Helsingin Sanomat julkaisi 25.7.2021 Tommi Niemisen todella kiinnostavan artikkelin (€), jossa eriteltiin kansainvälistä ja erityisesti yhdysvaltalaista mobilisaatiota kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) puolustamiseksi rikossyyteitä vastaan. Jutun mukaan Suomea moititaan nyt sananvapauden räikeästä loukkaamisesta, muun ohessa vaatien kansainvälisiä pakotetoimia valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle tämän päätettyä syyttää Räsästä. Jutun mukaan Toiviainen on nostanut kolme eri syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Niistä Hesari uutisoi tuoreeltaan huhtikuussa.
Tämän lyhyen blogauksen tarkoituksena ei ole ennakoida miten syytteiden käy, ja loukkaisiko Suomi sananvapautta jos Räsänen tuomittaisiin rangaistukseen yhden tai useamman syytteen johdosta. Haluan vain selventää, miten kysymys sananvapaudesta ja sen rajoista asettuu asiassa.
Suomi on monilla kansainvälisillä mittareilla ihmisoikeuksien, myös sananvapauden ja lehdistönvapauden, mallimaita. Silti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle yllättävän monta langettavaa ratkaisua juuri sananvapauden (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla) loukkauksista. Suomi sai vuosina 2000-2016 jopa 20 langettavaa tuomiota, joista valtaosa koski rikosoikeudellisia rangaistuksia kunnianloukkauksesta (rikoslain 24 luvun 9 §). Tämä seurasi ihmisoikeustuomioistuimen ja yleisemmin modernin ihmisoikeusjuridiikan linjauksesta, jonka mukaan rikosoikeudelliset rangaistukset ovat epäsuhtainen keino asiassa, jossa tulisi käyttää muunlaisia sanktioita. Valtion tulee suojata yksityiselämää ja kunniaa EIS:n 8 artiklan toteuttamiseksi, mutta muilla keinoin kuin rikosoikeudellisin rangaistuksin jos yksityisyyttä loukataan sananvapauden käytön kautta.
Yksikään langettava ratkaisu ei ole koskenut kiihottamista kansanryhmää vastaan (rikoslain 11 luvun 10 §). Kyse on virallisen syytteen alaisesta teosta, jossa kriminalisoinnit ovat kansainvälisen oikeuden edellyttämiä (ks. mm. rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen 4 artiklan a-kohta). Suomen saamista langettavista tuomioista EIS:n 10 artiklan loukkaamisesta ei siis voi päätellä, ettei rikosoikeudellinen rangaistus olisi hyväksyttävä ja jopa ihmisoikeuksien edellyttämä seuraamus kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sananvapauteen kuuluu vastuu sen käytöstä, ja heikommassa asemassa olevien kansanryhmien syrjinnän torjumiseksi tuo vastuu voi olla myös rikosoikeudellinen.
Päivi Räsäsen tapauksessa on siksi yksinkertaisesti kyse tosiseikoista ja näytöstä. On selvää että raamatun tai koraanin siteeraaminen ei itsessään ole rangaistava teko, eivätkä Räsäsen saamat syyteet koske sitä. Toisaalta on niin, että sekä raamatusta että koraanista löytyy kohtia, joiden tarkoituksellinen julkinen lainaaminen voi muodostua kiihottamisrikokseksi, jos lainkohdassa edellytetty kiihottamisen tarkoitus voidaan osoittaa.
Ratkaisevaa on, onko Räsänen esittäessään sitaatteja raamatusta käyttänyt ilmaisuja, joissa ”uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella”. Kiihottamisrikoksesta tuomitseminen edellyttää rikosoikeudellista tahallisuutta. Käytetty ilmaisu itsessään voi olla symbolinen, koodikielinen tai ei-verbaalinen (esimerkiksi hakaristi). Ilmaisua on arvioitava sen esittämisen kontekstissa, johon kuuluu esittäjä ja tämän tarkoitus, esitystilanne ja vastaanottajakunta.
On syyttäjän asia näyttää toteen, että Räsänen käytti sitaatteja raamatusta tahallisessa tarkoituksessa uhata, panetella tai solvata jotakin kansanryhmää. Rikoksesta syytettynä Räsänen saa osakseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin riippumattomassa tuomioistuimessa, jonka päätöksestä on mahdollista valittaa ylempään tuomioistuimeen. Räsänen voi halutessaan esittää näyttöä siitä, missä tarkoituksessa hän on esittänyt syytteisiin johtaneet lausumat. Tapauksessa esitettävä näyttö ja sen arviointi aikanaan annettavassa tuomiossa tulee olemaan kiinnostava, päätyipä tuomioistuin mihin ratkaisuun hyvänsä. Hyvä tuomio, olipa se vapauttava tai langettava, tulee vahvistamaan sananvapauden suojaa Suomessa. Huonosti harkittu ja väärin perusteltu langettava tuomio voisi olla sananvapauden loukkaus, mutta en pidä tätä vaihtoehtoa todennäköisenä.
Martin Scheinin
Perustuslakiblogi 
Tähänastiset tiedot syytteistä näyttävät siltä, että Räsäsen yksittäisiä lausumia on arvioitu irrallaan niistä asiayhteyksistä, missä ne on esitetty. Onko synti nostettu ylpeyden aiheeksi twiitti kohdistui kirkon keskushallinnon päätökseen osallistua pride kulkueeseen tukijana. Kirkon päätösten arvostelu on yhteiskunnallista keskustelua.
Raamatun luomista ja avioliittoa koskevat lausumat ovat uskontoon ja moraaliin liittyviä arvoasetelmia. EIT:n käytännössä lausumia on arvioitu faktaväitteiden ja arvoasetelmien kannalta. Arvoasetelmilta ei ole edellytetty, että ne pitäisi voida näyttää toteen. Moraalikäsitykset vaihtelevat eri maissa ja ne muuttuvat ajan myötä. Suomessakin oli vielä 1900-luvun loppuun asti rikoslaissa moraalirikoksia, mm. kehottaminen homoseksuaaliseen tekoon. Jos kaikilla moraalikäsitykset eivät muutu niin nopeasti, muuttuvatko vanhat käsitykset halventaviksi.
Uskonnonvapauteen liittyy olennaisesti oikeus ilmaista uskontoon pohjautuvia mielipiteitä. Jos vanhat raamattuun pohjautuvat arvoasetelmat muuttuvat kiihotusautomaatiksi, se tarkoittaa voimakasta uskonnonvapauden rajoittamista
Onko Martin Scheinillä ja Riitta ollilalla tietoinen agenda kirjoittaa Raamattu pienellä alkukirjaimella vastoin suomen kielen kielioppisääntöjä (teosten nimet kirjoitetaan isolla – esim. Välskärin kertomukset, Tuntematon sotilas) vai onko kyse alustan jostain algoritmista?
Tuo tapa voidaan sekin käsittää piiloviestiseksi kristinuskon vähättelyksi.