Jukka Kumpuvuori & Martin Scheinin: Vammaisoikeudet turvattava myös koronapandemian aikana

Vammaisille henkilöille koronaepidemian aikana ja aivan erityisesti Uudellamaalla on turvattava terveydenhuollon ja eräät muut palvelut kotiin. YK:n vammaissopimuksen 11 artikla edellyttää vammaisoikeuksien toteuttamista myös koronapandemian aikana.

Vammaisoikeudet ovat viime vuosina saaneet vähitellen, joskin epätasaisesti jalansijaa sekä Suomen oikeusjärjestyksessä että asenneilmapiirissä. Kriisiaikoina kuitenkin tämä edelleen herkkä alue helposti jää huomioimatta. Esimerkkejä meillä jo on. Kela yritti kaksi viikkoa sitten tosiasiassa jäädyttää vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen toukokuun loppuun saakka, tehden sitten parissa päivässä äkkikäännöksen takaisin. Vammaispalveluissa on ilmennyt ongelmaa, että lisäapua ei saada esimerkiksi kotiin, kun työ- ja päivätoiminnot ovat keskeytettynä. Lisäksi perusterveydenhuollon suurkuluttajina vammaisten henkilöiden on näinä aikoina erityisen riskialtista käyttää näitä palveluja normaaleissa toimipisteissä.

YK:n ihmisoikeusasiantuntijat kiinnittivät 16.3. kannanotossaan huomiota siihen, että valtioiden ei pitäisi käyttää kansallisen hätätilan julistamista ihmisoikeuksien polkemiseen, ja että hätätilatoimien tulee olla syrjimättömiä. YK:n vammaisoikeuksien erityisraportoija korosti seuraavana päivänä vammaisoikeuksien turvaamista koronaepidemian aikana. YK vammaissopimuksen mukaan Suomen tulee toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen vammaisten henkilöiden suojelun ja turvallisuuden vaaratilanteessa. Vammaiset henkilöt tulee huomioida valmiussuunnittelussa.

Vammaissopimus sisältää oikeudellisen yleisvelvoitteen neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kanssa. Yleisvelvoitteessa ei ole poikkeussäännöstä siitä, että osallistamisvelvoite ei koskisi vaaratilanteiden päätöksentekoa. Vaikka on kiire, voidaan paremmat päätökset tehdä konsultoiden vammaisliikettä.

Vammaissopimuksen 11 artiklassa on nimenomainen sopimusvelvoite vammaisten henkilöiden suojelun ja turvallisuuden varmistamisesta kriisioloissa:

”Sopimuspuolet toteuttavat kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteidensa mukaisesti, mukaan lukien kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus, kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen vammaisten henkilöiden suojelun ja turvallisuuden vaaratilanteissa, mukaan lukien aseelliset selkkaukset, humanitaariset hätätilat ja luonnonkatastrofit.”

Vammaisoikeudet eivät siis poistu tai väisty kriisioloissa, vaan ne korostuvat. Perustellut rajoitukset palvelevat kaikkia, myös vammaisia henkilöitä. Huomioimalla vammaisoikeudet ja osallistamalla vammaiset henkilöt voidaan varmistaa terve yhteiskunta jatkossa, sisältäen edelleen oikeusvaltio- ja ihmisoikeusperiaatteet.

Nyt Suomessa toteutettua Uudenmaan eristämistä muusta maasta tulee ehdottomasti täydentää tukitoimenpiteillä, joilla turvataan tehokkaasti vammaisille henkilöille, samoin kuin 70 vuotta täyttäneille (saatikka 70 vuotta täyttäneille vammaisille henkilöille) ja muille riskiryhmiin kuuluville, koti- ja muut palvelut eristyksen aikana. Ohjelman tulee olla mittava, sillä sen tulee varmistaa, että kotiin eristäytyminen toteutuu tehokkaasti ja ihmisarvoisen elämän mukaisesti. Sen tulee sisältää mm. terveyspalvelut, keskeiset sosiaalipalvelut, kuten henkilökohtainen apu, fysioterapia, ostoskäynnit ja tuettu ulkoilu. Jos uusmaalaisia pidetään niin vaarallisina muualla maassa asuville, siten että heidät pitää eristää muista, tämän toteamisesta seuraa pitkälle menevä valtion positiivinen toimintavelvoite suojata Uudellamaalla asuvia riskiryhmiin kuuluvia, joille koronavirus varsin suurella todennäköisyydellä on hengenvaarallinen. Ohjelman toteuttaminen tietenkin maksaa, mutta ei varmasti enempää kuin muut yhteiskunnan nyt toteuttamat tukitoimet mm. yrityksille.

 

Jukka Kumpuvuori, lakimies, Turku
Martin Scheinin, kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori, Firenze