Martin Scheinin: Terrorismisyytteet kaatuivat – eivätkä suinkaan näyttökysymyksiin

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi 24.1.2018 kaikki terrorismisyytteet kolmea suomalaista miestä vastaan, joiden väitettiin suunnitelleen liittymistä oppositiojoukkojen aseelliseen taisteluun Syyrian hallituksen joukkoja vastaan ja siten valmistelleen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä murhia ja muita väkivaltarikoksia.

Tiedotusvälineissä syytteiden hylkääminen on liitetty näytön hankkimisen ongelmiin. Television Ykkösaamu-ohjelmassa 27.1.2018 professori Matti Tolvanen totesi, että ”niin kauan kuin henkilö ei konkreettisesti tee jotakin rikosta … terrorismirikosten toteen näyttäminen on erittäin vaikeaa”. Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari jatkoi toteamalla, että Suomessa ”terrorismirikosten rikosvastuun toteutuminen on heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa”. Nämä lainaukset on tässä esitetty irrallaan asiayhteydestään, joten suosittelen koko ohjelman katsomista ja myös toimittajien kommenttien tarkkaa kuuntelemista.

Lainatun kaltaiset kommentit, ja yleisemmin käräjäoikeuden hylkäävän päätöksen luonnehtiminen näyttökysymyksiin perustuvaksi, ovat tragikoomisia. Ne edustavat ajattelutapaa, jonka mukaan terrorismista syytetyt tulisi tuomita siitä mistä heitä syytetään, koska he ovat terroristeja, siis riippumatta siitä, ovatko he tehneet kyseisen rikoksen. Lausumat kertovat enemmän lausujastaan kuin lausunnon kohteesta. Koomisuus liittyy lausujaan, traagisuus valitettavasti lausumisen kohteeseen. Syylliseksi toteamisen ja rangaistuksen tuomitsemisen ei enää tarvitsisi perustua sen arviointiin, onko mitään rikosta ylipäätään tapahtunut. Riittää, että syytetty voidaan lukea kuuluvaksi joukkoon, johon liitetään nimilappu ”terroristit”. Kaikista terrorismirikoksista tulee tämän ajattelutavan mukaan ”crimes by association” – rikoksia ryhmään kuulumisen perusteella.

Terrorismirikosten vähin erin tapahtunut laajentaminen yhä pitemmälle valmistelutoimien suuntaan on lakiin kirjattu osa tätä trendiä. Esimerkiksi täysin laillinen ja normaali inhimillisen elämän toiminto kuten matkustaminen, on nykyisin rikos, jos syyttäjä esimerkiksi syytetyn henkilösuhdeverkoston kautta tekee uskottavaksi, että se tapahtui terrorismirikoksen tekemistä varten. Tuo säännös (rikoslain 34 a luvun 5 b §) ei vielä ollut voimassa niiden tapahtumien aikaan, joista Helsingin käräjäoikeuden tammikuun ratkaisussa oli kyse. Sen sijaan säännökset terroristiryhmän johtamisesta (3 §) ja terroristiryhmän toiminnan edistämisestä (4 §) olivat voimassa, ilman edellytystä, että ainuttakaan terroritekoa olisi koskaan tehty. Syyttäjän riittäisi vakuuttaa tuomioistuin siitä, että syytetty kuului vähintään kolmen hengen muodostamaan ryhmään, joka toimi ”yhteistuumin” tehdäkseen tulevaisuudessa terrorismirikoksia. Rikoslaki ei edellytä, että 3 ja 4 §:n säännöksiä sovelletaan vain terroristijärjestöihin, jotka ovat YK:n tai EU:n pakotelistalla. Syyttäjä voi nimetä minkä hyvänsä kolmen hengen joukon terroristiryhmäksi ja sitten pyrkiä osoittamaan, että ryhmällä olisi tulevaisuuteen kohdistuva tarkoitus toteuttaa terroritekoja Suomessa tai muualla. Helsingin käräjäoikeuden nyt ratkaisemassa tapauksessa syytteet eivät kuitenkaan perustuneet 3 tai 4 §:ään vaan kyse oli 1 §:n varsinaisisten terrorismirikosten valmistelua koskevasta syytteestä.

Runsaat kolme vuotta sitten kirjoitin tässä blogissa nyt hylätyiksi tulleista syytteistä silloisten lehtitietojen varassa. Syyttäjä ei valinnut terroristiryhmän toiminnan edistämistä tai johtamista vaan tähtäsi korkeammalle: terroristisessa tarkoituksessa tehty murha (34 a luvun 1 §:n 2 momentti). Ketään ei kuitenkaan tiedetty tapetun, joten kyseessä oli murha ilman ruumista. Kun syytteet sitten kolme vuotta myöhemmin luettiin, rima oli laskettu hieman alemmas: terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen (murhan) valmistelu (2 §). Viime lokakuussa syyttäjä esitti syytteet, joiden mukaan syytetyt olisivat laatineet suunnitelman matkustaa Syyriaan liittyäkseen siellä̈ tiettyyn hallituksen joukkoja vastaan taistelevaan aseelliseen ryhmään ja siten ”valmistautuneet tappamaan tai ainakin törkeästi pahoinpitelemään Syyrian hallituksen joukkoja perinteisenä̈ maasodankäyntinä̈ käytävissä̈ taisteluissa”.

Tässä vaiheessa sain sähköpostia. Blogikirjoitukseni oli tullut osaksi oikeudenkäyntiaineistoa, ja nyt kysyttiin, olisinko valmis laatimaan käräjäoikeudelle oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon asiassa. On siksi syytä varoittaa lukijaa siitä, että olen ennen alla tarkasteltavaa käräjäoikeuden ratkaisua esittänyt tuomioistuimelle näkemykseni siitä, miten asia mielestäni tuli oikeudellisten kysymysten osalta arvioida.

Helsingin käräjäoikeuden ratkaisu (R 17/8720) on 210-sivuinen paketti, jossa on perusteellisesti pohdittu sekä oikeudellisia että näyttökysymyksiä. Kaikki terrorismiin liittyvät syytteet hylättiin. Kolmea vastaajaa syytettiin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten valmistelusta, kun heidän väitettiin suunnitelleen liittymistä al-Assadin diktatuurihallintoa vastaan Syyriassa taistelevien opposition sotilaallisiin joukkoihin ja niiden avoimena maasotataisteluna käytäviin sotatoimiin hallituksen asevoimia vastaan. Tuomiossa syytettä on referoitu mm. näin:

”Vastaajat ovat valmistautuneet tappamaan tai ainakin törkeästi pahoinpitelemään Syyrian hallituksen joukkoja perinteisenä̈ maasodankäyntinä̈ käytävissä̈ taisteluissa.”

…

”Siltä osin kuin kyse on rikoslain 34a luvun 1 § 1 momentin 5-7 kohdissa tarkoitetuissa rikoksista suunnitelman toteutuminen olisi ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Syyrian valtiolle heikentämällä̈ hallituksen joukkojen taistelukykyä ja -moraalia sekä̈ Syyrian valtiomuodon perusteita ja yhteiskunnan kannalta keskeisiä̈ toimintoja.”

Syytekohtaan liittyi myös argumentti, jonka mukaan syytetyt vuonna 2013 suunnittelivat liittyvänsä juuri tietyn oppositioryhmän (KAM) aseellisiin joukkoihin, jota syyttäjä nyt piti terroristiryhmänä. Kyseinen ryhmittymä oli lisätty Yhdysvaltain terrorismipakotelistalle syyskuussa 2014 ja YK:n listalle lokakuussa 2015 – siis syytteessä tarkoitettujen valmistelun luonteisten tekojen jälkeen. Omassa asiantuntijalausunnossani korostin, että oli syytteen – terroristisessa tarkoituksessa tehtävien henkirikosten valmistelu – kannalta merkityksetöntä, minkä ryhmittymän joukoissa syytetyt mahdollisesti olisivat liittyneet taistelutoimiin. Jos kyseessä olisivat Syyrian hallituksen asevoimia vastaan taistelevat järjestäytyneet aseelliset joukot ja avoin maataistelu, kyseessä ei olisi mahdollisen suunnitelman toteutuessakaan terrorismi.

Tämän arvion taustalla on EU:n terrorismin vastainen puitepäätös vuodelta 2002. Se johti terrorismirikoksia koskevan rikoslain 34 a luvun säätämiseen, ja luvun säännöksiä on luettava puitepäätöksen valossa. Puitepäätöksen johdannon kohdassa 11 taas on selkeästi ilmaistu, että järjestäytyneiden aseellisten joukkojen välisiin taistelutoimiin aseellisen konfliktin oloissa sovelletaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta eikä terrorismin vastaista puitepäätöstä. Kun tuolloin käytetään väkivaltaa, kyseessä voi olla sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan taikka kansainvälisen oikeuden – ja EU-oikeuden – kannalta täysin laillinen sotatoimi. Suomen rikoslaissa tämä soveltamisalarajaus seuraa vain sen systematiikasta: syyttäjien olisi osattava soveltaa sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan rikoslain 11 luvun säännöksiä, kun taas 34 a luvun säännökset soveltuvat tilanteisiin, jotka kansainvälisen oikeuden ja EU:n puitepäätöksen mukaan ovat terrorismia. Tässä peruskysymyksessä syyttäjä nyt erehtyi, ja käräjäoikeus aiheellisesti hylkäsi terrorismisyytteet.

Lainaan käräjäoikeuden ratkaisua suhteellisen laajasti sen havainnollistamiseksi, millä perustein terrorismisyytteet hylättiin. Syytteen hylkääminen myös kolmannen syytetyn (C) osalta on ratkaisun ydinkohta, mistä syystä olen kursivoinut sen:

Syytettä̈ on edelleen syyttäjien toimesta rajattu myös siten, että̈ vastaajien valmistautumisen surmaamaan tai ainakin törkeästi pahoinpitelemään on väitetty koskevan vain osallistumista perinteisiin maasodankäyntinä̈ käytäviin taisteluihin. Syyttäjät eivät ole väittäneet vastaajien suunnitelleen osallistumista esimerkiksi taistelutointen ulkopuolisiin siviiliväestöön kohdistettaviin terrori-iskuihin yksin tai KAM:n jäsenenä̈…

Syytekohdan 10 rakenne ja tekoaika edellyttävät syyksilukemiselta, että̈ vastaajilla/jollakin heistä̈ on ollut Suomesta-lähtöpäivään 6.6.2013 mennessä̈ tehtynä̈ laissa tarkoitettu sopimus/suunnitelma liittymisestä̈ KAM-ryhmittymään terroristisessa tarkoituksessa…

… vaikka näytettäisiin vastaajalla olleen alustavasti tarkoitus liittyä̈ Syyriassa radikaaleista otteista tunnettuun oppositioryhmään, ei sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa sitä, että vastaajalla olisi ollut tarkoituksena tehdä juuri terrorismirikoksia…

A:lla oli myöntämänsä mukaan ollut Suomesta lähtiessään aikomus osallistua Syyriassa taisteluihin opposition riveissä perinteisin maasodankäynnin keinoin ja myös B oli osaltaan vielä tuossa vaiheessa pitänyt mahdollisena omalta osaltaan taisteluihin osallistumista. Mainitunlainen taisteluihin osallistuminen yksistään ilman terroristista tarkoitusta ei täytä sen rikoksen tunnusmerkistöä, josta vastaajia syytekohdassa 10 syytetään….

Selvitystä siitä, että B ja A olisivat ennen Suomesta lähtemistään olleet vastoin kiistämistään tietoisia syytteen teonkuvauksessa tarkoitetun KAM-ryhmittymän luonteesta tai S:n mahdollisesta kytkeytymisestä KAM:iin, ei ole esitetty. KAM:ia ei ollut tuolloin vielä yleisesti luokiteltu terroristijärjestöksi eikä…

Syytekohdan 10 mukainen syyte on siten A:han ja B:hen kohdistettuna hylättävä.

C:n osalta tuomitsemiskynnys on huomattavasti lähempänä kuin muiden vastaajien kohdalla ottaen huomioon sen, että Syyriaan taistelutarkoitukseen viittaavalla tavalla varustautuneella, suunnitelmallisuutta osoittaneella C:llä edellä jo selostetuin tavoin on päätelty olleen omalta osaltaan päämääräsuuntautunut visio ja suunnitelma Syyriaan menemisestä, minkä lisäksi C:llä oli ollut maassa jo entuudestaan KAM-kontakteja.

Ottaen huomioon …, ettei asiassa ole esitetty näyttöä siitä, että C olisi koskaan tosiasiallisesti osallistunut Syyriassa taisteluihin tai kouluttamiseen terrorismiksi luokiteltavan toiminnan kriteerit täyttävällä tavalla KAM:n piirissä tai muutoinkaan, ei suoria johtopäätöksiä toiseen suuntaan viittaavista vahvoista, osin ulkoisesti havaittavista ennusmerkeistä huolimatta voida tehdä siitä, että C:llä olisi ajalla 1.11.2012-6.6.2013 ollut tehtynä yksityiskohtainen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma/päätös liittyä terroristisessa tarkoituksessa KAM:iin/osallistua sitä kautta terroristiseen toimintaan. Pelkkä päätös taisteluihin osallistumisesta ilman terroristista tarkoitusta ei täytä syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistöä, kuten edellä on kerrottu.

Syytekohdan 10 mukainen syyte on siten myös C:hen kohdistettuna hylättävä.

Ratkaisussaan käräjäoikeus vuorottelee oikeus- ja näyttökysymysten välillä, mielestäni tarpeettomasti, kun syyttäjä oli omilla valinnoillaan tehnyt oikeudellisen asetelman oppikirjanomaisen selkeäksi: ei väitettykään, että syytettyjen tarkoituksena olisi ollut tehdä terroritekoja. Heidän väitettiin suunnitelleen liittymistä järjestäytyneiden aseellisten oppositiojoukkojen jäseninä avoimena maasodankäyntinä käytäviin taisteluihin hallituksen asevoimia vastaan. Vaikka käräjäoikeuden perusteluketjua hämärtää pohdinta siitä, oliko KAM terroristijärjestö vuonna 2013 ja oliko syytettyjen mahdollisella tietoisuudella tästä merkitystä, loppujen lopuksi syytteet hylättiin oikealla oikeudellisella perusteella. Kyseessä oli syyttäjän puolelta kelvoton yritys, eikä ole yllättävää, ettei rima edes heilahtanut. Kaikkien terrorismisyytteiden hylkääminen oli puhdas rimanalitus.

Helsingin käräjäoikeuden ratkaisu syytteiden hylkäämisestä jää lopulliseksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti 31.1.2018, että syyttäjä ei valita asiassa hovioikeuteen:

”Käräjäoikeuden tuomiossa on hyvin ja kattavasti perusteltu niin oikeudellisia kuin näyttökysymyksiä. Syytteet hylättiin riittävän näytön puuttuessa. Koska lisänäyttöä ei ole saatavissa, apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista saattaa asiaa hovioikeuden arvioitavaksi.”

Tiedotteen sanamuoto on onneton, kun se on omiaan ylläpitämään yleisön keskuudessa mielikuvaa, että syytteet olisivat kaatuneet näyttökysymyksiin ja näytön hankinnan vaikeuksiin. Monille jää mielikuva, että syytetyt kuuluvat joukkoon ”terroristit”, mutta tällä kertaa heidän terrorismistaan ei saatu kokoon riittäviä todisteita. Tästähän ei ollut kysymys. Mitään rikosta ei ollut tapahtunut. Sikäli kuin syytetyt olivat ylipäätään valmistelleet jotakin, tuo jokin ei edes toteutuessaan olisi ollut rikos. Ei varmaan ole ”tarkoituksenmukaista” syyttää hovioikeudessa ihmisiä, joista tiedetään, etteivät he ole tehneet rikosta. Mutta ei tuo ole mikään näyttökysymys, eikä se ole liioin tarkoituksenmukaisuuskysymys vaan perustavanlaatuinen oikeusvaltiollinen sääntö.

Tapaukseen liittyy isompikin opetus. Helsingin käräjäoikeudessa hylätyt terrorismisyytteet ja syyttäjän kompurointi niiden laadinnassa toivat esiin selkeän puutteen vuonna 2003 rikoslakiin lisätyssä 34 a luvussa terrorismirikoksista. Sääntelyn teki välttämättömäksi EU:n puitepäätös 2002, joka edellytti ankarampia rangaistuksia, kun tavanomainen rikos tehdään terroristisessa tarkoituksessa, ja lisäksi eräiden uusien valmistelurikosten kriminalisointia. Puitepäätöksen johdannon 11 kappaleessa oleva soveltamisalasäännös jäi kuitenkin huomiotta, mistä syystä vallitsee suuri epätietoisuus rikoslain 11 luvun (sotarikokset ym) ja 34 a luvun (terrorismirikokset) soveltamisaloista. On pelättävissä, että sama virhe toistetaan EU:n uuden terrorismidirektiivin 2017/541/EU täytäntöönpanossa. Direktiivi ja sen täytäntöönpanoa koskeva oikeusministeriön työryhmämietintö löytyvät täältä. Direktiivin johdannossa on aivan samanlainen soveltamisalarajaus kohdassa 37. Se olisi syytä ottaa paremmin huomioon, kun nyt valmistellaan rikoslain 34 a luvun muutosta direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Siten vähennettäisiin riskiä poliisin ja syyttäjien kompuroinnista vauhdinottovaiheessa ja siitä seuraavat rimanalitukset. Tällä ei kuitenkaan ratkaistaisi rikoslain 34 a luvun muita ongelmia, mukaan lukien vaara tulla syytetyksi tuomituksi oletetun joukkoon kuulumisen takia.

 

Martin Scheinin