Ennen joulua eduskunnan perustuslakivaliokunta jätti ottamatta kantaa lain sähköisestä viestinnästä muutokseen, jossa valvontavastuuta sisällöistä annetaan yksityisille toimijoille, kuten perustuslakiblogissa jo aiemmin kerrottiin. Yhdysvaltojen dramaattisten tapahtumien jälkeen asiasta tuli kansainvälisessä keskustelussa erittäin kuuma aihe.
Tiivistettynä yksityiset yhdysvaltalaiset yritykset Twitter ja Facebook potkivat Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin pois palvelustaan. Trump ja hänen kannattajansa ilmoittivat siirtyvänsä Parler-nimiseen palveluun, jonka sovelluksen sittemmin Google ja Apple poistivat sovelluskaupoistaan. Myöhemmin Parlerille toimintaedellytykset tarjonnut Amazonin pilvipalvelu lopetti asiakassuhteen.
Kuohujen mukana katosi myös Suomessa toimiva Sovittelujournalistit Sopiva ry:n Facebook-sivu ja sen ylläpitäjien henkilökohtaiset profiilit. Syyksi epäillään, että Facebookin algoritmi havaitsi ryhmässä tutkimustarkoituksessa tehdyn kyselyn liittyen Qanon-salaliittoteoriaan. Kyseisessä salaliittoteoriassa pääpiirteissään uskotaan maailmanlaajuiseen salaliittoon, jossa erityisesti Yhdysvaltoja johdetaan oikeasti salaisissa piireissä ja tätä salaliittoa vastaan Donald Trump taistelee. Capitolin tapahtumien jälkeen Facebook ja muut somejätit ovat systemaattisesti poistaneet teoriaan liittyviä sivustoja.
Tämä tapahtumainkultu kuvaa hyvin sananvapauden käyttöön liittyviä tilanteita, joiden kanssa olemme jo vuosia eläneet. Itse peruskysymys ei välttämättä ole se, että yksityiset yritykset käyttävät oikeuttaan valita asiakkaansa tavalla, joka loukkaa yksittäisten ihmisten ihmis- ja perusoikeuksia suomalaisesta tutkijasta Yhdysvaltain presidenttiin. Laajempi kysymys on, että minkä vuoksi Yhdysvaltojen presidentin, Suomen presidentin, viranomaisten ja muiden julkisten sekä yksityisten toimijoiden on käytettävä yksityisten yritysten omia alustoja. Julkisen keskustelun tila on internetissä yksityistetty.
Internetin perusrakenne ja kehitys on kuitenkin perustunut hajautukseen ja epäkaupalliseen toimintaan. Pitkään tietoverkko oli vastakulttuurien kehto, jossa toki keskustelu ei ollut poliittisesti korrektia ja monet ilmiöt, jos eivät rikkoneet niin venyttivät lain rajoja. Internetin perusrakenne eli standardit ja protokollat niin infrastruktuurin kuin ohjelmiston osalta ovat standardoituja. Standardeista vastaavat epäkaupalliset ylikansalliset järjestöt. Tämä on pitänyt internetin perusrakenteen avoimena, joka on kestänyt osin jopa Kiinan suuren palomuurin, Venäjän suvereenin internetin ja etenkin Intian toistuvat nettiyhteyksien katkomiset erityisesti Kashmirin alueella. Avoimuus ja hajautettu rakenne olivat internetiin liittyneen optimismin perusta. Nyt tuo optimismi on kadonnut, koska uusi rakenne perustuu poissulkeviin palveluihin. Osassa perusta ovat immateriaalioikeudet (Netflix, Disney+, Steam, Spotify, Storyteller…) ja toisissa taas perinteinen jäsenyys (Twitter, Facebook, Instagram, TikTok…). Voidakseen keskustella Twitterissä täytyy olla Twitterissä ja toimia paitsi virallisten säännösten niin myös käyttöehtosopimusten mukaan.
Asetelmaa korostaa se, että erityisesti mobiiliyhteyksissä käyttäjät ovat riippuvaisia valitsemansa laitteen käyttöjärjestelmästä ja siihen kuuluvasta niin sanotusta ekosysteemistä. Käytännössä Apple ja Google (Android) toimivat tässä portinvartijoina tietoverkkoihin. Toinen kynnys on palvelujen toiminnan vaatima tallennustila. Periaatteessa keskustelualueen voi perustaa kuka tahansa, jos vain kovalevytila riittää, mutta käytännössä laajempi toiminta edellyttää pilvipalveluita, jotka ovat muutaman yrityksen (Amazon, Google, Microsoft…) käsissä. Tulevaisuudessa tilanne tulee entisestään kärjistymään, jos Google saa mikrosatelliitteihin perustavan yhteysverkostonsa valmiiksi. Tällöin Googlella on periaatteessa hallussaan laitteet (Pixel-puhelimet ja -tabletit), käyttöjärjestelmä ja ekosysteemi (Android) ja yhteys (satelliitti). Houkutus suosia entistä enemmän omia palveluitaan varmasti kasvaa.
Yhdysvallat ja EU ovat käynnistäneet kilpailuoikeudellisia prosesseja digijättejä vastaan, mutta niissä kestää vuosia ja sinä aikana tilanne voi markkinaehtoisesti muuttua. Uusimpia haastajia markkinoilla ovat kiinalaiset yritykset, erityisesti kaupankäynnissä Alibaba, sosiaalisessa mediassa TikTok ja viihdemarkkinoilla Tencent. Muutokset voivat olla yllättävän nopeita ja ennakoimattomia. Siitä huolimatta erityisesti sananvapauden, mutta myös yksityisyyden ja muiden perusoikeuksien kannalta haaste on se, että julkiset ja yksityiset toimijat ovat liittymällä palveluihin vahvistaneet niiden asemaa ja merkitystä.
Tämän oman toiminnan seurauksena tapahtuneesta vahvistumisesta on huolestuttu ja siihen on reagoitu säätämällä digijäteille toisaalta valvontavelvollisuuksia, mutta samalla myös oikeuksia rajoittaa perusoikeuksia. Tämä sen itsestäänselvyyden lisäksi, että nämä yritykset voivat käyttöehtosopimustensa perusteella poistaa palvelusta esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin ilman, että asiasta voi valittaa edes somessa.
Tällaisen kehityksen EU:n lainsäätäjät esityksillään ja nyt Suomen perustuslakivaliokunta vaikenemalla ovat hyväksyneet.
Riku Neuvonen
viestintäoikeuden dosentti
yliopistotutkija, Helsingin ja Tampereen yliopistot
Perustuslakiblogi 
Jätä kommentti