Pauli Rautiainen: Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt hallituksen esittämää suljettujen vankiloiden tupakoinnin täyskieltoa


Perustuslakivaliokunta antoi viime perjantaina lausuntonsa hallituksen esityksestä laeiksi vankeuslain ja tutkintavankeuslain tupakointia koskevien säännösten muuttamisesta. Lausunto on vankien perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen näkökulma keskeinen. Hallituksen esittämään tupakoinnin kieltämiseen vankiloissa liittyneistä perus- ja ihmisoikeusjännitteistä kertoo se, että kun esitys annettiin eduskunnalle valtioneuvoston yleisistunnossa, ministeri Li Andersson kirjautti pöytäkirjaan seuraavan lausuman, johon yhtyivät ministerit Pekonen, Haavisto, Mikkonen ja Ohisalo:

”Kun valtioneuvosto hyväksyy hallituksen esityksen eduskunnalle vankeuslain ja tutkintavankeuslain tupakointia koskevien säännösten muuttamisesta on välttämätöntä, että lääkehoidon ja maksuttoman nikotiinikorvaushoidon määrärahojen riittävyyttä ja maksuttoman nikotiinikorvaushoidon keston riittävyyttä seurataan jatkuvasti, jotta vapaudenriiston kohteena olevat henkilöt eivät vankeuden aikana joudu kärsimään vieroitusoireista.”

Perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista prosessioikeuden dosentti, asianajaja Markku Fredman katsoikin lausunnossaan:

”Katson, että ihmisarvoinen kohtelu edellyttää, että vieroitusoireista kärsivälle vangille tarjotaan oikeus asianmukaiseen hoitoon oireisiinsa ja tukeen tupakoinnista luopumiseksi. Katson, että jotta säädettävässä laissa otettaisiin riittävällä tavalla huomioon vankien ihmisarvoinen kohtelu, tulee lakiin lisätä nimenomainen maininta siitä, että vankeinhoitoviranomaisten tulee tarjota suljetuissa laitoksissa oleville vangeille tukea tupakoinnin lopettamiseksi ja tarpeellista hoitoa vierotusoireisiin. Tätä koskeva säännös tulisi lisätä sekä vankeuslakiin, että tutkintavankeuslakiin.”

Lähes kaikki perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat olivat tästä tavalla tai toisella samaa mieltä. Perustuslakivaliokunta esitti lausunnossaan ponsilausuman, jossa se edellytti vankien oikeuden päihdehuoltoon turvaamista säännösperusteisesti:

”Perustelujen (s. 22) mukaan Rikosseuraamuslaitos ja Vankiterveydenhuollon yksikkö varaisivat riittävät määrärahat tupakoinnin lopettamisen edellyttämiin nikotiinikorvaustuotteisiin, lääkehoitoon ja muuhun tukeen. Tupakointikiellon ”hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden” edellytykseksi hallituksen esityksessä mainittuja seikkoja (s. 11) ei kuitenkaan turvattaisi säädösperusteisesti ehdotuksessa, vaan tältä osin ehdotuksessa viitataan vankeuslain 10 luvun vankien terveydenhuoltoa koskeviin yleisiin säännöksiin. Valiokunnan mielestä sääntelyä on täydennettävä siten, että siinä turvataan säännösperustaisesti oikeus nikotiinikorvaustuotteisiin, lääkehoitoon ja muuhun tukeen. Tällaisen täydennyksen tekeminen on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.”

Perustuslakivaliokunnan ponsilausuma vahvistaa hyvin sen, kuinka oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on perustuslain 19.3 §:n mukaisesti turvattava kaikissa olosuhteissa riittävän tarkasti ja täsmällisesti oikeuksista säätävällä lailla.

* * *

Perustuslakivaliokuntakäsittelyn yhteydessä valtiosääntökysymykseksi nousi edellä käsitellyn ohella se, salliiko perustuslaki suljettujen vankiloiden tupakoinnin täyskiellon. Tämä kysymys jakoi valiokunnan kuulemia asiantuntijoita, joiden toista äärilaitaa edustivat eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen ja terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen.

Pölönen piti tupakoinnin täyskieltoa sinällään valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävänä:

”Monien muidenkin tapojen ja mieltymysten kuin tupakoinnin toteuttaminen on laitosolosuhteissa rajoitettua, mahdotonta tai kiellettyä laitosturvallisuuden tai käytännön järjestelyjen vaikeuden tai järjestämisen mahdottomuuden vuoksi. Tupakoinnin erilaiseen asemaan asettamiselle ei liene perusteita, varsinkin kun tarkoitus on huolehtia nikotiiniriippuvuuden vieroitusoireiden hoitamisesta.”

Lehtonen piti samoin rajoitusta hyväksyttävänä – hän oikeastaan katsoi, ettei esitettyä lakiakaan tarvita vankien tupakointioikeuden rajaamiseen:

”Vankiloiden täydellinen tupakointikielto rajoittaa eittämättä vankien itsemääräämisoikeutta. Toisaalta vankeusrangaistuksen sisältönä on vapauden menetys eikä Euroopan ihmisoikeussopimus tai mikään muukaan kansainvälinen ihmisoikeus sopimus edellytä, että vangeille tulisi järjestää oikeus tupakoida. Mielestäni vankien tupakointikielto samoin kuin kielto käyttää alkoholia – voitaisiin hyvin perustaa jo nykyiseen vankeuslakiin. [Vankeusrangaistus on vapaudenmenetys], johon kuuluvat väistämättä rajoitukset myös nautintoaineiden käyttömahdollisuuksissa.

Toista äärilaitaa edustivat entinen apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja ja Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen.

Pajuoja suhtautui tupakoinnin täyskieltoon torjuvasti:

”Tupakointikieltoja harkittaessa on huomattava, että henkilökohtainen vapaus ja itsemääräämisoikeus kuuluvat myös vangin perusoikeuksiin. Sisällä olevien tupakointitilojen ja -eriöiden sekä ulkona tapahtuvan tupakoinnin osalta on mahdollista estää muihin ihmisiin kohdistuvat terveyshaitat ja -riskit. Perusoikeusnäkökulmasta kysymys on näin ollen siitä, että tupakoinnin täyskiellolla kavennettaisiin vankien perusoikeuksia sellaisilla käytännön järjestelyihin ja kustannuksiin liittyvillä perusteilla, jotka eivät käsitykseni mukaan ole suuruusluokaltaan tai vaikutuksiltaan olennaisia ja merkittäviä.”

Viljanen esitti saman näkemyksen vielä jyrkemmin:

”Olen päätynyt siihen, että tupakointikiellon ulottaminen kattamaan kokonaisuudessaan myös suljettujen vankiloiden ulkotilat on valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. Pidän rajoitusta oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmallisen pitkälle menevänä puuttumisena suljetuissa vankiloissa olevien vankien perustuslain 7 ja 10 §:ssä turvattuun itsemääräämisoikeuteen. Samalla katson, että ehdotus asettaa suljetuissa vankiloissa olevat vangit ja tutkintavangit perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momentissa kielletyllä tavalla eri asemaan muihin nähden (sekä avolaitoksessa oleviin vankeihin nähden että muihin Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin nähden) ilman, että eri asemaan asettamiselle olisi esitetty riittäviä ja oikeasuhtaisia perusteita.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossaan ottama kanta rakentuu erityisesti Veli-Pekka Viljasen lausunnossaan esittämän varaan. Valiokunta esittää lausunnossaan seuraavan ponsikannanoton:

”Perustuslakivaliokunnan mielestä esitetty tupakointikiellon ulottaminen kattamaan kokonaisuudessaan myös suljettujen vankiloiden ulkotilat merkitsee suljetussa vankilassa oleviin vankeihin kohdistuvaa kattavaa tupakointikieltoa ja on siten – – valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. Valiokunta pitää rajoitusta sille esitettyjen perustelujen valossa arvioituna oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmallisen pitkälle menevänä puuttumisena suljetuissa vankiloissa olevien vankien perustuslain 7 ja 10 §:ssä turvattuun itsemääräämisoikeuteen. Samalla ehdotus asettaa suljetuissa vankiloissa olevat vangit ja tutkintavangit perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momentissa kielletyllä tavalla eri asemaan avolaitoksessa oleviin vankeihin nähden ilman, että eri asemaan asettamiselle olisi esitetty riittäviä ja oikeasuhtaisia perusteita. Kun hallituksen esityksessä ei ole esitetty riittäviä perusteita näin kattavalle tupakointikiellolle, on sitä valiokunnan mielestä rajattava. Rajaus ei kuitenkaan saa aiheuttaa muiden altistumista tupakansavulle. Rajauksen tekeminen on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunnan mielestä rajaus voidaan tehdä esimerkiksi poistamalla 1. lakiehdotuksen 7 luvun 6 a §:stä suljetun vankilan ulkotiloihin kohdistuva tupakointikielto.” 

Valiokunnan kanta, jonka syntymisen kivuliaisuus on luettavissa valiokunnan pöytäkirjasta, on nähdäkseni valtiosääntöoikeudellisesti hyvin perusteltu rakentuessaan itsemääräämisoikeuden ja syrjinnän kiellon varaan. Niin itsemääräämisoikeuden rajauksille kuin ihmisten keskenään erilaiseen asemaan asettamiselle on esitettävä aina painavat hyväksyttävät perusteet. Näitä perusteita ei saa tulkita laajentavasti. Niinpä sellaiset esimerkiksi henkilökunnan ja toisten vankien terveyden suojelemiseen liittyvät perusteet, joiden nojalla tupakointikieltoa vankilan sisätiloissa voidaan pitää hyväksyttävänä, ei automaattisesti kykene perustelemaan tupakointikiellon laajentamista koskemaan myös vankilan ulkotiloja.

Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto

Comments

  1. Jaakko Haataja says:

    Blogissa toistetaan monta kertaa, että itsemääräämisoikeus ja syrjinnän kielto ovat myös vankien oikeuksia. Pidän ehdottomasti hyvänä asiana, että näin on. Mutta mikä on oikeusperusta sille, että varusmiesten osalta samat oikeudet eivät toteudu? Varusmiehen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan monissa sellaisissakin asioissa, jotka eivät ole palveluksen kannalta välttämättömiä. Näitä ovat esimerkiksi kaappijärjestys, tietty tapa tehdä päiväpunkka, puhelimen käyttökielto ”harmaalla” ajalla sekä pakko seisoa tietyllä tavalla. Oikeastaan jo se, että varusmiespalvelukseen on saavuttava, kaventaa kansalaisen itsemääräämisoikeutta huomattavasti. Lisäksi vain yksi sukupuoli on pakotettu varusmiespalvelukseen. Ovatko nämä asiat ristiriitaisia perustuslain kanssa? Maallikkona minusta tuntuu hieman oudolta, jos itsemääräämisoikeutta ja syrjinnän kieltoa pidetään tärkeämpinä vankien kuin varusmiesten osalta, vaikka varusmiespalvelusta ei vankeudesta poiketen ole tarkoitettu rangaistukseksi.

  2. Anton Schrowe says:

    Kiinnostava ratkaisu, jos tämän rinnastaa toiseen tuoreeseen vankeja koskevaan ratkaisuun, jota myös on kommentoitu blogissa. Tätä tupakointikieltoasian HE-luonnosta kommentoin itsekin lausuntopalvelussa, ja taisin olla ainoa, joka oli sitä mieltä, että ulkonatupakoinnin kielto olisi ongelmallinen. Lausuntokierroksella olleessa paperissa oli myös säännösehdotus, jonka mukaan avolaitoksissa tupakointi rajattaisiin ulkona vain siihen osoitetuille paikoille, joista määrää laitoksen johtaja. Pidin tätä ongelmallisena erityisesti siksi, että rajoituksella ei ole mitään yhtymäkohtaa esitysluonnoksessa laille esitettyihin tavoitteisiin. Se olisi ikään kuin asia, josta säädetään sivumennen samalla. Hallituksen esityksessä siitä onneksi olikin luovuttu. Joka tapauksessa tupakointiasian ratkaisu hieman palauttaa luottamusta valiokunnan toimintakykyyn vankiasioissa. Luottamus romahti vankien maksukorttiasiaa koskevan lausunnon myötä. Se on niin kummallinen keissi, että siitä pitäisi tehdä ihan erillistutkimus. Mitä asiassa oikein tapahtui? Miten hallitus lähti tukemaan tuollaisia muutoksia, joista P.R. hyvin blogissa kirjoitti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: