Niklas Vainio: Onko tiedustelulait säädettävä kiireellisesti?


Niklas VainioTurun iskun jälkeen muun muassa pääministeri Sipilä on vaatinut tämän blogin sivuilla jo aiemmin kommentoidun tiedustelulakipaketin säätämistä kiireellisesti. Jos tiedustelulait olisivat voimassa, olisivatko ne estäneet iskun? Onko kiireellisyyspuheessa kyse poliitikkojen tarpeesta osoittaa, että turvallisuus otetaan vakavasti vai onko perustuslain pikaiselle muutokselle todellinen tarve?

Ehdotetuissa tiedustelulaeissa puolustusvoimat ja suojelupoliisi saisivat runsaasti uusia tiedonhankintakeinoja. Osa keinoista on henkilötiedustelua. Suurin osa liittyy sähköiseen viestintään (mm. puhelinkuuntelu ja verkkovalvonta). Sähköisen viestinnän tiedustelukeinojen käyttö edellyttäisi, että tiedusteluviranomaisella on tieto Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvasta vakavasta uhasta, jonka torjumiseksi se pyytää tuomioistuimelta lupaa joltain osin murtaa viestinnän salaisuuden suoja.

Supo on kertonut, että epäillystä tekijästä oli olemassa vihjetieto, mutta hän ei kuulunut Supon terrorismintorjunnan seurannassa olevien 350 henkilön joukkoon. Supon päällikön mukaan isku oli tekotavaltaan sellainen, ettei se edellytä ennakkovalmistelua, joten se olisi ollut erittäin vaikeasti estettävissä (Supon tiedotustilaisuus 19.8.2017). Edes jälkikäteen on vaikea konstruoida niitä hakuehtoja, joiden perusteella Supo olisi tuomioistuimessa hakenut lupaa tietoliikennetiedusteluun.

On siis epäselvää, millä tavoin tiedustelulait olisivat auttaneet tämän iskun torjunnassa. Maailmalta on tietoa terrori-iskuista, joissa tekijä on ollut poliisin tiedossa, mutta iskua ei ole silti kyetty ennakoimaan. Monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Ranskassa, on ehdotetun kaltaisia tai pidemmälle meneviä tiedustelulakeja, mutta iskuja on silti tapahtunut. Lisäksi on tapauksia, joissa tiedusteluviranomaiset väittävät rikoksen tai terrori-iskun tulleen torjutuksi internet-valvonnan ansiosta, mutta lähemmässä tarkastelussa on osoittautunut, että tärkeämmässä roolissa olivat muut tiedustelukeinot (henkilöseuranta, soluttautuminen, tiedonantajat jne). Ei siis ole uskottavaa, että tiedustelulait olisivat estäneet Turun tapahtumat, ellei sitten tavoitella kaikkiin kohdistuvaa massavalvontaa. Sellaistahan hallitus ei kertomansa mukaan ole suunnittelemassa.

Suojelupoliisi on ilmoittanut, että isku ei vaikuta terrorismin uhka-arvioon. Tässä toteutui se riski, joka aiemmin oli arvioitu mahdolliseksi. Suomi ei siis ole muuttunut perjantain jälkeen vaarallisemmaksi paikaksi. Ne, jotka kannattivat tiedustelulakipaketin toteutusta kiireellisenä aiemmin, vetoavat nyt Turun iskuun perustellakseen omaa aiempaa kantaansa. Perustuslain muuttamisen kiireellisyyttä pitää kuitenkin arvioida kokonaiskuvan, ei yhden tapahtuman perusteella. Perustuslain muuttaminen on poikkeus, ja sen muuttaminen kiireellisessä menettelyssä eduskuntavaalit ja niihin liittyvä kansalaiskeskustelu sivuuttaen on vielä jyrkempi poikkeus. Useat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, että perustuslain muuttaminen poliittisilla tarkoituksenmukaisuussyillä rapauttaa valtiosääntökulttuuriamme.

Perustuslakivaliokunnan entinen jäsen, nykyinen oikeusministeri Häkkänen on aiemmin todennut, että kiireellistä säätämisjärjestystä tulisi käyttää ”vasta aivan ääritapauksissa, poikkeuksellisissa tilanteissa”. Edelleen Häkkänen sanoo, että perusteluiden kiireelliselle säätämisjärjestykselle on oltava “kristallinkirkkaat”, vaikka hänestä onkin Turun iskun jälkeen tullut kiireellisen menettelyn kannattaja. Nyt voikin kysyä, onko tämä kiire poliittista vai perustuslaillista laatua?

On perusteltua säätää – tarkkarajaisesti – tiedustelutoimivaltuuksista, mutta ei hätiköiden eikä liioitellen. Tämä isku oli yhtä törkeä ja uhriluvultaan samaa luokkaa kuin kymmenen vuoden takaiset kouluampumiset. Emme ylireagoineet silloin, eikä meidän ole tarpeen ylireagoida nytkään. Viattomien ihmisten tappaminen törkeällä tavalla on vastenmielistä, mutta Turun iskua ei voi peruuttaa tiedustelulaeilla edes kiireellisessä järjestyksessä. Siihen pitää reagoida harkiten ja demokratian peruspilareista kuten perusoikeuksista ja laadukkaasta lainsäätämisprosessista kiinni pitäen. Turun tragedian varsinainen opetus saattaa olla, että tietoliikennetiedustelu ei anna sitä turvaa, mitä poliitikot kaipaavat. Tarvitaan poliisin ja sosiaaliviranomaisten jalkautumista, panostusta yhteistyöhön asuinyhteisöjen kanssa ja ammattitaidoltaan ja -etiikaltaan huipputason henkilötiedustelua.

 

Niklas Vainio
Tutkija, Turun yliopisto

Comments

  1. Hienoa. Aivan oikein.
    Tiedustelulakia pitää varmaankin täsmentää mutta perustuslakiin ei saa koskea.
    Perustuslain 10§ muutos mahdollistaa omin kansalaisten massavalvonnan.
    Ilman kyseistä (haluttua) muutosta(kin) ko. henkilöä olisi voitu valvoa jos niin olisi katsottu tarpeelliseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s