Heta-Elena Heiskanen: Lapin käräjäoikeuden ihmisoikeustuomiot turvaavat saamelaisten kalastusoikeudet


Lapin käräjäoikeus antoi 6.3.2019 tuomiot (19/109281 ja 19/109280) saamelaisten kalastusoikeuksia koskien. Saamelaisvastaajat olivat kalastaneet kalastuslain vastaisesti ilman Metsähallituksen lupaa Utsjoella ja verkkokalastaneet kalastuslain ja valtioneuvoston asetuksen vastaisesti (297/2917). Ensimmäisen tuomion (19/109281) olivat kalastaneet Vetsijoella vieheellä ja vavalla ja toisen tuomion (19/109280) oli kalastanut lohiverkolla Utsjoen Guhkesluoppalin eteläpäässä. Erityislaatuista on, että vastaajat tekivät itsestään rikosilmoitukset ja myönsivät teonkuvaukset, mutta kiistivät rikokset. Yksi vastaajista on alaikäinen.

Lapin käräjäoikeus katsoi tuomioissaan, että vastaajat eivät ole syyllistyneet rikoksiin kalastaessaan perinteisillä maillaan, vaan harjoittaneet perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamia alkuperäiskansan oikeuksiaan kalastaessaan osana perinteistä kulttuuriaan.

Kyseiset tuomiot on otettu saamelaisyhteisössä huojentuneina ja kiitollisina vastaan. On mahdollista, että tuomiot lisäävät ainakin väliaikaisesti saamelaisyhteisössä luottamusta tuomioistuinlaitokseen: tuomioistuinlaitos tunnustaa ja turvaa viime kädessä saamelaisten kulttuurioikeuksia. Toki linja voi muuttuakin, sillä syyttäjä on ilmoittanut jo aikeistaan hakea ennakkopäätöstä korkeimmasta oikeudesta tai jollei lupaa myönnetä, hakea muutosta hovioikeudesta.

Strateginen litigaatio tuotti myönteisen tuloksen

Tapahtumankulku tulee ymmärrettäväksi osana strategisen litigaation jatkumoa. Strategisella litigaatiolla tarkoitetaan sitä, että yksittäistapauksien, jotka kuvaavat laajempaa ja periaatteellisempaa yhteiskunnallista ongelmaa, avulla rakennetaan uskottavia tapauksia suunnitellusti tuomioistuimeen laajemman yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseksi. Tässä tapauksessa rikosilmoituksen tekeminen oli tapa saada tapaus käsiteltäväksi tuomioistuimeen ja siten mahdollisuus saada periaatteellinen linjaus siitä, turvaako perustuslaki ja kansainväliset sopimukset kalastusoikeutta osana alkuperäiskansan kulttuurioikeuksia silloinkin, kun tavallinen laki sitä rajoittaa.

Käräjäoikeus on harjoittanut tulkinnassaan selvästi perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa. Käräjäoikeus päätyi lopputulokseen, jota vastaajat hakivatkin: kyseessä on ollut perus- ja ihmisoikeuksien ytimeen kuuluvat asiat, joita ei ole ollut oikeasuhteista ja hyväksyttävää rajoittaa tällaisessa tilanteessa tavallisen kalastuslain perusteella.

Perusoikeudet ja niihin kytkeytyvät yleiset opit tuomioiden keskiössä

Tuomion (19/109281) perusteluissa käräjäoikeus vahvisti yleislinjan siitä, että kalastus kuuluu niihin perinteisiin elinkeinoihin, joita perustuslain 17 § 3 pykälä turvaa saamelaisten kielen ja kulttuurin osalta. Tuomioistuimen arviossa tarkennettiin vielä, että kun kyseisessä tapauksessa oli kyse ns. kotijoesta, on kyseessä olennainen osa kulttuurin harjoittamista, jota julkisen vallan tulee turvata perustuslain 22 § nojalla.

Tuomion (19/109281) perusteluissa myös perusoikeuksien rajoitusoppi oli keskeisesti punnittavissa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä yleisiin perusoikeuksien rajoittamiseen koskeviin vaatimuksiin on lukeutunut esimerkiksi se, että:

  1. rajoitus on lailla säädetty
  2. laki on täsmällinen ja tarkkarajainen
  3. rajoitus on hyväksyttävä
  4. rajoitus on suhteellinen
  5. rajoitus ei loukkaa perusoikeuden ydinalueen koskemattomuutta
  6. oikeusturva on riittävällä tavalla turvattu
  7. ihmisoikeusvelvoitteita on noudatettu.

Näistä kriteereistä tuomioistuin keskittyi ensimmäisen tuomionsa (19/109281) perusteluissaan etenkin arvioimaan hyväksyttävyyttä, ydinalueen suojaa, oikeasuhtaisuutta ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista. Perusteellisimmin tuomioistuin arvioi ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista ja hyväksyttävyyttä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei perusoikeuden rajoittamiselle ollut hyväksyttäviä syitä, sillä Suomen ja Norjan välisessä Tenojokea koskevassa sopimuksessakin (42/2017) on tunnustettu alkuperäiskansan oikeudet, joka tukee kalastusoikeuksien turvaamista, eikä rajoittamista. Se viittasi myös näyttöön siitä, että vetsikkolaiset ovat olleet lähtökohtaisesti suojelemassa lohikantoja.

Käräjäoikeus operoi perusoikeuden ydinalueen loukkaamattomuus-opin suhteen ja katsoi kotijoessa kalastamisen olevan niin olennainen osa kulttuurin harjoittamista, että sen rajoittaminen voisi mitätöidä ydinsisällön, eli tässä tapauksessa kulttuurin harjoittamisen. Tuomioistuin totesi, että ”Kun syytteessä mainittu kalastaminen on kokonaan kielletty kotijoessa ja kun Metsähallitus myy luvat kirjallisen todisteen 3 mukaisesti hyvin lyhyessä ajassa, niin oikeus kalastaa kotijoessa on tehty rajoituksilla tyhjäksi.”.

Käräjäoikeus perusteli myös, että kalastusrajoitus ei ole ollut oikeasuhtainen, sillä rajoituksen syyt eivät ole olleet painavia ja rajoitus on ollut vastaajien näkökulmasta kohtuuton.

Vetsikkolaiset vetosivat toissijaisesti perustuslain 106 §:n, mutta tuomioistuimen hyväksyttyä ensisijaiset perusteet, tuomioistuin ei ottanut kantaa toissijaisten perusteiden suhteen. Tuomioistuin kuitenkin otti kantaa toisessa tuomiossa (19/109280) perustuslain 107 § soveltamiseen ja katsoi, että valtioneuvoston asetusta kalastuksesta Tenojoen sivuvesistössä 9§:ää ei saa soveltaa tapauksessa, koska soveltaminen olisi ristiriidassa Suomen ihmisoikeussopimusten kanssa.

Tuomioiden perusteissa viitattiin monipuolisesti kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin

Perusteluissa viitattiin myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklan turvaamiin kulttuurioikeuksiin,  lasten oikeuksien yleissopimukseen, alkuperäiskansan oikeuksien julistukseen, YK: taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksien sopimuksen turvaamaan itsemääräämisoikeuteen, YK:n rotusyrjinnän vastaiseen sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Tuomioistuin totesi tapausten kytkeytyvän perustuslain 17 § 3 momentin lisäksi keskeisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksien turvaavan yleissopimuksen 27 artiklaan, jonka kulttuurioikeuksien suojaa tuomioistuin avasi lyhyesti vähemmistöjä ja alkuperäiskansaa koskien. Tuomioistuin katsoi, että alkuperäiskansan kulttuurioikeuksien rajoittaminen tapauksessa olisi näiden kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista. Perustelutyyli oli kuitenkin tuomioissa niukka ja edellä viitattuihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin liittyen olisi ollut mahdollista nivoa enemmänkin valvontakäytäntöä tuomioistuimen lopputulemien tueksi.

Puolustuksen asianajajana toimi vetsikkolaisten (19/109281) osalta Markku Fredman, joka on Suomen kokeneimpia ja tunnetuimpia ihmisoikeusasianajajia. Perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tuomion rakentamisessa tuomioistuimen tukena on ollut lisäksi asiantuntijalausuntoja. Tapauksissa oli käytetty asiantuntijalausuntoja professori emeritus Pekka Sammallahdelta ja professori Martin Scheiniltä, joka antoi lainsoveltamista koskevan selvityksen. Nämä asiakirjat ovat puolustuksen vankan kokemuksen lisäksi hyvin todennäköisesti merkittävästi auttaneet käräjäoikeutta tunnistamaan perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta keskeiset tulkintalähtökohdat ja tukeneet niillä argumentoinnissa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen rooli on nyt saamelaisasioissa tunnistettu

Poikkeuksellisesti Euroopan ihmisoikeussopimus on myös mainittu saamelaisasioiden yhteydessä. Käräjäoikeudella on kuitenkin ollut selvästi enemmän haasteita perustella Euroopan ihmisoikeussopimuksella ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä tulkintaansa. Vaikka yksi vastaajista perustelikin ja perusti pitkälti kantaansa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä, käräjäoikeuden perustelut olivat varsin niukkoja sen osalta.

Huomioitavaa on, että Euroopan ihmisoikeustoimikunta toimiaikanaan on tunnustanut oikeuskäytännössään jo varhain, että saamelaiskulttuurin suoja liittyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan (ks. G. & E. v. Norja (Alta-tapaus, hakemusnro 9278/81,1983). Sittemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Ineta Ziemele on perustellut myös voimakkaasti sitä, että saamelaiskulttuurin tulisi nauttia suojaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen alla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös kehittänyt ns. haavoittuvuus-oppia, jossa on tunnustettu vakiintuneesti esimerkiksi romanien erityinen suhde ympäristöönsä nähden, joka edellyttää tämän suhteen huomioonottamista oikeuksien tulkinnassa. Haavoittuvuusoppia olisi ollut mahdollista tulkita suhteessa yhden vastaajan esiin nostamiin seikkoihin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojan ja kulttuurin suhteeseen.

Näiltä osin ja suhteellisuuspunnintaa koskien tuomion perusteluita olisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön osalta voinut vielä vahvistaa. Samoin tuomioistuimella olisi ollut mahdollisuus ottaa kantaa selvemmin lasten oikeuksien näkökulmasta, sillä yksi vastaajista on alaikäinen tekohetkellä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklassa on turvattu lapsen etu, jota olisi ollut mahdollisuutta peilata kulttuurioikeuksien turvaamisen osalta. Lapsen oikeuksien sopimus 30 artikla turvaa alkuperäiskansaan kuuluvalle lapselle oikeuden ”nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan”.

Näin juuri: perus- ja ihmisoikeuksia saa ja pitää tulkita tuomioistuimissa

Käräjäoikeuden linjaus on erittäin tärkeä muistutus siitä, että jos tavallisen lain ja perustuslain välillä on ristiriita, eikä perusoikeuden rajoittaminen ole perusteltua, viime kädessä tuomioistuimen tulee tulkita perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti. Koska perustuslain turvaamat perusoikeudet ovat merkittävässä yhteydessä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamaan vähimmäissuojatasoon, voi ratkaisevaksi kotimaisessakin tuomioistuimessa nousta kansainvälisten ihmisoikeuksien standardit. Kyseessä ei ole vain periaate oppikirjoissa, vaan tuomioistuimet voivat toimia toimivaltansa puitteissa näin. Eivätkä ainoastaan voi, vaan niin niiden pitääkin toimia riippumatta oikeusasteesta, jotta perus- ja ihmisoikeudet eivät näivety, vaan ovat aktiivisessa käytössä. Vain niin kotimainen nuori perus- ja ihmisoikeuskulttuuri vakiintuu ja vahvistuu eri asiaryhmiä koskien.

Heta-Elena Heiskanen
HTT, tutkijatohtori
Tampereen yliopisto

(Tämä kirjoitus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.)

Comments

  1. Martin Scheinin (blogin toimituksen jäsen):

    Sosiaalisessa mediassa on kyselty, sitooko ratkaisu Metsähallituksen luvista riippumattoman kalastusoikeuden Saamelaiskäräjälain vaaliluetteloon merkitsemiseen. Vastaus on kieltävä. Lapin käräjäoikeuden ratkaisuissa ei millään tavoin tukeuduta tällaiseen perusteeseen. Vetsikkolaisia koskevassa ratkaisussa selostetaan, kuinka vastaajat ovat korostaneet saamen kielen olevan heidän äidinkielensä. Utsjokilainen vastaaja puolestaan ilmoitti kuuluvansa Tenojokilaaksojen saamelaiseen kalastuskulttuuriin. Syyttäjä ei kiistänyt vastaajien olevan saamelaisia, ja käräjäoikeus totesi sen olevan riidatonta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s