Pauli Rautiainen: Valmiuslain yhdennentoista soveltamisviikon tilinpäätös


”Mutta tuona iltana kaupunki oli järkkyä perustuksiltaan. Kaduille tulvivan väen joukossa olivat myös Tarrou, Rieux ja Rambert työtovereineen, askelissaan sama ilmavuuden tuntu kuin kaikilla muillakin. Tarrou ja Rieux tunsivat tuon ilon seuraavan heitä vielä heidän kuljeskellessaan autioilla sivukaduilla. Ilonsa ja samalla myös uupumuksensa vuoksi he eivät kyenneet erottamaan ikkunaluukkujen takana viipyvää kärsimystä riemusta, jota kadut jonkin matkan päässä olivat tulvillaan. Lähestyvän vapautuksenpäivän kasvot olivat yhtä kyyneleiset kuin nauravat.” – Albert Camus, Rutto –

Kadut ja terassit ovat alkaneet täyttyä. Rajoituksien höllennykset ovat astuneet voimaan. Koronakevät on muuttumassa koronakesäksi.

Maaliskuussa maahan julistetut poikkeusolot jatkuvat kuitenkin edelleen. Valmiuslakia sovelletaan edelleen. Tässä kirjoituksessa nostan esiin valmiuslain juuri päättyneen 11. soveltamisviikon keskeisiä tapahtumia.

Oikeuskansleri selvensi ravintoloiden osittaista avaamista koskeneen säännöksen soveltamista

Perustuslakiblogissa ruodittiin aiemmin ravintoloiden osittaista avaamista koskeneeseen lakiesitykseen liittyneitä lakiteknisiä ongelmia. Yrittäessään korjata monin tavoin jo perusasetelmiltaan ongelmallisia pykäliä perustuslakivaliokunnan vaatimusten mukaiseksi, sosiaali- ja terveysvaliokunta sai aikaan sellaisen lainsäädäntöteknisen sekamelskan, että oli syytä kysyä: kuka siivoaa tuon sotkun.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta sortui nimittäin käyttämään perusoikeusrajoituksista säätäessään ongelmallista käänteistä sääntelymallia: lain tasolla säädettiin voimaan valtakunnalliset rajoitukset, joita voidaan rajata asetuksella alueellisiksi, jos valtakunnallisille rajoituksille ei ole perusteita.

Perjantaina kysymykseen saatiin vastaus, kun tasavallan presidentin esittelyssä koettiin ns. istuntotapahtuma. Oikeuskansleri siivosi sotkun painaessaan lakia vahvistettaessa päähänsä poikkeuksellisesti tasavallan presidentin oikeudellisen neuvonantajan hatun. Tämä kertoo oikeuskansleri-instituution joustavuudesta.

Kun istunnon pöytäkirjaan kirjattiin oikeuskanslerin äärimmäisen poikkeuksellinen muistio siitä, miten eduskunnan säätämää lakia tulee tulkita, vältettiin sen kysymyksen esiin nouseminen, että olisiko tasavallan presidentin pitänyt sanella pöytäkirjaan jotain vastaavaa. Nyt presidentin omalle toimijuudelle ei ollut tarvetta, kun hänen oikeudellisen neuvonantajansa hatun päähän laittanut oikeuskansleri oli toiminut istunnossa ensin ja selventänyt, että presidentti saattoi lain vahvistaa.

Institutionaalisen valtiosääntöoikeuden kysymykset ovat nousseet poikkeusoloissa aivan uudella tavalla syrjästä esiin. Niiden kautta tulee myös näkyviin, että suomalaisen oikeusvaltion institutionaalinen perusta on valettu vankaksi.

Katsotaan vielä tuota muistiota. Siinä oikeuskansleri toteaa:

”Eduskunnan hyväksymän tartuntatautilain 58 a §:n 1 momentin asetuksenantovaltuuden sanamuodon voitaisiin hyväksytyn lain kokonaisuudesta irrotettuna katsoa merkitsevän sitä, että ravitsemusliikkeiden valtakunnalliset rajoitukset olisivat pääsääntö ja että rajoitusten välttämättömyyttä eri alueilla olisi arvioitava vain poikettaessa tästä pääsäännöstä. Tällainen tulkinta merkitsisi sitä, että laki ei olisi perustuslakivaliokunnan edellä mainitun lausunnon mukainen. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on kuitenkin selkeästi todettu säännöksen vastaavan tarkoitukseltaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Säännöksen on siten tulkittava perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti tarkoittavan sitä, että valtioneuvoston asetusta annettaessa rajoitusten välttämättömyys on lain mukaisesti harkittava ja perusteltava kaikissa tapauksissa valtakunnan eri alueiden osalta erikseen. Näin tehtävä siinäkin tapauksessa, että rajoitusten säädettäisiin koskevan koko maata. Tämä valtioneuvostoa asetuksenantovallan käyttäjänä oikeudellisesti sitova vaatimus perusoikeusrajoitusten välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden varmistamiseen johtuu lisäksi myös suoraan perustuslaista.”

Oikeuskansleri siis käytännössä vahvistaa sen perustuslakiblogissakin jo aiemmin esitetyn näkemyksen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kirjoitti kiireessä tartuntautilain 58a §:n siten epäonnistuneesti, ettei pykälää saa tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Toisin sanoen lain sanamuoto ei tämän pykälän kohdalla onnistu tavoittamaan säännöksen johtoajatusta kuten hyvän sääntelyn pitäisi, jonka takia sen sanamuodon mukainen tulkinta on hylättävä. Samalla oikeuskansleri toteaa, että asia voidaan korjata tukeutumalla perusoikeusmyönteiseen systeemiseen laintulkintaan: valtioneuvostolle, jonka toimintaan pykälän puheena oleva osa kohdistuu, voidaan johtaa lain sanamuodon syrjäyttäviä oikeudellisia toimintavelvoitteita perustuslakivaliokunnan lausunnosta ja suoraan perustuslaista itsestään.

Kun otetaan huomioon, että oikeuskansleri ei toimi yksinomaan tasavallan presidentin oikeudellisena neuvonantajana vaan myös valtioneuvoston toiminnan oikeudellisena valvojana, sosiaali- ja terveysvaliokunnan kirjoituspöydällä syntynyt lakitekninen sotku on näin tullut aika hyvin siivotuksi. Oikeuskanslerin muistiosta voi myös päätellä sen, että vastaisuudessa tällaiseen sääntelyratkaisuun ei pidä turvautua. Tämän hän olisi mielestäni voinut todeta vieläkin selväsanaisemmin.

Ihan täysin sotkua ei kyetty siivoamaan. Valitusta sääntelyratkaisusta seuraa nimittäin se, että, jos rajoitukset puretaan kokonaan ennen tartuntautilain 58a §:n määräaikaisen voimassa olon päättymistä, voidaan joutua säätämään asetuksella, ettei rajoituksia sovelleta yhtään missään osassa maata, samalla, kun eduskunnalle annetaan esitys tartuntatautilain 58a §:n ja 58b §:n kumoamisesta. Voi toki olla, että se, ettei tällaisia kumoamiseen liittyviä mahdollisia kummallisuuksia ole tunnistettu sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kielii siitä, että rajoitusten on ajateltu lähtäkohtaisesti olevan voimassa pitkälle syksyyn eli lain määräajan loppuun.

Altistuneiden tunnistamiseen käytettävää mobiiliaplikaatiota koskevaa lainsädääntöä valmistellaan

Perustuslakiblogissa on jo aiemmin käsitelty korona-altistuneiden jäljittämiseen luotaa mobiiliaplikaatiota. Sen edellyttämiä muutoksia tartuntautilakiin koskevan hallituksen esityksen luonnos on ollut lausuntokierroksella. Ehdotettu tartuntatautilain muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 10.8.2020 ja olemaan voimassa 31.3.2021 saakka. 

Useat lauusunnonantajat ovat kiinnittäneet huomion siihen, ettei järjestelmässä ole oikeastaan kysymys altistuneiden tunnistamisesta vaan sen sijaan jonkinlaisesta altistumisen mahdollisuudesta varoittamisesta. Lausunnonantajat arvioivat, että sovellus voi sinällään tukea tartuntaketjujen katkaisua ilmoittamalla ihmiselle mahdollisesta altistumisesta, mutta varsinaiseen tartuntaketjujen jäljittämiseen järjestelmä tuo vain vähän tukea eikä se missään muodossa korvaa terveydenhuollon jäljitystehtäviä. Oikeastaan tässä vaiheessa olisi hyvä pohtia sitä, olisiko järjestelmä syytä pitää mahdollisimman vahvasti niin käsitteellisesti kuin käytännöllisesti irrallaan tartuntatautilain mukaisesta varsinaisesta jäljitystoiminnasta ja etenkin siihen liittyvien karanteeniin määräämistoimivaltuuksien käytöstä.

Lainvalmistelijoilla on vielä edessään joukko perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä, joita on tarkasteltava huolellisesti mobiiliaplikaatioon liittyvien perus- ja ihmisoikeuskysymysten näkökulmasta ennen kuin esitys voidaan viedä eduskunnan käsiteltäväksi. Oikeusasiamies tuo lausunnossaan hyvin esiin, kuinka valittuun lainsäädäntöratkaisuun liittyy suostumuksen aitouteen liittyviä kysymyksiä. Hallituksen esitysluonnoksessa tämän perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tärkeän kysymyksen pohdinta on jäänyt sangen ohueksi.

Korkein hallinto-oikeus pohtii lausunnossaan aiheellisesti sitä, voidaanko mobiiliaplikaation tuottamaa tietoa altistumisesta pitää riittävänä siten, että tartuntatautilain 60 §:ssä säädetty karanteeniin määräämisen ns. perustellun epäilyn kynnys ylittyy pelkästään järjestelmän tuottaman tiedon perusteella. Terveydenhuolto-oikeuden perusperiaatteisiin sopii näet huonosti muut kuin lääketieteelliseen tietoon pohjautuvat ratkaisut kuten korkein hallinto-oikeus tuo lausunnossaan esiin:

”Tartuntatautilain 60 §:ssä perustellulla epäillyllä viitattaneen lääketieteelliseen selvitykseen altistumisen todennäköisyydestä. Mobiilisovelluksen tuottamassa tiedossa kysymys ei kuitenkaan olisi lääketieteellisestä näytöstä, vaan kontaktitietojen selvittämiseen perustuvasta järjestelmästä, jonka luotettavuudesta ja esimerkiksi järjestelmän tuottamien väärien positiivisten tulosten määrästä ei ole tässä vaiheessa tietoa. Asia liittyy välittömästi yksityisten käyttäjien oikeusturvaan.”

Oikeusasiamies selvittää korkeakoulujen etäpääsykokeita

Eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty runsaasti kanteluita yliopistojen opiskelijavalintaperusteiden muuttamisesta vallitsevan koronaviruspandemian aiheuttamien poikkeusolojen johdosta. Kanteluissa ovat olleet esillä etenkin seuraavat teemat: 1) valintakriteereiden muuttaminen kesken hakumenettelyn lisäämällä todistusvalinnan osuutta ainakin joillakin aloilla olennaisestikin aiemmin ilmoitetusta, 2) muutoksista tiedottamisen asianmukaisuus, 3) fyysisten kokeiden perumisen tarpeellisuus/tarkoituksenmukaisuus ja 4) sähköisen esivalintakokeen järjestämiseen liittyvät mahdolliset ongelmat, kuten välineiden saatavuus, tekniset olosuhteet ja vilpin mahdollisuus.

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen on opetus- ja kulttuuriministeriölle lähettämässään selvitys- ja lausuntopyynnössä 2628/2020 pyytänyt arviota erityisesti siitä, miten omaksuttuihin valintakriteereiden muutoksiin on päädytty, sekä siitä, miten muutokset näyttäytyvät hakijoiden yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon tasapuolisen kohtelun, luottamuksensuojan, suhteellisuuden vaatimuksen ja neuvontavelvoitteensamoin kuin tiedottamisen asianmukaisuuden näkökulmasta. Ministeriön selvitystä on pyydetty 5.6.2020 mennessä.

Kahdennellatoista viikolla käsitellään taas EU-asioita

Perjantai 5.6.2020 perustuslakivaliokunta käsittelee ensin U-kirjelmää EU:n kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta ja muutoksista valtiosopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä. Tämän jälkeen perustuslakivaliokunta siirtyy käsittelemään EU:n elvytysrahastoa. Valtiosääntöoikeudellisesti keskeiset kysymykset budjettisuvereniteetistä nousevat tässä varmastikin esiin.


Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s