Martin Scheinin: Avoin kirje Sosialidemokraattiselle eduskuntaryhmälle, Vihreälle eduskuntaryhmälle, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle ja Ruotsalaiselle eduskuntaryhmälle

Hyvät 72 kansanedustajaa,

Kirjoitan teille, koska hallitus on pitkään valmistellut ehdotuksia uudeksi tiedustelulainsäädännöksi ja hakee nyt tukeanne hankkeen läpiviemiseksi hallituksen ja opposition yhteisvoimin. Hallituksen pyrkimyksenä on muuttaa perustuslain 10 §:n säännöstä yksityiselämän suojasta, jotta tuo perusoikeus nykyistä laajemmin väistyisi kansallisen turvallisuuden hyväksi. Lisäksi säädettäisiin joukko lakeja sotilastiedustelusta, siviilitiedustelusta, poliisin valtuuksista ja tiedustelutoiminnan valvonnasta.

Asianomaisia hallituksen esityksiä on valmisteltu useissa työryhmissä, ja luonnoksista on hankittu lausuntoja. Vaikka hallitus ei ole antanut asiassa esitystä tai esityksiä eduskunnalle, se on toistuvasti korostanut asian kiireellistä luonnetta, jonka vuoksi uudet lait haluttaisiin saada voimaan jo ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja. Vaatimus kiireellisestä hyväksymisestä on saanut uutta pontta Turussa 18.8. tapahtuneista traagisista puukotuksista, olkoonkin ettei julkisuudessa ole esitetty tietoja siitä, miten kaavaillut uudet tiedusteluvaltuudet olisivat auttaneet kyseisten törkeiden rikosten estämiseksi.

Kun kaavaillut tiedusteluvaltuudet kajoaisivat merkittävässä määrin perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin, hankkeen läpivienti yhden eduskunnan aikana edellyttää viiden kuudenneksen määräenemmistöä (167 kansanedustajaa). Samaan aikaan hallituksen parlamentaarinen pohja eduskunnassa on kaventunut 106 kansanedustajaan. Kun hallituksen suunnitelmien toteuttaminen siten vaatii laajapohjaista tukea, hallitus on ilmaissut valmiutensa neuvotella ryhmienne kanssa tiedustelulakihankkeen toteuttamisesta. Ryhmienne yhteenlaskettu edustajamäärä on riittävä turvaamaan viiden kuudenneksen enemmistön saavuttamisen, olettaen että hallituspuolueet ovat yhtenäisinä hankkeen takana.

Tämä kirjoitus ei ensi sijassa koske tiedustelulainsäädännön sisältöä vaan niitä reunaehtoja ja vaihtoehtoja, joita Suomen valtiosääntö tarjoaa edessä oleville neuvotteluillenne hallituksen kanssa. Olen aikaisemmin kirjoittanut neljä lyhyttä asiantuntijalausuntoa kaavailtujen säädösehdotusten sisällöstä. Ne koskevat perustuslain 10 §:n muutosta, siviilitiedustelua, sotilastiedustelua ja tiedustelutoiminnan parlamentaarista valvontaa. Olen jatkossakin käytettävissä, jos minun toivotaan arvioivan säädösehdotuksia suhteessa perustuslain perusoikeussäännöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin taikka EU:n perusoikeuskirjaan. Mutta tällä kertaa kirjoitan menettelyvaihtoehdoista.

Eduskuntaryhmienne käytettävissä olevat vaihtoehdot voidaan tiivistää viiteen:

• Perustuslain kiireellinen muuttaminen.

Yksityisyyden perustuslainsuoja puretaan kiireellisessä menettelyssä (5/6) ja muu tiedustelulakipaketti hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä. Suosittelisin varomaan tätä vaihtoehtoa, jota pidän kaikkein huonoimpana. Suomi purkaisi perustuslain yksityisyydensuojan aikana, jolloin muualla yhä laajemmin ymmärretään, että yksityisyydestä on tullut yksi tärkeimmistä perusoikeuksista, ja hälyttävän usein juuri suhteessa kansallisen turvallisuuden nimissä toteutettuihin kajoamisiin. Tässä vaihtoehdossa oppositioryhmät paitsi avaisivat portit nykyhallituksen valmistelemalle tiedustelulakipaketille, myös antaisivat avoimen valtakirjan kaikille tuleville enemmistöhallituksille viedä niukallakin enemmistöllä läpi uusia tiedusteluvaltuuksia. Kun perustuslain suojamuuri olisi poistettu suhteessa kansalliseen turvallisuuteen, tiedusteluvaltuuksia voidaan jatkossa laajentaa yhä uudelleen, ja ilman tarvetta enää uudelleen neuvotella opposition kanssa. Kokemukset poliisin pakkokeinovaltuuksista ja tiedustelutoiminnasta Suomessa ja muualla osoittavat valitettavan selkeästi, että ”nälkä kasvaa syödessä” – on erittäin todennäköistä, että vaatimuksia laajemmista toimivaltuuksista kuultaisiin heti kun lakipaketti on saatu satamaan.

• Määräaikainen poikkeuslaki.

Näen paljon parempana vaihtoehtona, että ryhmänne suostuisivat tiedustelulakipaketin hyväksymiseen kiireellisessä järjestyksessä (5/6 enemmistöllä) määräaikaisena poikkeuksena perustuslaista. Kun kyseessä olisi poikkeuslaki eikä perustuslain muutos, perustuslain yksityisyydensuojasäännöksen kanssa ristiriidassa olevat myöhemmät ehdotukset vaatisivat aina uudelleen eduskunnan määräenemmistöpäätöksen. Ja kun kyseessä olisi määräaikainen poikkeuslaki – esimerkiksi neljäksi vuodeksi säädettynä – tällä varmistettaisiin, että mahdolliset ylilyönnit eivät jäisi pysyviksi vaan lakien voimassaolon jatkaminen vaatisi sekin eduskunnan määräenemmistön tuen. Omasta mielestäni tämä vaihtoehto olisi toiseksi paras, arvioituna siitä näkökulmasta miten ryhmänne parhaiten voisivat huolehtia siitä, ettei yksityisyyden suojaa kokonaan romuteta Suomessa.

• Tiedustelulakien korjaaminen perustuslain mukaisiksi.

Parhaana vaihtoehtona pidän kuitenkin hallituksen kaavaileman tiedustelulakipaketin siivoamista perustuslain 10 §:n kanssa ristiriidassa olevista säännöksistä. Suojelupoliisista tehtäisiin nykyaikainen tiedusteluviranomainen, eri viranomaisten mahdollisuuksia toimia ennalta estävästi ilman konkreettisen rikoksen epäilyä laajennettaisiin (perustuslain 10 §:n sallimissa määrin) ja tiedustelutoiminnan valvontaa parannettaisiin. Tietoliikenteen kohdennettua valvontaa laajennettaisiin siinä määrin kuin se on perustuslain ja kansainvälisten yksityisyydensuojanormien kannalta hyväksyttävissä. Perustuslain 10 §:n muuttamisesta ja tietoliikenteen massavalvonnasta luovuttaisiin. Tällöin lakipaketti voitaisiin – eduskunnan perustuslakivaliokunnan tarkastuksen jälkeen – säätää yksinkertaisella enemmistöllä, mutta käytännössä myös teidän ryhmienne myötävaikutuksella. Miksi hallitus olisi kiinnostunut neuvottelemaan sellaisesta lakipaketista, jonka se saisi ominkin voimin viedyksi läpi? Koska se olisi paras tapa varmistaa, että terrorismin torjunnan kannalta tehokkaimmat keinot saadaan nopeasti voimaan. Toinen tärkeä syy, miksi tämä vaihtoehto on paras, liittyy yksityisyyden suojaan kansainvälisenä ihmisoikeutena ja EU-oikeuden perusoikeutena: kun perustuslain 10 §:n muuttaminen ei kuitenkaan oikeuta poikkeamaan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja EU:n perusoikeuskirjasta, olisi viisasta siirtää keskustelu sisällöllisten korjausten tekemiseen.

• Lopullisten päätösten lykkääminen vaalien yli.

On tietenkin myös mahdollista, että pyritte neuvottelemaan tiedustelulakipaketin sisällöstä siten, että se korjattuna voitaisiin käsitellä perustuslakia muuttavien tai siitä poikkeavien hankkeiden normaalissa aikataulussa ja lopullisesti hyväksyä kahden kolmanneksen enemmistöllä (134 kansanedustajaa) seuraavassa eduskunnassa, vaikka jo piankin kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Kuten julkisuudessa on todettu, tämä marssijärjestys vaatisi noin vuoden enemmän aikaa kuin hallituksen toivoma kiireellinen hyväksyminen nykyisessä eduskunnassa (keväällä 2018). En pidä tätä vaihtoehtoa hyvänä, koska se poistaisi menettelyllisen kauneusvirheen, mutta pienellä viiveellä johtaisi asiallisesti samaan lopputulokseen kuin edellä esitetty ensimmäinen ja huonoin vaihtoehto.

• Tiedustelulakihankkeen torjuminen.

Viimeiseksi pitää vielä mainita, että tietenkin voitte myös asettua vastustamaan hallituksen tiedustelulakipakettia ja käyttää määrävähemmistöasemaanne kaikkien perustuslaista poikkeavien ratkaisujen torjumiseen. Tällöin Suomi jäisi toistaiseksi ilman hallituksen, suojelupoliisin ja puolustusvoimien kaipaamia tiedustelulakeja. Vuoden 2019 eduskuntavaalien edellä tätä todennäköisesti käytettäisiin ryhmiänne vastaan, väittäen teidän olleen ”pehmeitä” terrorismin uhan edessä. Huomionarvoista on, ettei tämä argumentti ole rehellisesti esitettävissä, jos valitsette edellä hahmotellun toisen tai kolmannen vaihtoehdon. Jos hallitus on aidosti kiinnostunut turvallisuudesta ja terrorismin torjunnasta, sen pitää olla valmis neuvottelemaan kanssanne noiden kahden vaihtoehdon pohjalta.

Martin Scheinin
Professori

Twitter: @MartinScheinin