Lauri Koskentausta: Kuntavaalien ajankohdan siirtämiseen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä


Viimepäivinä on käyty julkista keskustelua siitä, tulisiko kuntavaalien ajankohtaa siirtää koronatilanteen vuoksi. Keskustelu asiasta alkoi osin jo viime syksynä, kun esimerkiksi entinen politiikan toimittaja Unto Hämäläinen esitti syksyllä vaalien siirtämistä. Nyt keskustelua ovat jatkaneet mm. emeritus professori Heikki Paloheimo ja dosentti Ville Pernaa. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on kommentoinut asiaa esimerkiksi Helsingin sanomissa, Ylellä ja MTV:llä. Tällä tekstillä yritän osaltani tuoda keskusteluun kontekstia, missä tilanteissa vaalien siirtämistä on arvioitu aiemmin, ja mitä oikeudellisia kysymyksiä asiaan on liittynyt.

Vaalien ajankohdasta

Aluksi on syytä todeta, että vaalien ajankohta on sinänsä tavallisella lainsäädännöllä päätettävissä, eikä vaalien ajankohtaa määrätä tarkemmin esimerkiksi perustuslaissa. Voimassa olevan vaalilain 144 §:n mukaisesti kuntavaalien vaalipäivä on huhtikuun kolmas sunnuntai.

Äänioikeudesta kunnallisvaaleissa säädetään perustuslain 14 §:n 3 momentissa, jonka mukaan

”Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Oikeudesta muutoin osallistua kuntien hallintoon säädetään lailla.”

Äänioikeus kuntavaaleissa on siis perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sen sijaan valtuuston toimikaudesta ei säädetä perustuslain tasolla, toisin kuin eduskunnan ja tasavallan presidentin toimikausista (PL 24 § 1 mom. ja 54 § 1 mom). Tarkasta vaalipäivästä säätäminen on jätetty niidenkin osalta tavallisella lailla säädettäväksi. Kuntavaalien vaalipäivä on niin ikään jätetty tavallisella lailla säädettäväksi.

2010-luvun päätökset vaalien ajankohdan siirrosta

Vaalien ajankohdat eivät ole olleet Suomen itsenäisyyden aikana muuttumattomia. Viimeisin kuntavaalien siirtäminen on tehty vuonna 2015, kun vaalit päätettiin siirtää lokakuulta 2016 huhtikuulle 2017. Samalla siis vuoden 2012 kuntavaaleissa valitun valtuuston toimikausi pidentyi vuoden 2017 kesäkuun alkuun asti. Perustuslakivaliokunta otti asiaa koskien kantaa vaalikauden pidentämiseen lausunnossaan PeVL 63/2014:

”Valtuustojen toimikauden pidentäminen

Valtuustojen toimikauden ehdotetaan kuntalakiehdotuksen 15 §:n 1 momentissa alkavan vaalivuoden kesäkuun alussa eikä enää vuoden alussa. Muutos on perusteltu, sillä tällöin uusi valtuusto pääsee nykyistä nopeammin päättämään kunnan toiminnasta ja taloudesta. Nykyisten toimivaltaisten valtuustojen toimikaudet jatkuvat lakiehdotuksen 147 §:n 2 momentin perusteella vuoden 2017 toukokuun loppuun, mikä merkitsee valtuustojen toimikauden pidentymistä viidellä kuukaudella.

Kuntien valtuustojen toimikaudesta ei ole säädetty perustuslain tasolla. Tältä kannalta lainsäätäjällä on harkintavaltaa asian suhteen. Nykyisten valtuustojen toimikauteen puuttuminen ei kertaluonteisena ja vaaliaikataulun pysyvään muutokseen perustuvana muodostu valiokunnan mielestä ongelmalliseksi myöskään siitä näkökulmasta, että kunnan asukkaiden perustuslaissa turvattuun itsehallintoon kuuluu vakiintuneesti oikeus itse valitsemiinsa hallintoelimiin. Valtuutettujen ja muiden kunnan luottamushenkilöiden oikeusasemaa turvaa tältä osin lakiehdotuksen 147 §:n 3 momentti, jonka perusteella luottamushenkilöllä on oikeus erota toimestaan jo vuoden 2016 lopussa eli neljän vuoden kauden täyttyessä.”

Lisäksi perustuslakivaliokunta lausui samassa yhteydessä asiaan liittyneen vaalilain muutoksen osalta:

”Esityksessä ehdotetaan, että kuntavaalien vaalipäivä siirretään vaalivuoden huhtikuun kolmanteen sunnuntaihin ja seuraavat kuntavaalit toimitetaan uuden aikataulun mukaisesti huhtikuussa 2017. Kunnallisvaalien järjestelystä ei ole säädetty perustuslaissa, joten vaalipäivän siirtäminen ei ole perustuslain kannalta ongelmallista.

Perustelujen mukaan vaalien ajankohdan tai sääolosuhteiden vaikutuksesta äänestysaktiivisuuteen ei ole osoitettavissa selkeää tutkimusnäyttöä, mutta vaalien siirtyminen kevääseen voi parantaa kampanjointimahdollisuuksia ulkona ja vaalien näkyvyyttä kaupunkikuvassa, mikä osaltaan voi aktivoida äänestäjiä. Huhtikuun kolmannen sunnuntain muodostuminen yleiseksi vaalipäiväksi voi myös tukea äänestäjien äänestämistottumuksen vakiintumista.” (PeVM 9/2014 vp)

Viime vuosikymmenellä siirrettiin myös eduskuntavaaleja ja presidentinvaaleja. Vuonna 2010 päätettiin siirtää eduskuntavaaleja kuukaudella eteenpäin. Perustuslakivaliokunta piti tätä muutosta ongelmattomana:

”Perustuslain 24 §:n mukaan kansanedustajat valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Eduskunnan toimikausi alkaa, kun eduskuntavaalien tulos on vahvistettu, ja jatkuu, kunnes seuraavat eduskuntavaalit on toimitettu. Eduskuntavaalien ajankohdasta säädetään perustuslain 25 §:n 4 momentin nojalla tarkemmin lailla. Ehdotettu muutos pidentää nykyisen eduskunnan toimikautta noin yhden kuukauden. Perustuslain 24 §:n 1 momentti asettaa vaalikausille nelivuotisen rytmin — ennenaikaisia eduskuntavaaleja koskevin poikkeuksin — mutta se ei säädä vaalikauden pituutta tarkoin neljäksi vuodeksi. Vaalipäivän siirrosta johtuva nykyisen eduskunnan toimikauden pidennys on siinä määrin vähäinen, ettei se ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen.” (PeVM 2/2010 vp)

Samalla esitettiin myös presidentinvaalin ensimmäisen vaalin vaalipäivän siirtämistä viikolla. Tätä pidettiin niin ikään ongelmattomana:

”Vaalilain 127 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että presidentinvaalin ensimmäisen vaalin vaalipäivä siirretään viikolla eteenpäin tammikuun neljänneksi sunnuntaiksi. Vaalin ajankohdan siirtäminen ei vaikuta tasavallan presidentin toimikauden pituuteen, koska hän ryhtyy toimeensa perustuslain 55 §:n 1 momentin nojalla valitsemista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Jos presidentti valitaan ensimmäisessä vaalissa, niin vaalin tuloksen vahvistamisen ja toimikauden alkamisen välinen aika jää sangen lyhyeksi.” (PeVM 2/2010 vp)

Vaalien siirtämistä on pidetty siis tuoreessa käytännössä mahdollisena, vaikkakin sinänsä poikkeuksellisena toimenpiteenä.

Kuntavaalien siirrosta 1950 luvulta alkaen

Vuonna 2015 hyväksytyn vaalilain muutoksen yhteydessä kuvattiin aiempaa kuntavaalien siirtohistoriaa näin:

”Vuoden 1917 kunnallisen vaalilain mukaan kunnallisvaalit järjestettiin joulukuussa. Joulukuuta pidettiin huonojen säiden vuoksi äänestystä hankaloittavana ajankohtana, ja vuonna 1950 kunnallisvaalit siirrettiin lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin ja sitä seuraavaan maanantaihin. Vuonna 1990 siirryttiin valtiollisten vaalien tavoin yksipäiväisiin vaaleihin, ja vaalipäiväksi säädettiin vaaliteknisistä syistä lokakuun kolmas sunnuntai. Vuoden 1998 vaalilaissa kunnallisvaalien vaalipäiväksi muutettiin lokakuun neljäs sunnuntai. Valtuustojen toimikausi oli alun perin kolme vuotta, mutta eduskunnan vaalikauden muututtua kolmesta vuodesta neljään vuoteen vuonna 1954 pidennettiin myös valtuustojen vaalikausi neljään vuoteen vuonna 1955.” (HE 290/2014 vp)

Alkuperäinen eduskuntavaalien ajankohta oli heinäkuun ensimmäinen ja toinen päivä. Vuonna 1952 eduskuntavaalien ajankohta muutettiin heinäkuun ensimmäiseksi sunnuntaiksi ja sitä seuraavaksi maanantaiksi. Vuonna 1965 eduskuntavaalit siirrettiin maaliskuulle. Näiden vaalien siirron syynä on ollut vaalien siirtäminen parempaan ajankohtaan. Kuntavaaleja on siis siirretty sään vuoksi (äänestysaktiivisuuden nostamiseksi) sekä joulukuulta lokakuulle että lokakuulta huhtikuulle. Eduskuntavaaleja on siirretty sään vuoksi maaliskuulta huhtikuulle. Muuten ajankohtien muutokset ovat olleen enemmän teknisluonteisia.

Suomen historian pisin valtuustokausi: kuntavaalien 1936 ja kuntavaalien 1945 välinen kausi

Kuntavaalien ajankohdan muutoksista puhuttaessa on syytä mainita myös historian pisin valtuustokausi, joka kohdistui vuonna 1936 valituille valtuustoille. Varsinaisen vaalipäivän piti olla 4. ja 5.12.1939. Lokakuun 1939 lopussa eduskunnalle tehdyllä esityksellä vaaleja päätettiin kuitenkin siirtää vuoteen 1940:

”Kun vallitsevien olosuhteiden vuoksi kunnallisessa vaalilaissa säädettyihin valmistaviin toimenpiteisiin vaaleja varten ei olisi kuitenkaan voitu kaikkialla ryhtyä, eikä itse vaalejakaan sentähden olisi voitu määräpäivänä toimittaa, päätti valtioneuvosto 13 päivänä kuluvaa lokakuuta kunnallisen vaalilain 47 §: n nojalla, että ensi joulukuussa pidettäväksi määrätyt vaalit siirretään myöhempään ajankohtaan. Se valtuutus kunnallisen vaalilain 47 § :ssä, jonka perusteella valtioneuvosto päätöksensä teki, on kuitenkin ilmeisesti tarkoitettu yksityistapauksia varten, ja vaikka yleinen kaikkia kuntia käsittävä vaalien siirtäminen sen nojalla on mahdollinen, on lykkäyksen aika silloin oleva yleensä lyhin välttämätön. Olevissa oloissa näyttää kunnallisvaalien järjestäminen kuitenkin läheisessä tulevaisuudessa tuottavan voittamattomia vaikeuksia, joten tarkoituksenmukaisinta on, että vaalit siirretään yhdellä vuodella eteenpäin.” (HE 47/1939)

Eduskunta hyväksyi esityksen vaalien siirtämisestä 7.11.1939. eli alle kuukauden ennen lakimääräistä vaalipäivää, sinänsä vaalien todennäköinen siirtyminen oli kuitenkin ilmeisesti tiedossa jo aiemmin.

Vuonna 1940 vaaleja päätettiin siirtää vuoteen 1942, mm. näillä perusteluilla:

”Vaalien toimittaminen määräaikana ensi joulukuussa tulee kuitenkin tuottamaan erinäisiä vaikeuksia. Vaaleissa käytettävät vaaliluettelot perustuvat nimittäin kuluvan vuoden henkikirjoitukseen, ja kun rauhanteossa luovutettujen alueiden kuntien ja Hangon kaupungin asukkaat ovat tulleet henkikirjoitetuiksi entisissä kotikunnissaan, ei heillä tänä vuonna ole vaalioikeutta missään kunnassa eivätkä näin ollen voi osallistua vaaleihin.” (HE 94/1940 vp)

Tämä laki hyväksyttiin 22.10.1940.

Vaalien siirtäminen jatkui vielä kahdesti. Vuonna 1942 todettiin, että vaalien siirtäminen on edelleen perusteltua:

”Viime vuoden kesäkuussa alkanut uusi sotamme on jälleen kokonaan muuttanut olosuhteet toisiksi. Sodan hävitykset takaisin vallatuilla alueilla yhdessä kuljetus- ja huoltovaikeuksien kanssa aiheuttavat sen, että vain osa siirtoväkeä pääsee tänä vuonna siirtymään takaisin koti- ja henkikirjoituskuntaansa ja voi käyttää kunnallisen vaalilain edellyttämiä oikeuksiaan. Tämän johdosta ja huomioon ottaen muutkin maassa vallitsevat poikkeusolot eri aloilla näyttää kuluvan vuoden kunnallisvaalien siirtäminen myöhempään ajankohtaan nytkin käyvän välttämättömäksi.” (HE 21/1942)

Vaaleja siirrettiin vielä kerran vuonna 1944

”Kun kuitenkin siirtoväen vaaleihin osallistuminen nytkin olisi hyvin vaikeasti järjestettävissä ja kun useimmilla niillä, jotka suorittavat sotapalvelustaan tai muuton työskentelevät puolustusvoimien tehtävissä taikka työvelvollisina ei olisi mahdollisuutta vaalioikeuksiensa käyttämiseen ja huomioon ottaen maassa sodan johdosta vallitsevat poikkeusolot, olisi kuluvan vuoden kunnallisvaalit vielä nytkin siirrettävä.” (HE 7/1944 vp)

Vuonna 1936 valitun valtuuston kausi päättyi lopulta vuonna 1945 toimitettujen kuntavaalien jälkeen. Nämä toimikauden pidennykset tehtiin tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Vaalien siirtämiseen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä

Vaalien siirtäminen on tähän mennessä tapahtunut ns. tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Vaalien ajankohtaa on toistaiseksi siirretty kohtalaisen hyvissä ajoin ennakkoon. Uudenlaista harkintaa asiaan voisi tulla silloin, jos vaalien siirtäminen venyy lähelle vaaleja. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on edellä mainituissa haastatteluissa todennut, että mahdollisen päätöksen tekemiselle olisi sinänsä vielä aikaa helmikuun ajan. Tätä myöhemmin tapahtuva siirto tuottaisi uudenlaisia kysymyksiä esimerkiksi siitä, että voiko vaaleja siirtää vielä silloin, kun ehdokaslistat on jätetty vaaliviranomaiselle.

Monien koronatilanteeseen liittyvien lainsäädäntötoimenpiteiden arvioinnin keskiössä on ollut kysymys siitä, miten turvataan perustuslain 7 §:ssä turvattu oikeus elämään ja toisaalta perustuslain 19 §:n mukainen oikeus riittäviin terveyspalveluihin (tästä kysymyksestä tarkemmin esim. PeVL 44/2020 vp:ssä mainittu perustuslakivaliokunnan käytäntö). Kuntavaalien osalta keskeistä on punninnan tekeminen siitä, että miten voidaan toisaalta turvata mahdollisuus perustuslain 14 §:n mukaisen äänioikeuden käyttämiseen ja samalla turvata myös perustuslain 7 § ja 19 §:ien mukaisten oikeuksien toteutuminen. Tämän kokonaisuuden punninnan lopputulokseen ei voi tässä tarkastelussa esittää tarkkoja yksityiskohtaisia vastauksia, vaan harkinta riippuu paljon koronatilanteen kehityksen yksityiskohdista ja siitä, millaisia terveysturvallisuuden takaavia vaalien järjestelyjä pystytään tekemään.

Tätä tarkemmin sitä, mitä oikeudellisia tekijöitä tulisi tarkalleen ottaa huomioon vaalien toteuttamista koskevassa harkinnassa, ei voine esittää täysin tyhjentävästi ennakkoon. Voidaan todeta, että ainakin tässä harkinnassa keskeistä on arvio siitä, onko jokaisella äänioikeutetulla mahdollisuus päästä käyttämään äänioikeuttaan. Tässä harkinnassa on arvioitava, onko eri vaalien toteutustapojen (varsinaisen vaalipäivän äänestys ja ennakkoäänestys sekä laitosäänestys ja kotiäänestys) yhdistelmänä mahdollista toteuttaa mahdollisuus käyttää äänioikeutta. Pohdittavaksi tulevia kysymyksiä on useita, muiden ohella joudutaan pohtimaan myös sitä, miten kysymys tartuntatautilain mukaiseen karanteeniin määrättyjen äänioikeuden toteuttamisesta ratkaistaan. Vaaliviranomaiset ovat suunnitelleet vaalien turvallista toteuttamista ilmeisesti ainakin viime syksystä alkaen. Lopulta siirtopäätös olisi erityisesti poliittista harkintaa oikeudellisten reunaehtojen puitteissa. Yksi huomioitava asia pykälien lisäksi on aiemmat laillisuusvalvojien ratkaisut. Harkintaan varmasti vaikuttaa yleisesti se, miten tautitilanne kehittyy, jos esimerkiksi liikkumista rajoitettaisiin, tulisi se ottaa harkinnassa huomioon. Jossain määrin eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta joutuisivat uuden tulkintatilanteen eteen, koska edelliset esimerkit eivät anna täysin tyhjentävää ”ennakkotapausta” tällaiseen tilanteeseen, koska vaalien ajankohdan siirtämiset ovat tapahtuneet muista syistä.

Mikäli vaaleja päätettäisiin siirtää, tulisi vaalien ajankohta olla riittävän pitkällä. Julkisuudessa vaalijohtaja Jääskeläinen on puhunut lokakuusta mahdollisena ajankohtana. Tämä tulkinta liittynee erityisesti siihen, että viime vaalikaudella perustuslakivaliokunta lausui, että maakuntien perustamista koskevan lainsäädännön vahvistamisen ja vaalipäivän välillä tulisi olla vähintään kuusi kuukautta väliä:

”Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksessa viitataan oikeuskanslerin arvioon siitä, että vaalilainsäädännön voimaantulon ja vaalien väliin tulisi jäädä vähintään kuusi kuukautta aikaa. Vaikka kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ei määritellä asiaa koskevaa vähimmäisaikaväliä, valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että mainittu kuuden kuukauden aika poikkeaa esimerkiksi Venetsian toimikunnan suosittamasta yhden vuoden vähimmäisajasta (ks. Venice Commission, Code of good practice in electoral matters, s. 10). Perustuslakivaliokunnan mielestä edellä todetuista valtiosääntöoikeudellisista lähtökohdista seuraa, että ensimmäiset maakuntavaalit on mahdollista järjestää aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun nyt käsiteltävä lakiehdotus on vahvistettu. Tällaisen muutoksen tekeminen voimaanpanolakiehdotuksen 12 §:ään on edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.” PeVL 65/2018 vp

Kootusti voidaan todeta, että kysymys vaalien ajankohdan siirtämisestä on oikeudellinen erityisesti vaalilain säätämiseen liittyen ja sen osalta, millainen mahdollisen siirron pituuden tulisi olla. Harkinta siitä, onko vaalien siirtäminen perusteltua, on merkittävissä määrin myös poliittista.

Yhteenveto

Selvänä asiana voidaan sanoa, että voimassa olevan vaalilain mukaisesti kuntavaalit toteutetaan huhtikuussa 2021. Tämän kirjoituksen perusteella voidaan todeta, että vaalien siirtäminen on katsottu aiemmin poikkeukselliseksi, mutta sinänsä mahdolliseksi asiaksi. Päätös vaalien siirtämisestä on toistaiseksi voitu tehdä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Aiemmin siirtopäätökset ovat liittyneet erityisesti harkintaan ajankohdasta, jolloin ihmiset voisivat äänestää helpoiten säätilan tai kesälomakauden estämättä. Lisäksi vaaleja on siirretty lyhyessä määrin ns. teknisistä syistä. On myös syytä todeta, että vaalien siirtämistä on aiemmin harkittu vaalien yhteensovittamiseksi maakuntavaalien ajankohdan kanssa, mutta tämä hanke lopulta kariutui.

En tällä kirjoituksella ota kantaa siihen, tulisiko vaaleja siirtää vai ei. Mielestäni asiassa on kyse poliittisten, oikeudellisten ja terveysturvallisuuteen liittyvien seikkojen kokonaisuudesta, johon ei voi tällaisella abstraktilla oikeudellisella tarkastelulla mielestäni ottaa tarkemmin kantaa. Tällä tarkastelulla pyrin tarjoamaan julkiseen keskusteluun perspektiiviä siihen, millä perusteilla vaaleja on siirretty aiemmin. Joka tapauksessa kyse on siitä, toimitetaanko vaalit voimassa olevan vaalilain mukaan vai päätetäänkö vaalilakia muuttaa.

Lauri Koskentausta
OTM, oikeustieteen tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto)

Comments

  1. juha Viertola says:

    Hyvää tietoa ja analyysiä vaalien siirtoihin liittyneistä tilanteista ja perustuslakivaliokunnan kannanotoista. Tänään uutisissa oli vahvasti esillä se, että oikeusministeriön virkamiesten esityksestä poiketen ministeri ja eduskuntapuolueiden puoluesihteerit olivat muodostaneet kannan siitä, että kuntavaalit tullaan järjestämään ja toteuttamaan lainsäädännössä määrättynä aikana.

    Perustuslakikysymyksenä tullee ainakin harkittavaksi, mikä on tartuntatautilain perusteella karanteeniin tai eristyksiin määrätyn äänioikeutetun mahdollisuus käyttää perustuslaissa (14 §) turvattua äänioikeuttaan ja mikä on äänioikeuden suhde terveysturvallisuuteen, terveydensuojeluun ja elämän suojeluun. Tältä osin erityisesti karanteeniin määrätyn henkilön oikeudet ja velvollisuudet ovat jääneet tartuntatautilaissa (60 § ja 69 §) melko epämääräisiksi ja väljiksi sekä riippuvaisiksi karanteenimääräyksen antaneen lääkärin päätöksestä ja siitä, minkälaisia rajoitteita siinä on määrätty (ks. HE 13/2016). Tältä osin käsitykseni mukaan eduskunnan käsittelyssä olevat tartuntatautilain muutosehdotukset eivät tuo varsinaisia tarkennuksia.

    Toinen harkittavaksi tuleva kysymys tullee olemaan se, onko kunnilla mahdollisuuksia toteuttaa vaalilain mahdollistamaa kotiäänestystä ja siten turvata perusoikeutena äänioikeuden käyttöä, jos kotiäänestyksen tarve ja kysyntä kasvaa erityisen merkittävästi verrattuna aikaisempiin vaaleihin.

    Toki uskon, että kaikissa kunnissa vaalijärjestelyissä pyritään minimoimaan tartuntariskit ja toteuttamaan vaalit mahdollisimman terveysturvallisesti.

    Juha Viertola
    Oikeustieteen lisensiaatti
    Helsingin keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s