Suvianna Hakalehto & Virve Toivonen: al-Holin leirillä olevien lasten oikeudet

Lasten oikeudet ovat tulleet viime vuosikymmenen kuluessa aiempaa tutuimmiksi Suomessa. Sosiaalisessa mediassa näkyy varsin usein päivityksiä, joissa eri tahot ilmoittavat olevansa lapsen puolella. Lasten oikeuksiin on vedottu myös keskustelussa al-Holin leirin lasten tilanteesta.

Velvollisuus huolehtia lapsen oikeuksien asianmukaisesta toteutumisesta ei onneksi riipu mielipiteistä. Julkista tehtävää hoitavien on perustuslain mukaan noudatettava tarkoin lakia ja mm. toteutettava kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja muuhun lainsäädäntöön perustuvat oikeudet.

Lapset ovat juridisesti erityinen ryhmä, joka nauttii eräistä sellaisistakin ihmisoikeuksista, joita täysi-ikäisille ei ole lainsäädännössä turvattu. Monet näistä erityisistä oikeuksista perustuvat YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Sopimuksen erityispiirteisiin kuuluu myös al-Holin lasten kaltaisten haavoittuvien lapsiryhmien oikeuksien vahva suojelu, koska heillä on muita lapsia suurempi riski joutua oikeudenloukkausten kohteeksi.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklassa valtio sitoutuu takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon, johon liittyy lapselle turvallisten olojen varmistaminen. Päätöksessä auttaa al-Holin leirillä olevia lapsia on kysymys tämän välttämättömän suojelun antamisesta. Päätöksenteossa on arvioitava paitsi lapsen turvallisuutta päätöksentekohetkellä myös sitä, millaisia riskejä ja muita seurauksia päätöksestä voi tulevaisuudessa aiheutua lapsen turvallisuudelle.

Kaikessa lapsiin liittyvässä päätöksenteossa on noudatettava lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan velvoitetta lapsen edun ensisijaisuudesta.  Artikla turvaa lapselle oikeuden siihen, että päätöksenteossa arvioidaan, miten hänen oikeutensa toteutuvat eri ratkaisuvaihtoehdoissa ja että niiden toteutuminen asetetaan päätöksenteossa etusijalle. Valtiolla ei ole harkintavaltaa lapsen edun ja sen arvioimisen suhteen. Siten myös al-Holin leirin lapsia koskevassa päätöksenteossa on arvioitava mahdollisten ratkaisuvaihtoehtojen myönteiset ja kielteiset vaikutukset näiden lasten oikeuksien toteutumiselle.

Myös al-Holin lapsia koskevien ratkaisujen on parhaalla mahdollisella tavalla toteutettava leirillä olevien lasten oikeudet kuten oikeus henkiinjäämiseen ja kehitykseen, oikeus suojeluun ja turvallisuuteen, oikeus yksityisyyteen ja oikeus perhe-elämän suojaan. On selvää, että lasten jättäminen leirille loukkaa näitä oikeuksia. Lapsen oikeudet on asetettava harkinnan lähtökohdaksi myös silloin kun tehdään päätöksiä lasten äideistä, sillä nämä päätökset heijastuvat myös lapsen oikeudelliseen asemaan. Eri tulkintavaihtoehdoista on valittava lapsen oikeuksien toteutumista parhaiten palveleva.

Jos lapsen oikeuksien toteuttaminen on ristiriidassa muiden asiaan liittyvien intressien kanssa, eri osapuolten edut on pyrittävä sovittamaan keskenään. Jos tämä ei ole mahdollista, päätöksentekijän on eri osapuolten oikeuksia punnitessaan otettava huomioon, että lapsen oikeuksilla on lähtökohtaisesti muita korkeampi prioriteetti eli lapsen oikeudellisen aseman mahdollisimman täysimääräinen toteutuminen on päätöksenteon lähtökohta, vaikka se saattaa tapauskohtaisesti joutua väistymään muiden intressien tieltä.

Jos päätöksentekijä asettaa muita intressejä lapsen oikeuksien turvaamisen edelle, ratkaisu on perusteltava ihmisoikeusjärjestelmän kannalta kestävästi. Al-Holin lasten tilanteessa tämä on erittäin tärkeää, sillä muiden seikkojen kuin lasten oikeuksien painottamisesta seuraa lapsille kuuluvien keskeisten ihmisoikeuksien turvaamisen laiminlyönti.

Lapsen oikeuksien toteutuminen on monin tavoin riippuvainen aikuisten toiminnasta. Mitä pienempi lapsi on, sitä vähäisemmät mahdollisuudet hänellä on itsenäisiin valintoihin ja toimintaan. Riippuvuus aikuisista merkitsee samalla sitä, että lapsi voi joutua kärsimään aikuisen tekemistä valinnoista. Al-Holin tapauksessa lapset ovat leirillä heistä huolta pitävien aikuisten valintojen seurauksena. Toisaalta lasten kannalta epäinhimillinen tilanne jatkuu niin ikään aikuisten – suomen viranomaisten ja poliittisten päättäjien toiminnan tai toimimattomuuden johdosta. Päätöksenteon pitkittyminen on erityisen haitallista lapsille ja heidän kehitykselleen, sillä lasten aikakäsitys ja ajan kulumisen merkitys poikkeavat aikuisista.

Tapauksessa on kyse myös perhe-elämän suojasta ja vanhempien oikeuksista lapsen kasvatuksessa. Vanhempien autonomia on ollut ja on edelleen vahva, vaikka lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artiklan mukaan lapsen edun on ohjattava myös vanhempien toimintaa.  Esimerkiksi lastensuojelu voi kuitenkin puuttua perheen elämään tilanteessa, jossa lapsen terveys ja kehitys vaarantuu tai uhkaa vaarantua lapsen kasvuolosuhteiden johdosta.

Lienee kiistatonta, että leirin olosuhteet täyttävät nämä edellytykset. Äidit eivät ole vieneet lapsiaan leirin epäinhimillisiin leiriolosuhteisiin vapaaehtoisesti, mutta lehtitietojen mukaan ainakin osa heistä on kuitenkin tehnyt aikanaan valinnan seurata terroristiseksi luokiteltavaa järjestöä. Kuuluuko tämä päätös vanhempien autonomian piiriin vai voiko julkinen valta puuttua asiaan – siis siihen, millaiseen ideologiaan lasta kasvatetaan? Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapselle oikeuden suojeluun myös perheenjäsentensä toiminnalta, silloin kun he eivät ole toimineet lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetyllä tavalla lapsen oikeuksien turvaamiseksi.

Al-Holin lapset ovat olleet jo pitkään median mielenkiinnon kohteena. Siksi on lopuksi syytä nostaa esiin vielä lapsen oikeus yksityisyyteen. Asiantuntijat ovat arvelleet, että leiriltä palaavat lapset tulevat olemaan monenlaisten sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimien tarpeessa.  Lasten palveluntarve ja niihin vastaavat palvelut kuuluvat yksityisyyden suojan ydinalueelle.

Lasten onnistunut kotoutuminen edellyttää muutoinkin, että lasten yksityisyydestä huolehditaan. Toivoisi, että myös media muistaisi tämän sitten kun päätökset asiassa on tehty ja on niiden täytäntöönpanon aika.

 

Suvianna Hakalehto & Virve Toivonen
Kirjoittajat ovat oikeustieteen tohtoreita ja Lapsioikeusjuristit ry:n puheenjohtajia.

 

Perustuslakiblogissa on julkaistu jo aiemmin al-Holin leiriin ja/taikka IS-ryhmän nimissä taistelleisiin tai ryhmää muutoin tukeneisiin liittyviä kirjoituksia. Ne ovat liittyneet humanitaariseen oikeuteen (Jani Leinon kirjoituksen osa 1 ja osa 2) ja konsulioikeuteen (Toni Selkälän kirjoitus). Blogissa julkaistaan lähipäivinä teemasta vielä lisäksi ainakin kirjoitus, jossa käsitellään aihetta muun muassa lastensuojelun ja siihen liittyvän kansainvälisen toimivallan näkökulmasta.

Näiden kirjoituksien kautta muodostuva kokonaiskuva kertoo, kuinka oikeastaan al-Holin leiriä koskevassa keskustelussa keskustellaan siitä, mitä Suomi valtiona edustaa, miten me suomalaiset oikeusvaltion käsitämme, perus- ja ihmisoikeudet ymmärrämme sekä kansainvälisen ja kansallisen oikeuden suhteen politiikkaan hahmotamme.

Blogin toimitus (PR)