Tuoreimmassa (27.4.2020) viikkokatsauksessaan Suomen poikkeusoloihin Pauli Rautiainen kysyi, missä määrin suosituksilla ja pehmeällä sääntelyllä voidaan rajoittaa ihmisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Tässä kirjoituksessa käsittelen yhtä esimerkkiä, perusoikeutena ja ihmisoikeutena yksilölle turvattua oikeutta lähteä mistä hyvänsä maasta, mukaan lukien hänen omasta maastaan. Yksinkertaisuuden vuoksi keskityn nyt Suomen kansalaisiin ja EU-oikeudessa turvattuun vapaaseen liikkumiseen Schengen-alueen sisällä.
Yleinen käsitys asiasta on, että ”rajat on suljettu”, ja suomalaiset pääsevät matkustamaan vain pakottavista syistä. Suomen kansalaisen oikeus palata ulkomailta Suomeen on toki luvattu turvata. Tässä luonnehdittu arkikäsitys tuntuisi olevan ristiriidassa perustuslain 9 §:n kanssa. Tuon pykälän 2 momentti kun näyttäisi sallivan vain hyvin suppeat rajoitukset oikeuteen lähteä Suomesta:
Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.
Säännöksen erityinen rajoituslauseke ei syntynyt perusoikeuskomiteassa (1989-92) sattumalta. Siihen johti yhtäältä oikeuden lähteä maasta suuri periaatteellinen merkitys ihmisoikeuksien mallimaaksi pyrkivän Suomen tehdessä pesäeroa ns. rautaesiripun ajan käytäntöihin Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa, toisaalta se, että Suomi itse oli kiusallisesti liki perusoikeusuudistukseen saakka ylläpitänyt oikeustilaa, jossa asetuksen tasoisin normein eli vanhalla passiasetuksella ylläpidettiin moninaisia ja osin kyseenalaisia rajoituksia kansalaisen oikeuteen poistua maasta (ks. myös KHO 1988 A 48 jossa passiasetuksen soveletamista arvioitiin KP-sopimuksen 12 artiklaa vasten). Vasta vuoden 1987 alusta oli tullut voimaan ensimmäinen passilaki (642/1986).
Nykyisen passilain (671/2006) lähtökohtana on, että jos Suomen kansalaisella on ulkomaanpassi, hän on vapaa tulemaan ja lähtemään. Passilaki on selkeästi kirjoitettu yleislaiksi Suomen kansalaisen oikeudesta lähteä Suomesta ja tulla Suomeen (1 §). Passin saannin esteet (15 §) ja peruuttamisen edellytykset (21 §) on säännelty tiukasti ja perustuslain 9 §:n sisältöä kunnioittaen. Passilaki ei sisällä mitään säännöstä, jonka nojalla matkustusoikeus voitaisiin evätä tartuntataudin takia.
Sen paremmin valmiuslaki (1552/2011) kuin tartuntalaki (1227/2016) eivät nekään sisällä säännöstä tällaisista matkustusrajoituksista. Tartuntatautilaki toki sallii tartunnan kantajan yksilöllisen karanteenin (60 §) ja jopa vapaudenriistona toteutettavan eristämisen (63 §), jotka väistämättä johtavat matkustusoikeuden tilapäiseen estymiseen. Koronakriisin hoidossa Uudenmaan sulkemiseksi laajentavasti tulkittu valmiuslain 118 § oikeuttaa kieltämään oikeuden ”oleskella ja liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella taikka rajoittaa niitä”. Säännöksen venyttäminen kielloksi mennä Suomen rajalle tai rajanylityspaikoille olisi arveluttavan pitkälle viety tulkinta säännöksen sanamuodosta, eikä tähän ratkaisuun olekaan turvauduttu.
Miten sitten on mahdollista, että yleisesti sanotaan, että koronakriisin takia Suomen ”rajat on suljettu” ja että Rajavartiolaitos nettisivuillaan tiedottaa kansalaisille ikään kuin olisi heidän harkinnassaan, saako Suomen kansalainen lähteä maasta. Tiedotuksessa käytetään otsikkoa ”Ohjeistus rajanylitysliikenteeseen” ja siinä kerrotaan, että 8.4.2020 lukien ” Suomen rajaviranomaiset sallivat sisärajoilla eli Suomen ja toisen Schengen-valtion välisessä liikenteessä” (korostus lisätty) kansalaisten paluun Suomeen ja lisäksi tarkkaan määritellyt välttämättömän liikkumisen tilanteet Suomesta lähtemiseksi:
3. Välttämätön työmatkaliikenne ja muu välttämätön liikenne
terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstö (mukaan lukien ensihoito) sekä vanhustenhuollon ammattihenkilöstö; tavaraliikenteen kuljetus- ja logistiikkahenkilöstö työntekijät, jotka pysyvään työsuhteeseen ja toimeksiantoon perustuen työskentelevät Ruotsin tai Norjan vastaisella rajalla olevalla luontaisella työssäkäyntialueella; diplomaatit, kansainvälisten organisaatioiden henkilöstö; sotilashenkilöstö ja avustusjärjestöjen henkilöstö työtehtävissään; pakottavissa perheasioissa matkustavat henkilöt (esimerkiksi lapsen tapaamisoikeus, hautajaiset); kansainvälistä suojelua tarvitsevat tai muutoin humanitaarisista syistä matkustavat henkilöt; muu välttämätön ja perusteltu liikenne, esimerkiksi yhteiskunnan toimivuuden tai huoltovarmuuden kannalta merkittävä työ, jonka toteuttaminen edellyttää toisesta maasta saapuvan henkilön tai henkilöiden työsuoritusta eikä työ siedä viivästystä
Samassa tiedotteessa selvitetään erikseen seikkaperäisesti ja täsmällisen tuntuisin sanankääntein mm. Suomeen saapuvien 14 vuorokauden (koti)karanteeni, EU:n ulkorajan ylittämisen tilanne, Schengen-alueen välttämättömän työmatkaliikenteen kriteerit (siis Ruotsin tai Norjan rajalla) sekä ”muun välttämättömän liikenteen” täsmällinen merkityssisältö.
Suhteessa Suomen kansalaisen perustuslaissa turvattuun oikeuteen lähteä maasta kaikki tämä on kuitenkin vain tiedotetekstiä, joka on puettu oikeudellisesti velvoittavalta näyttävään asuun. Yllä lainatulle luettelolle ei ole oikeusperustaa, ei liioin välttämättömän liikenteen käsitteelle.
Rajavartiolaki oikeuttaa väliaikaisesti palauttamaan EU-sisärajojen rajavalvonnan (15 §) tai sulkemaan tietyn rajanylityspaikan (16 §). Jälkimmäiseen säännökseen sisältyy nimenomainen perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien suojalauseke:
Rajanylityspaikan sulkemisella ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen.
EU-asetuksista koostuva ns. Schengenin säännöstö puolestaan oikeuttaa Suomen väliaikaisesti palauttamaan rajavalvonnan – siis matkustusasiakirjojen systemaattisen tarkastamisen – EU:n sisärajoille mm. sisäisen turvallisuuden perusteella (25 artikla). Tämä ei kuitenkaan vaikuta EU-maiden välisen vapaan liikkuvuuden oikeuteen. EU-oikeus saattaisi hyvinkin sallia, että Suomi rajoittaa omien kansalaistensa oikeutta poistua maasta. Tämä ei kuitenkaan poistaisi tarvetta kansallisen oikeuden sisäiselle oikeusperustalle ja sen nojalla asianmukaisessa järjestyksessä tehdyille päätökselle tuollaisten EU-oikeuden mahdollisesti sallimien rajoitusten toteuttamiseksi.
Mikä siis on Rajavartiolaitoksen nettisivuilla olevien oikeudellisesti velvoittavilta näyttävien tekstien asema oikeusnormeina Suomessa? Ei mikään. Kyse on korkeintaan suosituksista. Viime kuukausina Suomen Säädöskokoelma ja valtioneuvoston päätösaineisto ovat koostuneet korostetusti valmiuslain nojalla annetuista asetuksista ja muista koronaepidemiaan liittyvistä säädöksistä. Valtioneuvoston päätösaineistosta löytyy myös Rajavartiolaitoksen ohjeistuksen tausta-aineisto, josta ilmenee, että valtioneuvosto on käsitellyt Rajavartiolaitoksen muistioita ja päättänyt paitsi tiettyjen rajanylityspaikkojen sulkemisesta – mikä on laillista – myös ”rajanylitysliikenteen rajoittamisesta”, mille ei ole laillista toimivaltaperustetta. Näitä päätöksiä ei ole tehty asetuksen muodossa eikä julkaistu säädöskokoelmassa.
Tuorein päätös (7.4.2020) kuuluu lakonisesti: ”Valtioneuvosto hyväksyi esityksen”, ja sen päätösehdotus kuului (korostus lisätty):
Valtioneuvosto päättää eräiden rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta ja liikenteen rajoittamisesta tehdyn päätöksen voimassaolon jatkamisesta 14 päivästä huhtikuuta 2020 13 päivään toukokuuta 2020
Alkuperäisen päätöksen (17.3.2020) taustamuistiossa on selvitetty, mitä olisi tuo valtioneuvoston päättämä ”liikenteen rajoittaminen”. Muistiossa selitetään, ettei rajoituksilla puututtaisi perustuslain 9 §:ssä turvattuun perusoikeuteen eikä EU:n vapaaseen liikkuvuuteen. Silti samassa muistiossa moneen otteeseen sanotaan, että rajoilla – myös Schengenin sisärajoilla – sallittaisiin ”ainoastaan välttämätön liikenne”, joka termi tässä yhteydessä määritellään seuraavasti:
Muuna välttämättömänä liikenteenä pidettäisiin muun muassa alusten miehistönvaihtoon liittyvää rajanylitysliikennettä, pelastustoimen ja terveydenhoidon suorittamiseen liittyvää liikennettä ja kolmansien maiden kansalaisten maasta poistumista.
Rajanylityspaikkojen sulkemiseen ja rajanylitysliikenteen rajoittamiseen liittyvät valtioneuvostolle laaditut muistiot jättävät epäselväksi, mitkä ehdot, rajoitukset ja toimenpiteet koskisivat EU:n ulkorajoja, mitkä sisärajoja, mitkä EU-kansalaisia, mitkä Suomen kansalaisia, mitkä muiden maiden kansalaisia. On epäselvää, mistä valtioneuvosto on itse asiassa päättänyt. Valtioneuvosto näyttää ylittäneen toimivaltansa, kun se on olettanut itsellään olevan toimivallan päättää ”liikenteen rajoittamisesta” yksilötason liikkumisvapauteen kajoavalla tavalla. Selvää sen sijaan on, että Rajavartiolaitoksen nettisivuilla oleville oikeusnormeilta näyttäville teksteille ei ole oikeusperustaa.
En ota kantaa siihen, onko valtioneuvosto tietoisesti ylittänyt toimivaltansa tai onko sen jäseniä erehdytetty, vai onko ongelmana ollut taustamuistioiden laatijoiden kiire tai puuttuva normivalmistelun ja valtiosääntöoikeuden ammattitaito. Näitä kysymyksiä olen tänään pyytänyt oikeuskansleria arvioimaan laillisuusvalvonta-asiana.
Martin Scheinin
professori, EUI
Perustuslakiblogi 
Erinomaista, jos tämä asia on saatettu OKA:lle kanteluna tutkittavaksi.
Entä kielto myydä laivalippua Suomeen?
Onko se annettu ja pidetty voimassa oikeilla perusteilla.
Onko oikein myydä lippu Helsingistä Suomeen mutta velvoittaa takasin paluussa laittamaan auton laivaan ja itse lentämään Suomeen. Eikö tämä ole myös terveyden kannalta huono vaihtoehto?
Tässä yksi juttu aiheesta. https://yle.fi/uutiset/3-11321255
Samaa olen pohtinut Viron ja Suomen välisen laivaliikenteen käänteissä. On hitusen arveluttavaa, että Suomi tarjoaa rahallista tukea ulkomaisille varustamoille huoltovarmuuden nimissä ja heti tämän jälkeen epävirallisesti pyytää varustamoja lopettamaan henkilöliikenteen lippujen myynnin Suomeen. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Rajavartiolaitos pystyy pelkillä suosituksillaan puuttumaan näinkin tehokkaasti ulkomaisten yritysten liiketoimintaan, varsinkin tilanteessa, jossa Virosta Suomeen liikennöivillä laivoilla voi enää olla vain kotimaahan palaavia Suomen kansalaisia.
Toinen mielenkiintoinen huomio on ollut, että liikenne- ja viestintäministeri näyttää perustelevan laivojen henkilömatkustajakiellon oikeutusta sillä, että kotimaahan palaavia suomalaisia pyydettiin jo yli kuukausi sitten palaamaan Suomeen ja nyt on enää turha valittaa. Ulkoministerin mukaan taas henkilömatkustajakielto perustuu Suomen vaillinaiseen kapasiteettiin tarkistaa matkustajia satamissa terveyden osalta, vaikka henkilöliikenne on varustamojen mukaan vähentynyt 95% normaalista,
Nythän tämä Valmiuslakimme sai ikäänkuin ”tulikasteen”, ja sen perusteella meillä on parempi ymmärrys mistä kaikesta onkaan kysymys kun homma menee kaikkea muuta kuin ns strömsöössä. Arvelenkin siis, että Valmiuslakia tullaan muttamaan usealtakin eri osalta. Tietenkin vasta sitten rauhassa jahka tämä nykyinen poikkeustilanne on ohitse, tunnetusti kun tilanteen päällä ollessa ei kannata tehdä kauaskantoisia päätöksiä. Varsinaisesti kun ei ole yllätys, että etukäteen ei voi tietää/arvata mitenkään, mitä kaikkia asioita tulee eteen kun poikkeustilanne tulee päälle.
Yksi muutettava asia lienee juuri tämä rajojen sulkeminen, toinen lienee majoitus- ja ravitsemuspalvelut, joihin nyt ei riittänyt pykälät ei se enempää Tartuntatauti- kuin Valmiuslaistakaan, vaan piti pikapikaa tehdä väliaikainen laki ravintoloiden sulkemista varten. Ja kun sitten aikanaan rauhassa hierotaan älynystyröitämme toisenlaisten poikkeustilanteiden varalta, niin saattaa tämän koronakriisin kokemusten myötä tulla muitakin muutostarpeita.
Mielenkiintoista on myös se, voiko maasta poistumista rajata, sillä perusteella että taudin leviämisestä rajojen sisällä ollaan huolestuneita. Ts. Taudin leviämiseen rajojemme sisällähän vaikuttaa lähinnä oikeus palaamisen suhteen.
Maasta poistumista ei ole oikeutta rajata millään perusteella muuten kuin rikosoikeudellisista syistä yksilökohtaisesti. Sellaisia valtuuksia ei ole millään taholla, eikä voi koskaan ollakaan, sillä Suomi ei omista kansalaisiaan. Ainoastaan kohdemaan, mihin ollaan menossa, omat rajoitukset voivat estää kulun. Muuten rikottaisiin rankasti yksilön ihmisoikeuksia tavalla jota tapahtuu lähinnä diktatuureissa ja muissa rikollisvaltioissa.
Tarkoitukseni ei tosiaan ollut väittää etteikö PL9n 2 momentti olisi ehdoton perusoikeus, vaan lähinnä osoittaa, että tämän loukkauksen lisäksi myös sen perustelu on puutteellinen.
Mielestäni koko tapauksessa oleellista valtioneuvoston toiminnan lisäksi on valtioneuvotoa valvovan oikeuskanslerin toiminta. Miten tämänkaltainen valtioneuvoston toiminta voi mennä oikeuskanslerin seulan läpi. Ei kuitenkaan puhuta edes kovin monimutkaisesta ehdottaman perusoikeuden soveltamiseen kuuluvasta asiasta.
Thank you!
I have always understood it was my right to take back my finnish citizenship, but I was wrong. It can easily be done over the internet, but then you must go to the embassy and show your identity, but the emassy is closed. It’s impossible to get any information avout when they are opening up again.
An effective way of stopping us from travelling to our old homecountry
I have a gut feeling this is not according to law either🤔🤔🤔
Best regards
Britt
Minua kiinnostaa mitä perustuslaki sanoo terveydenhuollon työntekijän pakosta mennä työpaikalle oman terveytensä ja henkensä uhalla. Nyt kun tilanne näyttäisi meillä olevan hallinnassa, ainakin tilapäisesti, niin eipä ole hoitohenkilökunta enää suitsutusta saanut.
En päässyt rajan yli 8.4 Torniossa (menossa Suomesta Ruotsiin). Keskustelin jonkun aikaa rajavartijan kanssa, joka vaan toisti että ”ei ole nyt mahdollista mennä Ruotsiin”. Kysyin suoraan että onko hänellä oikeus estää ketään poistumasta maasta, jolloin hän ei vastannut kyllä tai ei, vaan viittasi hallituksen päätöksiin. Sain käskyn kääntyä ympäri ja ajaa taas kotiin. Siinä vaiheessa en enää jaksanut keskustella, kerroin että olen myös Ruotsin kansalainen ja kun olivat tarkistaneet asian sain jatkaa matkaa.
Tietenkin on selvää, että KAIKESSA viranomaistoiminnassa ON NOUDATETTAVA LAKIA. Aivan eri asia on sitten, se, onko laki hyvä vai huono. Huono laki on voitava muuttaa hyväksi eli tässä koronaviruspandemiassa sellaiseksi, että se mahdollistaa Suomeen tulon rajoittamisen tai jopa täydellisen pysäyttämisen eli lopettamisen sellaisista maista, missä koronavirus on levinnyt paljoa laajemmalle kuin Suomessa. Aivan riippumatta siitä, onko maa EU-maa, kuten Ruotsi, tai jonkin muu maa, kuten Venäjä. Olisi todella vastuutonta toimintaa sellainen toiminta, jossa tartuntatautiin sairastuneiden ja sitä potentiaalisesti kantavien ja levittävien ihmisten sallittaisiin matkustella täysin vapaasti maiden rajojen yli levittäen tartuntatautia. Minulle on syntynyt lehdistökirjoittelusta jotenkin sellainen kuva, että Scheinin puolustaa enemmän tällaisia subjektiivisia matkustusvapauksia kuin ihmisten perustuslaillista oikeutta terveyteen ja elämään. Mielestäni kaikille pitää olla selvää se, että oikeus välttyä tartuntataudeilta ja niiden aiheuttamilta kuolemiltä, pitää olla korkeampi arvo ja oikeus, kuin vapaus matkustella vapaasti. Tämän pitäisi mielestäni olla selvää Scheininillekin ja jos se ei sisälly nykyiseen perustuslakiin, niin mielestäni nykyistä perustuslakia pitää muuttaa pikaisesti, jotta se sisältyisi siihen.