Arvostelin 22.12.2021 perustuslakiblogissa tuoreeltaan Helsingin Sanomien uutisoimaa oikeuskanslerin näkemystä siitä, että tartuntatautilain 58i § sallisi koronapassin jäädyttämisen osittain eli THL:n riskipistemallin eli tuttavallisesti ”räkäindeksin” mukaisissa ns. korkeariskisissä tapahtumissa. Arvostelin samalla sitä, kuinka koronarajoitusten kohdentamiseen on käytetty läpi syksyn tuota THL:n riskipistemallia.
Mallin tausta-ajatuksessa (eli pyrkimyksessä tuottaa työkalu rajoitusten kohdentamiseen suhteellisuusperiaatetta kunnioittavalla tavalla) ei ole sinällään mitään vikaa, mutta ongelma on siinä, että tässä blogissa jo aiemmin kuvaamallani tavalla malli ei THL:n oman ilmoituksen mukaan perustu mihinkään muuhun kuin ”paperin kierrättämiseen viraston sisällä asiantuntijalta toiselle” ilman, että tuon kierrättämisprosessin aikana tehdyt valinnat ja niiden taustalla oleva tietoperusta olisi dokumentoitu yhtään mihinkään. Kun riskipistemallin pisteiden määrittelyprosessia ei ole dokumentoitu yhtään mihinkään, ei ole olemassa mitään julkilausuttuja perusteluja sille, miksi jokin toiminto saa yhden riskipisteen, toinen kaksi ja kolmas vaikkapa seitsemän. Juuri tämä on riskipistemallin ongelma!
Tässä kirjoituksessa pohdin edellisen kirjoitukseni jälkeisiä tapahtumia.
Oikeuskansleri ei hyväksynyt asetusta koroapassin osittaisjäädytyksestä
Lukuisille viranomaisille tekemieni tietopyyntöjen perusteella saamieni asiakirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että oikeuskanslerilla ei ole ollut 22.12.2021 tai sitä aiemmin arvioitavana mitään sellaista luonnosta koronapassin jäädytysasetukseksi, jonka perusteella hän olisi voinut ottaa asiaan niin selkeän kannan kuin Helsingin Sanomat asiasta 22.12.2021 uutisoi. Koska Helsingin Sanomien uutisessa ei mainittu mitään lähdettä oikeuskanslerin kannalle, emme voi tarkemmin arvioida mihin lehti käsityksensä perusti.
Asiakirjojen perusteella on kuitenkin selvää, että valtioneuvosto linjasi tavalla tai toisella jo 21.12.2021, että sosiaali- ja terveysministeriössä ryhdytään valmistelemaan passin osittaisjäädytysasetusta. Asiakirjojen perusteella valmistelun yhteydessä hankittiin ainakin kahdesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tartuntatautilain 58i §:ssä tarkoitettu lausunto ja viimeisimmän 27.12.2021 annetun lausunnon mukaan passin jäädytys oli perusteltua juuri siinä muodossa, jossa valtioneuvosto halusi sen jäädytettäväksi. THL ei sinällään perustellut asiaa mitenkään vaan vain viittaisi riskipistetaulukkoonsa, jonka tietoperustaa se ei ole siis toistaiseksi julkisesti avannut mitenkään.
27.12.2021 kuultiin myös Tapahtumateollisuus ry:tä ja Suomen Olympiakomiteaa, joille lähinnä ilmoitettiin, että koronapassi tullaan jäädyttämään THL:n riskipistemalliin nojautuen. Lopulta asiakirjojen perusteella tuon päivän (27.12.2021) illalla hieman ennen iltakahdeksaa valtioneuvoston seuraavan päivänä (28.12.2021) kello 13 pidettävän yleisistunnon esittelylista jaettiin ilman, että se kävi oikeuskanslerinvirastossa ennakkotarkastuksessa.
Esittelylistalla olleen asetusehdotuksen mukaan koronapassi olisi jäädytetty vain 1) yleisötilaisuuksissa, joissa ei ole käytössä istumapaikallisia katsomotiloja sekä 2) joukkueurheiluun, ryhmäliikuntaan, kontaktilajien harrastamiseen ja muuhun vastaavaan urheiluun tai liikuntaan käytettävissä sisäliikuntatiloissa. Sosiaali- ja terveysministeriössä laaditussa asetusehdotuksen perustelumuistiossa rajausta ei käytännössä perusteltu muulla kuin sillä, että se toteuttaa suhteellisuusperiaatta ja pohjautuu THL:n lausuntoon, jossa ei siis perustella asiaa muutoin kuin viittaamalla THL:n riskipistemalliin, jonka perusteluja ei ole siis avattu julkisesti mihinkään. Ministeriön perustelumuistio oli suurelta osin leikkaa-leimaa -mallilla jo aiemmin toisia yhteyksiä varten laadituista asiakirjoista koostettu eikä edustanut millään tavalla asianmukaista asetuksen perustelumuistiota.
Oikeuskanslerin saatua asetusehdotuksen ja sen perustelumuistion esittelylistan julkaisun myötä oikeuskanslerinvirasto toimitti istuntopäivän 28.12. aamuna sosiaali- ja terveysministeriölle korjauspyynnön. Oikeuskansleri kiinnitti huomion siihen, että ravintolasääntelyn osalta tartuntatautilaissa on kaksi asetuksenantovaltuutta (58a §:ssä ja 58i §:ssä), kun taas muun kuin ravintolasääntelyn osalta tartuntatautilaissa on vain yksi asetuksenantovaltuus (58 i §:ssä). Oikeuskansleri totesi tähän viitaten, että muun kuin ravintolasääntelyn osalta käsittelyssä olleen asetuksen perustelumuistiossa ei oltu edes yritetty osoittaa oikeusperustaa sille, että passi jäädytetään vain osittain. Lisäksi oikeuskansleri kiinnitti huomion siihen, ettei sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa asetusesityksessä ollut kunnolla perusteltu sitä, miksi passin jäädyttäminen oli tarkoitus kohdentaa juuri asetuksessa esitettyyn toimintaan. Oikeuskansleri vaati tähän liittyen, että THL:n riskipistemallin pisteiden perustelut on julkistettava, jotta taulukkoa voidaan käyttää sääntelyn perusteluun.
Hieman ennen kello 13 pidettävää valtioneuvoston yleisistuntoa oikeuskanslerille toimitettiin ministeriön päivitetty perustelumuistio, jossa ei ollut kuitenkaan vastattu oikeuskanslerin vaatimuksiin. Oikeusperustaa ei ollut kuvattu sen uskottavammin eikä riskipistemallin tietoperustaa ollut avattu. Niinpä oikeuskansleri ilmoitti perustuslain hänelle antamin valtionneuvoston päätöksenteon valvontavaltuuksin, että hän ei voi katsoa sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltua valtioneuvoston yleisistunnon esittelylistalla olevaa koronapassin jäädytysasetusta lailliseksi. Oikeuskanslerin kanta voidaan tiivistää hänen kannanottoonsa:
”Tartuntatautilain 58 §:n ja 58 d §:n mukaisten toimenpiteiden välttämättömyyden ja siitä seuraavien toimenpiteiden laajuuden ja toisaalta rajausten arviointi kuuluu kunnan ja aluehallintoviraston toimivaltaan, ja niistä ei sen vuoksi voida säätää lain 58 i §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella.”
Kun tieto tästä saavutti asetusesityksestä vastaavan ministeri Krista Kiurun, ministeri veti asian pois valtioneuvoston kello 13 alkavan yleisistunnon asialistalta. Tämän takia oikeuskansleri ei joutunut ottamaan asiaan kantaa laajemmin tai merkkauttamaan kantaansa pöytäkirjaan. Oikeuskansleri laati kannastaan kuitenkin perustuslain 112 §:n mukaisen laillisuusvalvontakannanoton, johon on kirjattu ylös hänen näkemyksensä.
Istunnon jälkeen asiakirjojen mukaan oikeuskansleri ja pääministeri keskustelivat siitä, onko tarvetta ylipäänsä antaa tartuntatautilain 58 i §:n 5 momentin nojalla yleistä asetusta vaan asia voitaisiin jättää aluehallintovirastojen päätösvaltaan. Tämän jälkeen pidettiin palaveri, johon asiakirjojen perusteella osallistuivat oikeuskansleri, ministeri Kiuru ja asian esittelystä vastannut sosiaali- ja terveysministeriön viranhaltija. Palaverissa oikeuskansleri totesi, että oikeudellisesti on kaksi toimintavaihtoehtoa:
”A. Ei anneta asetusta vaan aluehallintovirastot ja kunnan tartuntatautiviranomaiset käyttävät päätösvaltaansa: tartuntatautilain 58 §:n ja 58 g §:n mukaiset kiellot sulkevat pois koronapassin käytön mutta taas 58 d §:n rajoituspäätöksissä vaihtoehtona on koronapassin edellyttäminen
B. Annetaan valtioneuvoston asetus, jonka sisältö rajataan tartuntatautilain asetuksenantovaltuuden mukaisesti siihen aikaan ja niihin maantieteellisiin alueisiin, joilla koronapassia ei voida käyttää rajoitustoimien vaihtoehtona.”
Kuten tiedämme samana päivänä (28.12.2021) kello 17.00 pidetyssä ylimääräisessä yleisistunnossa valtioneuvosto antoi vaihtoehdon B mukaisen asetuksen. Asetuksen mukaan tartuntatautilain 58 ja 58 d §:ssä tarkoitetuissa viranomaispäätöksissä määrätyt velvoitteet ja rajoitukset koskevat yleisötilaisuuksia, tiloja ja toimintaa riippumatta siitä, edellyttääkö toiminnanharjoittaja koronapassin esittämistä.
Jos passia saa käyttää vain rajoitusten vaihtoehtona, saako sitä käyttää myös silloin, kun sitä ei saa käyttää rajoitusten vaihtoehtona?
Koronapassin jäädytysasetus nosti esiin seuraavan kiinnostavan kysymyksen. Jos toimenpide A, jonka sisältö on velvoittaa henkilö esittämään todistus X, on sallittu vain toimenpiteen B vaihtoehtona, niin saadanko henkilö velvoittaa esittämään todistus X myös silloin, kun toimenpidettä A ei ole sallittu toimenpiteen B vaihtoehtona?
Asetuksen ja tartuntatautilain 58i §:n asetuksenantovaltuuden sanamuoto ”riippumatta siitä” puoltaa tulkintaa, että koronapassia saa käyttää asiakasvalikointiin myös sen jälkeen, kun se ei toimi enää rajoitusten vaihtoehtona. Perustuslakivaliokunnankin vahvistama tartuntatautilain 58i §:n sääntelytavoite passin käytön sallimisesta vain rajoitusten vaihtoehtona puolestaan puoltaa tulkintaa, jonka mukaan passia ei saisi kysyä silloin, kun sen käyttö rajoitusten vaihtoehtona on estetty valtioneuvoston antamalla tätä koskevalla asetuksella.
Ei siis ihme, että syntyi oikeudellinen epäselvyys siitä, miten passin käytön kanssa olisi toimittava. Julkisuudesta olemme saaneet seurata, kuinka aluksi sosiaali- ja terveysministeriö puolsi edellä kuvatuista jäljempää tulkintaa ja aluehallintovirastot ensin esitettyä tulkintaa. Toimijat, joihin rajoitukset kohdistuvat, olivat syystäkin ymmällään. Sitten sosiaali- ja terveysministeriö asettui myös AVIen puoltaman tulkinnan kannalle.
Oikeudellinen selvyys asiaan saadaan toki aidosti sitten, kun joku henkilö, jolta passia kysytään, ryhtyy haastamaan passin avulla tapahtuvan asiakasvalikoinnin.
Ennen kaikkea tässä tulee näkyväksi se, kuinka koronapassipykälä (58i §) on sääntelyteknisesti epäonnistunut. Vaikuttaa siltä, että lainvalmistelun yhteydessä pykälä on jäänyt sillä tavoin sisäisesti ristiriitaiseksi, että sen eri momentit ja momenttien sisällä yksittäiset virkkeet vetävät eri suuntaan, kun pohditaan missä kaikissa tilanteissa koronapassia saa tai ei saa käyttää.
Ne toimijat, jotka passin käyttö vapautti aiemmin terveysturvallisesta toiminnasta, ovat nyt pari viikkoa velvoitettuja suunnitelmalliseen terveysturvalliseen toimintaan
Koronapassin jäädytys aiheutti hämmennystä myös museoissa. Jotta ymmärrämme hämmennystä, on syytä muistella hieman pidemmän kaaren kautta museoiden käsittelyä koronarajoitusten osana.
Aivan alkuun museoita lähestyttiin yleisötilaisuuskäsitteen ja sitä kautta yleisötilaisuusrajoitusten avulla. Sitten aluehallintovirastoissa katsottiin, että museoiden toiminta ei kuulu kokoontumislain yleisötilaisuuskäsitteen piiriin, vaikka kokoontumislain esitöistä voisi johtaa päinvastaisenkin tulkinnan. Tällöin katsottiin, että museoihin ei sovelleta tartuntatautilain 58 §:n mukaisia yleisötilaisuusrajoituksia, jotta museot voitiin pitää auki esimerkiksi teattereiden ollessa suljettuina.
Museot olivat tähän tyytyväisiä loppusyksyyn 2021 saakka, jolloin ne halusivat ryhtyä käyttämään koronapassia asiakasvalikointiin. Niinpä esimerkiksi Helsingin kaupungin taidemuseo HAM keksi, että yleisöopastukset ovat yleisötilaisuuksia ja ryhtyi soveltamaan joulukuun alussa itseensä yleisötilaisuusrajoituksia ottaakseen koronapassin käyttöön niiden vaihtoehtona. Siitä, että yleisöopastuksia on silloin tällöin, pääteltiin siis, että museotoiminta on kuin onkin koko ajan yleisötilaisuusrajoitusten piirissä. Asettaaksemme tämä episodi kontekstiinsa on syytä muistaa, että samoihin aikoihin Kansallisteatteri keksi olevansa teatterin sijaan ravintola soveltaaksensa itseensä ravintolarajoituksia, jotta voisi ottaa koronapassin käyttöön niiden vaihtoehtona, kun teatteritoimintaan kohdistuvia yleisötilaisuusrajoituksia ei vielä ollut voimassa. Tämä tuo esiin jälleen tartuntatautilain ns. koronapykälien soveltamisen mielettömyyden tai joustavuuden – riippuen siitä kuka ja mistä kulmasta asiaa käsitteellistää.
Niinpä valtioneuvoston annettua 28.12.2021 koronapassin jäädytysasetuksen esimerkiksi Kansallisgalleria ilmoitti sulkeutuvansa ajatellen tartuntatautilain 58 §:n yleisötilaisuusrajoitusten kohdistuvan itseensä. Aluehallintovirastot kuitenkin ystävällisesti muistuttivat, että museot eivät kuulu niiden tulkinnan mukaan yleisötilaisuuskäsitteen piiriin vaan sen sijaan ne ovat tartuntatautilain 58 d §:n rajoitusten piirissä. Tuo tartuntatautilain 58 d § puolestaan vaatii, että toimija (kuten museo) ryhtyy suunnitelmallisesti järkeväksi katsomiinsa terveysturvallisuustoimiin, joita ei ole sen tarkemmin täsmennetty. Ja siis kun koronapassi on ollut näiden rajoitusten vaihtoehtona, on koronapassia vaatiessaan tartuntatautilain 58 d §:ssä tarkoitettu toimija (kuten museo) saanut toimia niin terveysturvattomasti kuin se haluaa. Näin on laki säätänyt, vaikka asetelma hieman kummalta tuntuukin.
Nyt siis valtioneuvoston ns. koronapassin jäädytyssäännös vei koronapassia vaatineilta museoilta kuten Kansallisgallerialta oikeuden toimia terveysturvattomasti ja epäsuunnitelmallisesti asettaen niille pariksi viikoksi velvollisuuden toimia suunnitelmallisen terveysturvallisesti.
Tämä tartuntatautilain 58 d § on pykälä, jota ei kannata pysähtyä liian pitkäksi ajaksi ihmettelemään, eikä totisesti ole ihme, että sen vaikutuspiirissä olevat toimijat kuten museot ovat olleet viime päivät pää pyörällä itseensä kohdistuvasta sääntelystä.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus sovelsi kuntosalirajoituksien arviointiin THL:n riskipistemallia tavalla, jota oikeuskansleri piti lainvastaisena
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus antoi 30.12.2021 välipäätöksen, jossa se keskeytti erään aluehallintoviraston yhden tartuntatautilain 58 g §:n nojalla antaman täyssulkupäätöksen täytäntöönpanon. Hallinto-oikeus katsoi, ettei täyssulkua voitu jatkaa yksilöurheiluun ja -liikuntaan käytettäville sisätiloissa, koska niissä tartunnan riski oli vähäinen. Hallinto-oikeus viittasi THL:n riskipistemalliin, jossa tällaiselle toiminnalle oli annettu vain yksi riskipiste. Muistettaakoon kuitenkin, että emme tosiaan tiedä miksi mikäkin toiminto on saanut mallissa sellaiset pisteet, jotka se on saanut.
Tässä hallinto-oikeus antaa THL:n riskipistemallille sellaisen oikeudellisen merkityksen, jota oikeuskanslerin valtioneuvostolle perustuslain 112 §:n mukaisena laillisuusvalvontakannanottona esittämän mukaan tuolle riskipistemallille ei voi antaa sen takia, että riskipisteiden määrittelyä ei ole avattu mihinkään.
Kun Pohjois-Suomen hallinto-oikeus antaa myöhemmin vireillä olevassa tartuntatautilain 58 g §:n mukaisia täyssulkupäätöksiä koskevassa asiassa pääasiaratkaisun, se joutuu tarkkaan arvioimaan, miten se lähestyy THL:n riskipistemallia. Jakaako se oikeuskanslerin mielestäni perustellun näkemyksen siitä, ettei rajoituksia voi oikeusvaltiossa perustaa sellaiseen pisteytystyökaluun, jonka pisteiden perusteluja ei ole julkisesti saatavilla? Vai hyväksyykö tuomioistuin sen, että rajoitustoimet voidaan perustaa pisteytysmalliin, joka on kaiken sisällöllisen kontrollin ja perustelujensa läpinäkyvyyden ulottumattomissa?
Itse katson, että sellaisessa tilanteessa, jossa THL:n riskipistemallin riskipisteille annetaan oikeudellinen merkitys siten, että niitä käytetään esimerkiksi tartuntatautilain 58 g §:n 5 momentin mukaisena ”asiantuntemukseen perustuvana riskiarviona” on niiden perustelut avattava. Vain läpinäkyvä dokumentoitu tieto, jonka kohdalla käy selvästi ilmi keiden toimesta ja minkälaisessa prosessissa tuo tieto on tuotettu, voi toimia asiantuntemukseen perustuvana riskiarviona. Asiantuntemukseen perustuva riskiarvio voi sisältää epävarmuuksia, mutta noiden epävarmuuksien olemassaolo on avattava.
Aluehallintovirastot ovat suhtautuneet THL:n riskipistemalliin syksyllä 2021 eri tavoin
THL:n riskipistemallin sovellettavuuden kannalta on myös hyvä palata aluehallintovirastojen ratkaisuihin, sillä valtioneuvosto on nyt koronapassin kokonaisjäädytysasetuksen antamisen jälkeen kehottanut aluehallintovirastoja omassa päätöksenteossaan soveltamaan riskipistemallia.
Marraskuun lopulla Lounais-Suomen aluehallintovirasto katsoi rajoituspäätöksissään, että THL:n riskipistemalli ei riitä rajoitusten kohdentamisen epidemiologiseksi perustaksi, koska aluehallintoviraston käytössä ollut epidemiologinen näyttö ei tukenut THL:n mallia. Turun yliopistollisen keskussairaalan AVI:lle toimittaman lausunnon mukaan viruksen leviämisen ehkäisyn kannalta olennaista ei ole istuminen tai seisominen taikka se onko tilaisuus musiikkia tai muuta vaan sen sijaan henkilöiden määrä tilassa, tilajärjestelyt ja ilmanvaihto. Niinpä esimerkiksi sille oliko tilassa istuimia ei tullut antaa rajoituksia asetettaessa merkitystä, vaikka THL:n riskipistemalli kehotti juurikin erottelemaan istuimapaikalliset tapahtumat istumapaikattomista siihen tapaan kuin koronapassin osittaisjäädytysasetuksen kohdallakin oli sosiaali- ja terveysministeriön valmistelun pohjalta tarkoitus menetellä.
Muut aluehallintovirastot eivät tehneet syksyllä 2021 samaan tapaan irtiottoja THL:n riskipistemallista kuin Lounais-Suomen AVI. Riskipistemallin sovellettavuuden kannalta kiintoisaa onkin juuri tämä, että aluehallintovirastot ovat rajoituspäätöksissään suhtautuneet siihen keskenään eri tavoin.
Erityisen kiinnostavaksi THL:n riskipistemallin soveltaminen AVIen päätöksenteossa muuttuu, kun katsomme Lounais-Suomen AVIn kaikkein viimeisimpiä rajoituspäätöksiä kuten esimerkiksi 29.12.2021 tehtyä tartuntatautilain 58g §:n mukaista tilojen täyssulkumääräystä Satakuntaan. Siinä AVI asettaa kiltisti sosiaali- ja terveysministeriöltä saamaansa ohjausta noudattaen täyssulun muun muassa joukkueurheiluun, ryhmäliikuntaan, kontaktilajien harrastamiseen ja muuhun vastaavaan urheiluun tai liikuntaan käytettäviin sisätiloihin sekä kuntosaleihin ja muihin vastaaviin sisäliikuntatiloihin, vaikka päätöksessä selostetulla tavalla sairaanhoitopiirin epidemiologisessa lausunnossa katsotaan nimenomaisesti, että mainittujen tilojen täyssululle ei ole epidemiologisia perusteita ja siten tilat pitäisi jättää 58 g §:n mukaisen päätöksen ulkopuolelle. Poikkeamista tästä sairaanhoitopiirin arviosta AVI perustelee tarpeella ylläpitää koko maassa yhdenmukaisia rajoituksia. Tämä lähestymistapa poikkeaa linjasta, jota Lounais-Suomen AVI noudatti vielä marras-joulukuun vaihteessa.
Kun alueellisesta läpinäkyvävään epidemiologiseen tietoperustastaan pohjaavasta toiminnasta loitonnutaan perustellen tätä valtakunnallisella ohjauksella, joka kiinnitetään THL:n riskipistemallin mukaiseen läpinäkymättömään työkaluun, kuljetaan hyvän hallinnon ja oikeusvaltion näkökulmasta ongelmalliseen suuntaan.
Korostan vielä lopuksi, että tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kiistää, etteikö maassa olisi tarve erilaisille tartuntataudin torjuntatoimille – jopa kireille toimille. Tarvittavien toimenpiteiden arviointi ei ole minun tehtäväni. Minun tehtäväni on sen sijaan kysyä, toimitaanko nyt oikeusvaltiollisuuden näkökulmasta kuten pitäisi toimia vai ollaanko astumassa oikeusvaltiollisuuden harmaalle alueelle. Näyttää siltä, että THL:n riskipistemalli ja sillä perusteltavat rajoitukset sijaitsevat syvällä tuolla harmaalla alueella.
Pauli Rautiainen
sosiaalioikeuden yliopistonlehtori, valtiosääntöoikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopisto
Perustuslakiblogi 
Kommentoin kirjoitusta siltä osin, kuin siinä todetaan, että ”Pohjois-Suomen hallinto-oikeus sovelsi kuntosalirajoituksien arviointiin THL:n riskipistemallia tavalla, jota oikeuskansleri piti lainvastaisena”
Ensiksikin kiitos Pauli Rautiaiselle tämänkin asian vaiheiden seuraamisesta. Ilman sitä tämä episodi ei ehkä olisi noussut lainkaan julkisuudessa esille. Kritisoisin kuitenkin tuon väliotsikon varsin kategorista johtopäätelmää.
Taustaksi, että tilasin oikeuskanslerinvirastosta sen laillisuuskannanoton 28.12.2021. Sen mukaan oikeuskanslerinviraston esittelijän korjauspyynnössä edellytettiin, että koronapassin käytön osittaisen keskeyttämisen asialliselle kohdentamiselle tulee asetusten perustelumuistioissa esittää asianmukainen oikeudellinen perusta. Mikäli se tehtäisiin, niin muistioissa tulee lisäksi perustella laajemmin ja tarkemmin miksi kohdentaminen tehdään juuri niihin tiettyihin tiloihin ja tilaisuuksiin. ”Yleisluontoinen viittaus THL:n riskitaulukkoon ei riitä, vaan asetuksen perustelumuistiossa on tarpeen esittää riittävät epidemologiset perustelut.” Lisäksi katsottiin, että THL:ltä olisi tarpeen saada tarkemmat perustelut taulukolle. (s. 3).
Oikeudellisessa arvioinnissaan oikeuskansleri päätyi siihen, että tartuntatautilain 58 i §:n mukainen asetuksenantovaltuus ei riitä asetusten asialliseen kohdentamiseen, vaan se on aluellisten viranomaisten (kunnat ja aluehallintovirastot) toimivaltaan kuuluvaa.
Lisäksi oikeuskansleri totesi, että ”THL:n riskiluokittelutaulukko on viranomaistoiminnalle tarkoitettu käytännön työkalu eikä säädös tai itsenäinen rajoitustoimi, joten myös siihen nojautuvat toimet tulee erikseen perustella sen lisäksi, että riskiarviointitaulukon muodostamisen perusteiden on päätöksenteon avoimuuden kannalta oikeudellisesti tarpeen olla yleisesti saatavilla.” (s. 3-4).
– – –
Sovelsiko Pohjois-Suomen hallinto-oikeus välipäätöksessään THL:n riskitaulukkoa oikeuskanslerin laittomaksi katsomalla tavalla?
Ymmärtääkseni se ”laittomuus”, mistä oikeuskansleri huomautti, liittyi lainsäädäntövallan delegoinnin tarkkarajaisuuteen eli valtioneuvoston asetuksenantovaltuuteen. Kysymys on valtiosääntöoikeudellinen eikä tuossa yhteydessä esitetystä THL:n taulukkoon liittyvästä huomautuksesta voida johtaa kieltoa riskitaulukon käyttämiselle näyttönä tuomioistuimissa. Outoa se olisikin, sillä kyse on lähtökohtaisesti asiantuntijaviranomaisen tuottamasta materiaalista. Toki taulukko kaipaisi tuekseen perusteluja, mutta näyttötaakka rajoitusten oikeasuhtaisuudesta ei pitäisi olla rajoitusten kohteeksi joutuneella kansalaisella / toimijalla.
Kiitos Jyrki hyvästä kommentista ja täsmennyksestä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden välipäätös on sanonnaltaan niukka ja sen suhdetta riskipistetaulukkoon voi perustellusti lähestyä eri tavoin. Tämän kirjoituksen jälkeenhän hallinto-oikeus on ehtinyt antaa jo pääasiaratkaisunkin, jossa se katsoi valituksenalaisen päätöksen lainvastaiseksi laajemmalta osin kuin välipäätöksessään.
PR