestön turvallisuus ja yhteiskunnan toimivuus paremmin kuin tartuntatautilain mukaisten torjuntakeinojen avulla? Vaikka valtiosääntöoikeudellisesti kysymystä voidaan lähestyä esimerkiksi suhteellisuus- tai tarkoitussidonnaisuusperiaatteiden näkökulmista, kysymykseen on vastattava pitkälti sellaisen asiantuntijatiedon perusteella, jota on vaikea juridisoida. Koska kysymys on nimenomaan asiantuntijatietoon perustuvasta harkinnasta, kysymykseen vastaamista ei pidä myöskään politisoida.

Valmiuslaki tarjoaa viranomaisille mahdollisuuksia puuttua lukuisiin asioihin

Valmiuslain nojalla voidaan muun muassa kieltää oikeus oleskella ja liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella taikka rajoittaa niitä (118 §) sekä puuttua joukkoliikenteeseen (75 §).

Laki mahdollistaa monenlaisia tapoja puuttua terveydenhuollon toimintaan (11 luku). Se mahdollistaa mm. luopumisen terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä, jos se on välttämätöntä kiireellisen hoidon järjestämiseksi ja jos määräajan ylittäminen ei vaaranna potilaan terveyttä. Se mahdollistaa myös luopumisen päivähoidon järjestämisestä, jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat järjestää lapsen hoidon muutoin.

Valmiuslaki mahdollistaa myös työajan pidentämisen tai työajan poikkeavan sijoittelun terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, pelastustoimessa, hätäkeskustoiminnassa ja poliisitoimessa (93 §). Terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, pelastustoimessa ja hätäkeskustoiminnassa voidaan rajoittaa myös irtisanomisoikeutta (94 §).  Jokaiselle Suomessa asuvalle, jolla on kotikuntalain mukaan kotikunta Suomessa, joka toimii terveydenhuollon alalla, on saanut koulutusta tällä alalla ja joka on 18-67 vuotias, voidaan määrätä velvollisuus tehdä välttämätöntä työtä terveydenhuollossa (95 §).

Laki mahdollistaa kaiken opetuksen ja oppilaitosten muun toiminnan keskeyttämisen kaikissa oppilaitosmuodoissa tai sen siirtämisen toiselle paikkakunnalle, jos se on välttämätöntä väestön siirtämisen tai oleskelu- ja liikkumisrajoitusten vuoksi taikka muutoin väestön suojaamiseksi. Samalla voidaan puuttua opetuksen sisältöön ja laajuuteen, oppilaiden ateria-, kuljetus- ja majoitusetuuksiin sekä lykätä ylioppilastutkinnon järjestämistä (109 §).

Valmiuslain soveltamisesta päättäminen

Jos valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot, voi valtioneuvosto valmiuslain käyttöönottoasetuksella säätää jonkin tai joidenkin yllä mainituista valmiuslain mahdollistamista vaarallisen tartuntataudin torjuntatoimista ottamisesta käyttöön enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Tässä käyttöönottoasetuksessa on mainittava, miltä osin valmiuslain mukaisia toimivaltuuksia voidaan soveltaa ja toimivaltuuksien alueellinen soveltamisala, jos niitä ei saateta sovellettaviksi kaikkialla maassa. Tämä valtioneuvoston antama käyttöönottoasetus on välittömästi sen antamisen jälkeen saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta päättää, saako asetus jäädä voimaan vai onko se kumottava osittain tai kokonaan ja onko se voimassa säädetyn vai sitä lyhyemmän ajan. Jollei käyttöönottoasetusta ole viikon kuluessa sen antamisesta toimitettu eduskunnalle, asetus raukeaa. Vasta kun eduskunta on tehnyt päätöksensä, käyttöönottoasetuksessa mainittuja säännöksiä voidaan alkaa soveltaa. Jos eduskunta on päättänyt olla hyväksymättä asetusta tai sen osaa, asetus tai sen kumottu osa ei tule voimaan.

Erityisestä ja välttämättömästä syystä valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että asetus tulee sovellettavaksi välittömästi. Tällöinkin se saatetaan vielä eduskunnan käsiteltäväksi ja eduskunnalla on mahdollisuus kumota se kokonaan tai osittain.

Valmiuslain soveltaminen tapahtuu siis kaikkien keskeisten valtio-orgaaniemme eli eduskunnan, presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnassa. Siten on aivan valmiuslain hengen mukaista, että eduskuntaryhmät ovat kokoontuneet keskustelemaan valmiuslainsäädännöstä.

Käyttöönottoasetuksen lisäksi valmiuslain mukaisista toimivaltuuksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston antamin soveltamisasetuksin, joissa varsinaisesta toimivaltuuksien käytöstä annetaan tarkempia säännöksiä. Myös nämä toimivaltuuksien käyttöä koskevat soveltamisasetukset on annettava välittömästi eduskunnan käsiteltäviksi. Näin valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttö perustuu olennaisesti valtioneuvoston asetuksille, jotka eduskunta hyväksyy jälkikäteen. Koska soveltamisasetuksia voidaan sinänsä alkaa soveltaa välittömästi, niiden osalta eduskunnan myötävaikutusta voi kuvata vain jälkitarkastusoikeudeksi.

Valmiuslain 4 § sitoo valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käytön välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusperiaatteisiin. Viranomaiset voidaan oikeuttaa poikkeusoloissa käyttämään vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Lain mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Käyttöönotto- ja soveltamisasetuksiin kohdistuvasta ennakollisesta valtiosääntökontrollista huolehtivat valtioneuvoston päätöksenteon osalta oikeuskansleri ja eduskunnan päätöksenteon osalta perustuslakivaliokunta.

Poikkeusolojen jatkuessa toimivaltuuksien käytön jatkamisesta päätetään pääpiirteissään samalla tavalla kuin käyttöönotostakin. Jatkamista koskeva jatkamisasetus voidaan antaa kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja se on annettava välittömästi eduskunnan päätettäväksi. Kun poikkeusolot päättyvät, käyttöönotto- tai jatkamisasetus on kumottava. Vastaavasti jos joidenkin toimivaltuuksien soveltamisedellytykset lakkaavat, käyttöönotto- tai jatkamisasetusta on tältä osin muutettava. Poikkeusolojen päättyessä myös toimivaltuuksien käytöstä annetut soveltamisasetukset on kumottava.

Valmiuslaki kuuluu siihen osaan yhteiskuntamme lainsäädäntöä, jonka kohdalla toivomme, ettei sitä joutuisi koskaan soveltamaan. Toisaalta se on olemassa juuri siksi, että se mahdollistaa yhteiskunnan keskittymisen poikkeustilanteista selviämiseen.

 

Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto

Kirjoituksen loppuun on lisätty 13.3.2020 jakso, jossa kerrotaan yksityiskohtaisemmin käyttöönottoasetuksen suhteesta soveltamisasetuksiin ja jatkamisasetukseen sekä valmiuslain käyttöönottoon liittyvästä ennakollisesta perustuslakikontrollista. 

 

 

 

Comments

  1. Mietiskelijä says:

    Vähän ihmetyttää tämä valmiuslain käyttöönoton ”politisoituminen”. Eli on se on pitkälti poliittinen, ei niinkään oikeudellinen, päätös. Missään ei ole tuotu esiin minkälaista käsittelyä valmiuslain käyttöönotto ja asetusten hyväksyminen eduskunnassa edellyttää. Onko kyse yksinkertaisesta enemmistöstä? Eli periaatteessa myös ekstremistinen hallitus voisi käyttää tätä väärin?

  2. Saisiko tähän virallisen vastauksen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s