”Oliko Poliisin #voimankäyttö #elokapina-mielenosoituksessa tänään oikeasuhtaista? Olemme saaneet asiasta alustavan selvityksen jota käydään läpi. Voimankäytön on oltava aina viimeinen keino ja sille on oltava painavat perusteet. Toiminta on arvioitava ja ohjeita on tarvittaessa päivitettävä. Perustelut voimankäytöstä olisi myös hyvä aina avata. Viime kädessä poliisin toimintaa valvoo eduskunnan oikeusasiamies.”
Näin kirjoitti sisäministeri Maria Ohisalo twitteriin tuoreeltaan sen jälkeen, kun poliisi oli hajottanut kaasusumutinta käyttäen Helsingin keskustassa järjestetyn Elokapina-liikkeen mielenilmauksen. Siinä eri ikäisistä ilmastoaktivisteista koostunut joukko halusi kiinnittää huomiota ilmastonmuutoksen aiheuttamaan uhkaan ja patistella hallitusta toimiin ilmastonmutoksen torjumiseksi. Poliisihallitus on pyytänyt Helsingin poliisilaitokselta selvityksen lauantaina järjestetystä mielenosoituksesta, jossa poliisi käytti järeitä voimakeinoja.
Facebookissa julkaistulla mielenilmauksesta kuvatulla videolla poliisit aluksi uhkaavat autokaistalla istuvia mielenosoittajia kaasusumuttimilla. Mielenosoittajat pysyvät rauhallisesti istumassa, kunnes kolme poliisia sumuttaa heidän päälleen kaasusumutetta. Videolla mielenosoittajat jatkavat istumista kadulla, kun poliisit käyvät toistuvasti sumuttamassa kaasua heidän päälleen. Mielenosoittajat eivät videon perusteella näytä uhanneen poliiseja mitenkään, joten kyseessä on ollut rauhallinen, väkivallaton mielenilmaus.
Mielenosoitusvapaus on turvattu perustuslaissa ja useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Perustuslaissa säädetään, että jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Poliisilaissa puolestaan säädetään, että poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Poliisin täytyy siis aina harkita, onko sillä ylipäänsä oikeutta puuttua mielenosoitusvapauden käyttöön. Sen jälkeen, kun puuttuminen on katsottu oikeutetuksi, poliisin täytyy harkita, onko voimakeinojen käyttö tarpeellista. Jos on, sen jälkeen poliisin on arvioitava, millainen voimakeinojen käyttö on oikeasuhteista: lähtökohtaisesti puuttuminen on toteutettava lievintä mahdollista keinoa käyttäen. Poliisin on voimankäytössään huomioitava vähimmän haitan periaate ja suhteellisuusperiaate samalla, kun voimakeinojen käytön on oltava objektiivisesti tarkasteltuna välttämätöntä.
Poliisin voimankäyttöä koskevan eurooppalaisen ihmisoikeusstandardin perusteella lähtökohtaisesti kaasusumuttimen käyttö voimakeinona rauhallisia, väkivallattomia, passiivisia ja osin alaikäisiä mielenosoittajia kohtaan on ylimitoitettua. Esimerkiksi Ruotsissa laadituissa ohjeissa pippurisumutteen käytöstä ei pidetä hyväksyttävänä kaasusumuttimen käyttöä passiivista vastarintaa tekeviin. On näin ollen selvää, että poliisin toiminta ei ole ollut hyväksyttävää, jos sitä arvioidaan ruotsalaisia standardeja vasten.
Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta poliisin toiminta vaikuttaa väärin mitoitetulta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa Oya Ataman vs. Turkki (5.12.2006) on tarkasteltu oikeasuhtaisesta voimankäytöstä hajotettaessa mielenosoitus, joka on rauhanomainen, mutta tuottaa haittaa liikenteelle. Tapaus on siis hyvin analoginen Elokapina-liikkeen mielenosoituksen kanssa. Oya Ataman -tapauksessa mielenosoittajat eivät noudattaneet poliisiviranomaisen hajaantumiskäskyä. Kun he jatkoivat marssiaan, poliisi turvautui voimakeinoihin käyttäen kaasusumutinta mielenosoittajia vastaan.
Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että poliisi oli tällöin loukannut Euroopan ihmisoikeussopimusta: kun mielenosoittajat eivät harjoita väkivaltaa, myös viranomaisilta edellytetään pidättyväisyyttä voimakeinojen käytössä. Ihmisoikeustuomioistuin argumentoi näin:
”41. However, there is no evidence to suggest that the group in question represented a danger to public order, apart from possibly disrupting traffic. There were at most fifty people, who wished to draw attention to a topical issue. The Court observes that the rally began at about 12 noon and ended with the group’s arrest within half an hour. It is particularly struck by the authorities’ impatience in seeking to end the demonstration, which was organised under the authority of the Human Rights Association.
42. In the Court’s view, where demonstrators do not engage in acts of violence it is important for the public authorities to show a certain degree of tolerance towards peaceful gatherings if the freedom of assembly guaranteed by Article 11 of the Convention is not to be deprived of all substance.
43. Accordingly, the Court considers that in the instant case the police’s forceful intervention was disproportionate and was not necessary for the prevention of disorder within the meaning of the second paragraph of Article 11 of the Convention.
44. There has accordingly been a violation of that provision.”
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan siis Elokapina-liikkeen mielenilmausta vastanneen mielenosoituksen hajottaminen kaasusumutinta käyttäen oli ihmisoikeusloukkaus. Oya Ataman -tapaus erosi Elokapina-liikkeen mielenosoituksesta vielä siinä, että Elokapina-liikkeen mielenilmaus oli lähtökohtaisesti laillinen, kun taas Oya Ataman -tapauksen mielenosoitus oli lähtökohtaisesti laiton. Tämä entisestään vahvistaa käsitystä siitä, että Elokapina-liikkeen mielenilmaus on hajotettu ihmisoikeussopimuksen vastaisella tavalla, kun poliisin toimintaa tarkastelee ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä vasten. Toki poliisin voimakeinojen käytön oikeasuhtaisuuden arviointi on aina tapauskohtaista ja on mahdollista, että Poliisihallituksen pyytämässä selvityksessä ilmenee jotain sellaista, joka ei ole vielä tiedossamme.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on kuitenkin päivän selvää, ettei pelkkä poliisin käskyjen noudattamatta jättäminen oikeuta voimakeinojen käyttöön, kun kyseessä on mielenosoitus. Tämän hetkisen tiedon perusteella on siis vahvoja perusteita arvella, että poliisi syyllistyi Elokapina-mielenilmausta hajottaessaan ihmisoikeusloukkaukseen.
On tärkeää, että poliisin toimintaa selvitetään huolella todennäköisenä mielenosoittajien ihmisoikeuksien loukkauksena, jollaista ei saisi ihmisoikeuksia kunnioittavassa demokraattisessa oikeusvaltiossa tapahtua.
Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto
Perustuslakiblogi 
Khm, luvanvarainen tien tukkiminen?
KKO:n vanha ennakkopäätös Koijärven kansalaistottelemattomuudesta
Diaarinumero: R81/827
Esittelypäivä: 27.1.1983
Antopäivä: 2.12.1983
Taltio: 371
Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan koneen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiinvamman ja siten syyllistyä rikokseen. Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sanottu «kansalaistottelemattomuus» ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden.
III-jaosto
Mukana tuomittujen joukossa oli myös yo Pekka H. Nytkö tästä kansalaistottelmattomuuteen puuttumisesta on tullut rikos?
Olen samaa mieltä poliisin voimankäytöstä ja tuen myös itse tuota mielenosoitusta, mutta eikö se kuitenkin ollut lähtökohtaisesti laiton (eli kansalaistottelemattomuutta)? Ihmisillä on oikeus osoittaa mieltään ja mielenosoitus saa olemassaolollaan häiritä liikennettä, mutta ei kai mielenosoittaja saa kuitenkaan lain mukaan _tarkoituksella_ pysäyttää liikennettä? Tässähän oli kyse aktiosta, jossa lähtökohtaisesti mentiin pysäyttämään liikenne. Ei kai laki salli tätä?
Ainoa moite mahdollisesti olisi se, että poliisi ei käyttänyt sumutetta heti vaan odotti.
Rautiainen, väitätte olevanne joku julkisoikeuden apulaisprofessori. Onko mielestänne sopivaa, että te asetutte puolustamaan anarkisteja, jotka ilmastonmuutoksen varjolla tahallaan aiheuttavat liikenteelle häiriötä.
Nämä anarkistit tukkivat Kaisaniemenkadun, jota ei ollut mainittu heidän ilmoituksessaan mielenosoituksesta. Nämä anarkistit rikkoivat tieliikennelakia ja riistivät kansalaisilta oikeuden ajaa autolla ko. kadulla. He siis syyllistyivät rikokseen ja te oikeusoppineena alennutte puolustamaan heitä. Oletteko varma, että kannanottone taustalla ei ole poliittista motiivia?
Poliisi toimi kuten heidän edellytetään toimivan. Asiassa ei ole mitään tutkimista tai selvitettävää poliisin toimien osalta.
Siinä EIT päätöksessähän otettiin erikseen kantaa myös itse pippurisumutteen käyttöön:
”20. The applicant complained that a tear gas, known as “pepper spray”, had been used to disperse a group of demonstrators, provoking physical unpleasantness such as tears and breathing difficulties. She relied on Article 3 of the Convention, which provides:
“No one shall be subjected to torture or to inhuman or degrading treatment or punishment.””
Ja päätös:
FOR THESE REASONS, THE COURT UNANIMOUSLY
….
2. Holds that there has been no violation of Article 3 of the Convention;
….
Se päätöksen muu kohta viitannee enemmänkin siihen, että mielenosoitus pysäytettiini sellaisella tavalla niin nopeasti (30min) alkamisen jälkeen. Suomen tilannehan oli täysin erilainen ja sumutetta käytettiin vasta monen toimen jälkeen ja ajallisesti vasta tuntien jälkeen.
Eikö asian ydin ole tämä: onko poliisilla velvollisuus estää vilkkaan autokadun pitkäaikainen sulkeminen? Ei kai poliisi ehdoin tahdoin ota epämiellyttäviä tehtäviä. Mitä olisi tapahhunut, jos mielenosoittajien olisi annettu istua kadulla niin kauan kuin olisivat halunneet? Jos olisin poliisi, olisin helpottunut, jos meillä olisi lupa antaa ihmisten tukkia rauhassa katu. Miksi tässä keskustellaan kaikesta muusta, mutta ei itse asiasta?
Rautiainen erehtyy verratessaan Elokapinan tapahtumia Oya Ataman v. Turkki -tapaukseen. Myös Tuomas Ojanen, Henri Rikander ja Hesarin toimittaja Mikko Gustafsson erehtyvät viitatessaan samaan Ataman tapaukseen sekä Schmidberger vs. Itävalta -tapaukseen.
Elokapina -mielenosoituksen tapahtumat nimittäin eroavat kuitenkin olennaisella tavalla molemmista näistä.
Turkin tapauksessa kyseessä oli pieni 40 henkilön mielenosoitus puistossa (ei ajoradalla), jonka poliisi pippurikaasun avulla hajotti vain puoli tuntia sen alettua. Mielenosoituksesta ei oltu tehty ennakkoilmoitusta, mutta merkittävää vaikutusta muihin ihmisiin ja liikenteeseen ei ollut. Elokapinan tapauksessa ennakkoilmoitus ei sisältänyt aikomusta parkkeerata ajoradalle, joten teknisesti ottaen se toimenpide ei ollut ”laillinen”. Elokapinan tapauksessa ajoratojen tukkiminen kesti tunteja – ei aivan verrannollinen Turkin tapaukseen, jossa tilaisuus hajotettiin heti.
Itävallan tapauksessa kyse ei edes ole mielenosoituksen estämisestä voimakeinoin, vaan yrityksen oikeudesta saada korvausta mielenosoituksen synnyttämästä haitasta. Kyseisessä tapauksessa mielenosoituksesta oli tehty ennakkoilmoitus ja viranomaiset kykenivät varautumaan mielenilmaukseen ohjaamalla liikennettä kiertoreiteille, kun moottoritie oli suljettu 30 tunnin ajan. Tässä tapauksessa mielenosoittajat toimivat täysin oikein. Ilmoittivat todellisista aikeistaan, jotta viranomaiset pystyivät niiden varautumaan ja esim mahdolliset sairaankuljetukset ja muu pelastustoimen liikkuminen saatiin järjestymään asianmukaisesti.
Elokapina halusi ymmärrettävistä syistä liikkeelleen huomiota laittomin keinoin ja on onnistunut siinä hyvin.