Euroopan unionin tuomioistuin totesi tänään (8.4) antamallaan tuomiolla teletunnistamistietojen säilyttämistä koskeneen direktiivin pätemättömäksi. Direktiivi on velvoittanut jäsenvaltioita säätämään laaja-alaisesta sähköiseen viestintään liittyvien tunnistamistietojen säilyttämisvelvollisuudesta. Säilyttämisvelvollisuus on koskenut muun muassa tietoja siitä, kuka on soittanut puhelun tai lähettänyt sähköpostiviestin ja mihin aikaan. Samoin se koskee esimerkiksi matkapuhelimen sijainnin jäljittämiseksi tarvittavia tietoja. Tiedot tuli direktiivin mukaan säilyttää vähintään 6 ja enintään 24 kuukautta. Suomessa direktiivi on saatettu voimaan vuonna 2008 sähköisen viestinnän tietosuojalakiin säädetyllä muutoksella. Tietojen säilytysajaksi tuli Suomessa 12 kuukautta.
EU-tuomioistuin julisti direktiivin pätemättömäksi sen vuoksi, että direktiivi oli vastoin EU:n perusoikeuskirjassa turvattua yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Tuomion ajallisia vaikutuksia ei rajattu, joten direktiivi on pätemätön sen voimaantulosta saakka. Tuomiosta ei ole tätä kirjoittaessa vielä saatavilla suomen kielistä versiota mutta se on jo julkaistu esimerkiksi englanniksi.
Päätös on ensinnäkin sikäli historiallinen, että EU-tuomioistuin on tähän mennessä katsonut vain muutamia kertoja aiemmin EU-säädöksen pätemättömäksi perusoikeuksien loukkauksen perusteella. Ennen muuta ratkaisu on kuitenkin kova ja laajakantoinen, joskaan ei eurooppalaisittain erityisen yllättävä julkisasiamies Villalónin jo aiemmin antaman samanlaisen ratkaisuehdotuksen jälkeen. Direktiivi oli myös jo katsottu ristiriitaiseksi perustuslain kanssa muun muassa Romaniassa. Myös monessa muussa EU:n jäsenvaltiossa direktiiviä on pidetty perusoikeuksien kannalta erittäin kyseenalaisena.
Suomessa asia oli aikoinaan perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä kolmeenkin otteeseen, viimeksi juuri direktiivin valtionsisäisen täytäntöönpanon yhteydessä sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksena vuonna 2008. Lausuntonaan (PeVL 3/2008 vp) valiokunta päätyi esittämään, että lakiehdotus voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Mitään vakavia, säätämisjärjestykseen vaikuttavia ongelmia valiokunta ei direktiivissä ja sen kansallisessa täytäntöönpanolaissa havainnut. Esimerkiksi lakiin ehdotettua 12 kuukauden säilytysaikaa – direktiivin mukaan säilytysaika on vähintään 6 kuukautta ja enintään 2 vuotta – valiokunta piti ”oikeasuhtaisuuden kannalta hyväksyttävänä ja riittävänä vastaamaan viranomaisten tarpeita.” EU-tuomioistuin katsoi kuitenkin direktiivin pätemättömäksi mm. juuri sillä perusteella, ettei direktiivissä lainkaan määritelty objektiivisin kriteerein säilytysajan pituutta sen varmistamiseksi että säilytysvelvollisuus rajataan vain siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä direktiivin päämäärien saavuttamiseksi. Ylipäätään EU-tuomioistuimen tuomion ja perustuslakivaliokunnan lausunnon vertailu osoittaa, että siinä missä siis EU-tuomioistuin päätyi useilla eri perusteilla katsomaan direktiivin perusoikeusvastaisena pätemättömäksi, perustuslakivaliokunta piti direktiiviin perustuvaa lakiehdotusta muutamaa hienosäädönomaista, etupäässä kielellistä viilausta lukuunottamatta ongelmattomana.
Olemassa olevia käytäntöjä tai voimassa olevaa lainsäädäntöä perusoikeuksien vastaiseksi toteavia ratkaisuja moititaan toisinaan siitä, että ne heittävät eräänlaisen laittomuuden varjon aiemmin hyväksyttynä pidetylle toiminnalle. Tällöin saatetaankin vedota siihen, että perusoikeuksia valvovien instituutioiden pitäisi olla yleisesti ottaen erityisen varovaisia ja pidättyväisiä, etteivät ne vahingossakaan sälyttäisi tällaista varjoa sinne, minne se ei kuulu. Oli niin tai näin, tämän päiväisellä ratkaisullaan EU-tuomioistuin seurasi tulkinnassaan eräitä eurooppalaisia valtiosääntötuomioistuimia ja asetti laittomuuden varjon paitsi pätemättömäksi toteamansa direktiivin myös siihen nojautuneen perustuslakivaliokunnan lausunnon ja suomalaisen tietosuojalainsäädännön ylle. Jokainen voi tietenkin nyt olla EU-tuomioistuimen perusoikeustulkinnoista eri mieltä, syyttää sitä lainsäädäntövallan anastamisesta ja seurata sitten silmä tarkkana, muuttuko oikeusjärjestyksen sisältö oman kannan mukaiseksi vai ei.
JL & TO
Perustuslakiblogi 
Tuo päätös oli yllätys. Mutta lisäksi on sanottava, että laki ja käytäntö ei mene ihan käsi kädessä. Sen sijaan, että operaattorit hankkisivat kalliit järjestelmät, jotka deletoivat kaiken kaksi vuotta vanhan, ne ostavat uusia keskustietokoneita vanhojen viereen. Kaikki on siis tallella ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa kymmenen vuoden takaa, koska sitä ei tarvitse hävittää. Tuo koko homma pitäisi hoitaa todisteiden hyödyntämiskiellolla, ei operaattoreihin kohdistuvilla direktiiveillä. Näin ollaan nyt tekemässä Ruotsissa.
Tässä se nähdään kuinka EU estää aidon suomalaisen yhteisöllisyydenkin, kun pikkumaisesti vedotaan väitettyihin oikeuksiin. Nyt korostetaan yksityisyyttä tavalla, joka on omiaan synnyttämään eripuraa ja heikentää yhteisön turvallisuutta. Oikeusvaltion ja demokratian kannalta tämä ei ole ongelmatonta. Demokratiaa on voitava puolustaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Asia on korjattava demokraattisen päätöksenteon kautta. Perustuslakivaliokunta sovittaa yhteen demokraattisessa säätämismenettelyssä juuri oikealla tavalla sekä yksityisen että yhteisön intressin. Näin vältetään demokratiaa kalvava eripura, ja voimme ponnistaa yhteen hiileen puhaltaen. Suomessa meillä on hyvät mahdollisuudet saada erilaiset lähtökohdat ja intressit sovitelluiksi. Monissa voimakkaammissa yhteiskunnissa on varmasti vaikeampaa päästä samaan lopputulokseen. Tuomarivaltio on torjuttava, ja pantava piste pikkumaiselle oikeuksiin vetoamiselle. Toisin kuin kotimaiset tuomioistuimet, EU -tuomioistuin ei kykene viisaaseen varovaisuuteen, vaan on pikemminkin horjunut katteettoman aktivismin poluilla suvaitsemattomana ja pikkumaisena sormenheristelijänä. Se on EU -tutkijoiden rohkaisemana lukevinaan EU:n perusoikeuksia koskevista säännöksistä asioita, joita niissä ei ole. Myös niinkin kaukana kuin Turkissa tuomioistuimet ovat lähteneet vastuuttoman ja eripuraa kylvävän pikkumaisen sormenheristelyn tielle. Tässä näemme myös EIT:n toiminnan turmiollisen vaikutuksen tuomarivaltion airueena. Emme me ole näitä tuomareita valinneet meille lakeja säätämään. Demokratia puhukoon, ja tuomarit vaietkoot!
Olet aika hyvä trolli.