Lauri Koskentausta: Arviointia kuntavaalien ajankohdan siirrosta

12.3.2021 annetulla hallituksen esityksellä tämän vuoden kuntavaaleja on ehdotettu siirrettäväksi tämän vuoden kesäkuulle. Esityksen taustalla on ollut eduskuntapuolueiden puoluesihteerien enemmistön kannattama ehdotus siitä, että tulisi siirtää koronatilanteen vuoksi. Julkisuudessa on käyty aiheesta paljon erilaista keskustelua, jonka puitteissa on ehdotettu erilaisia toimenpiteitä asiaan liittyen. Yritän tässä kirjoituksessa avata muutamia oikeudellisia näkökulmia tähän keskusteluun.

Mitä oikeudellisia ongelmia olisi liittynyt vaalien järjestämiseen nyt?

Kuntavaalien varsinainen vaalipäivä olisi ollut voimassa olevan lainsäädännön mukaan 18.4.2021. Koronatilanteen vuoksi pohdittavaksi tuli uudenlaisia kysymyksiä kuten esimerkiksi se, mikä vaikutus vaalien järjestämiseen olisi sillä, että merkittävän ihmismäärän äänioikeus saattaisi estyä tartuntatautilain mukaisen karanteenin tai eristyksen vuoksi.  Esimerkiksi professori Tuomas Ojanen totesi lausunnossaan tartuntatautilain mukaisen eristämisen merkityksestä asiasta näin:

”Vaikka eristäminen perustuukin tartuntatautilakiin; vaikka sen tavoitteita voidaan pitää hyväksyttävinä; ja vaikka sitä voidaan pitää välttämättömänä, vastapainoksi on kuitenkin huomioitava oikeudellisessa arviossa, että eristys käytännössä puuttuu perustuslain 14 §:n 3 momentissa turvatun perusoikeuden ydinsisältöön estämällä sen käyttämisen, ja että kysymyksessä on viranomaisten määräämästä pakkotoimesta.”

Valmistelussa on toisaalta todettu, ettei eristyksessä olevien äänioikeuden estyminen välttämättä aiheuttaisi merkittävää oikeudellista ongelmaa, mutta toisaalta taas todettiin, että eristyksessä olevan joukon kasvaminen suurehkoksi voisi olla jossain määrin ongelmallista.

Lisäksi huolena valmistelussa on ollut mm. se, että voisiko mahdollinen ulkona liikkumista koskeva rajoitus estää äänestämisen jossain. Yhtenä haasteena on ollut sen pohdinta, millaisia poikkeusjärjestelyjä on mahdollista käyttää ilman, että vaalisalaisuus vaarantuisi. Asiaan liittyvää oikeudellista kysymyksenasettelua on avattu mm. oikeusministeriön 6.3.2021 päivätyssä muistiossa.

Oikeusministeriön muistiossa todettiin, että ”Vaalit on tässä tilanteessa teknisesti mahdollista järjestää mutta keinoja terveysturvallisuuden takaamiseen ei ole.” Yhtenä näkökulmana asiaan on arvioitu myös kysymystä siitä, millainen riski olisi, että tuomioistuimet määräisivät valitusten johdosta vaaleja uusittavaksi. Asiaa on arvioitu esimerkiksi oikeuskansleri Tuomas Pöystin lausunnossa oikeusministeriölle.

Vaalien siirtoa koskevassa harkinnassa oikeudellisesti kyse on siis erityisesti siitä, millaisia riskejä vaalien toimittamiseen huhtikuussa liittyisi ja voisiko vaalien siirrolla turvata paremmin asiaan liittyvien eri perusoikeuksien toteutumisen.

Asiaan liittyvästä perusoikeuksien toteutumisen yhteensovittamisesta

Perustuslain 2 §:n mukaisesti kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Lisäksi perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaisesti Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Kun on kyse kuntavaaleista, on vielä todettava, että perustuslain 121 §:n 1 momentin mukaisesti Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Perustuslaki turvaa siis useilla eri tavoilla jokaisen oikeuden osallistua kunnalliseen päätöksentekoon.

Merkittävä osa koronaviruspandemian vuoksi tehdyistä rajoitustoimenpiteistä on perustunut siihen, että pyritään turvaamaan perustuslain 7 §:n turvaamaa oikeutta elämään ja toisaalta perustuslain 19 §:n 2 momentin turvaamaa oikeutta riittäviin terveyspalveluihin. Osassa rajoitustoimenpiteistä on ollut kyse taudin leviämisen ehkäisemisestä, ja osassa taas on ollut kyse terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn turvaamisesta.

Oikeudellisesti arvioituna asiassa joudutaan yhteensovittamaan erityisesti tätä koronaviruksen torjuntaan liittyvää perustuslain 7 §:n ja perustuslain 19 § turvaamista ja toisaalta perustuslain 2 §:n, 14 §:n ja 121 §:n mukaisten ääni- ja osallistumisoikeuksien toteutumista. Asiassa tulee huomioida myös julkisella vallalla oleva perustuslain 22 §:n mukainen tehtävä turvata perusoikeuksien toteutuminen. Koronatilanne toi arvioitavaksi, miten näiden oikeuksien toteutuminen voidaan turvata samanaikaisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaalien siirtäminen aiemmin

Olen käsitellyt aiempia kuntavaalien siirtoja tässä blogissa tammikuussa. Toistan silloin tehdyn havainnon, että kuntavaaleja on siirretty aiemminkin: karkeasti sanottuna puolet näistä tilanteista on liittynyt sotien aikaisiin poikkeuksellisiin oloihin ja puolet on ollut lyhyehköjä muita siirtoja. Viime vuosikymmenellä on hyväksytty niin kuukauden mittainen kertaluonteinen eduskuntavaalien siirto kuin noin kuuden kuukauden mittainen kuntavaalien ajankohdan siirto. Vaalien ajankohta ei ole perustuslaissa määrätty asia, joten siirtopäätökset on tehty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Vaalisalaisuuden turvaamisen oikeudellisesta merkityksestä

Julkisessa keskustelussa on ehdotettu ratkaisuksi tilanteeseen erilaisia vaihtoehtoisia äänestystapoja. Niiden käyttöönoton haasteena on oletettavasti ollut ainakin vaalisalaisuuden turvaaminen. Perustuslain 25 § 1 momentin mukaisesti kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Vaikka säädöksessä puhutaankin sinänsä vain eduskuntavaaleista, on perustuslakivaliokunnan käytännössä katsottu, että vaalisalaisuus koskee myös muita vaaleja (kts. esim. PeVM 3/2017 vp).

Vaalien toteuttamisessa keskeistä on turvata kansanvallan demokraattisen perustan toteutuminen. Perustuslakivaliokunta on todennut vaalisalaisuuden merkityksestä mm. näin

”Vaalisalaisuudella on merkitystä paitsi äänestäjälle kuuluvana oikeutena myös valtion intressille saada vaaleissa esiin oikea ja painostuksesta riippumaton kansan tahto.” (PeVM 3/2017)

Vaalisalaisuuden turvaamista jokaiselle äänestäjälle on painotettu perustuslakivaliokunnan käytännössä, jonka mukaan äänestysmerkinnän tekeminen äänestyskopissa on edelleen lähtökohtana. Kun nykyistä sääntelyä äänestysmerkinnän tekemisestä käsiteltiin eduskunnassa, totesi perustuslakivaliokunta:

”Lakiehdotuksen 76 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että vaalipäivän äänestyksessä äänestysmerkintä voidaan tehdä muuallakin kuin äänestyskopissa silloin, jos merkinnän tekemisestä äänestyskopissa aiheutuisi äänestäjälle kohtuutonta haittaa. Esityksen perustelujen mukaan tämä tarkoittaa sellaisia tilanteita, joissa äänestyspaikka ei ole esteetön esimerkiksi vammaisille tai hyvin heikkokuntoisille äänestäjille. Vaalisalaisuuden keskeisen merkityksen vuoksi perustuslakivaliokunta korostaa ehdotetun menettelyn poikkeuksellisuutta. Vaalipaikalla on aina ensisijaisesti pyrittävä järjestämään äänestyskoppiin pääseminen mahdollisimman esteettömäksi. Muualla kuin äänestyskopissa äänestettäessä tärkeää on järjestää tilanne sellaiseksi, että äänestäjällä ei ole aihetta pelätä vaalisalaisuuden rikkoutumista. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että asiasta päättäminen kuuluu vaalilautakunnalle.” (PeVM 3/2013)

Vaalisalaisuuden turvaamisen ehdottomuus on ollut vahva lähtökohta. On myös syytä todeta, että viime vuosina eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on arvioitu useita kertoja sitä, miten vaalipaikan esteettömyyttä koskevat ratkaisut ovat turvanneet vaalisalaisuuden toteutumisen.

Eräs näkökulma vaalisalaisuuden turvaamiseen on myös se, että äänestystoimituksessa vaalivirkailijoiden läsnäololla turvataan vaalitoimituksen asianmukaista toimittamista. Vaalitoimitsijoihin sovelletaan vaalilain 185 §:n mukaisesti virkamiehen rikosoikeudellista vastuuta. Vaalitoimituksen asianmukaisuutta turvataan näin osaltaan sillä, että vaalitoimitsijat työskentelevät virkavastuulla.

Miksi kirjeäänestys ja nettiäänestys eivät olleet nyt mahdollisia ratkaisuja?

Eräissä puheenvuoroissa on esitetty, että kirjeäänestys tai nettiäänestys olisi tullut ottaa käyttöön turvaamaan karanteeniin tai eristykseen määrättyjen henkilöiden mahdollisuus äänestää. Molemmissa äänestysmuodoissa on oikeudellisesti samanlainen periaate haaste, kun niissä luovutaan siitä, että voidaan olla varmoja vaalisalaisuuden toteutumisesta vaalivirkailijoiden valvonnassa.

Nettiäänestystä koskien on tehty erilaisia selvityksiä, viimeksi 2017. Tuolloin työskennellyt parlamentaarinen työryhmä totesi, että ”työryhmä ei suosittele nettiäänestyksen käyttöönottoa, koska tällä hetkellä riskit ovat suuremmat kuin hyödyt.” Tarkemmin selvittämättä on jäänyt esimerkiksi se, miten vaalisalaisuus turvattaisiin nettiäänestyksessä. Koska asiasta ei ole tehty tätä perusteellisempaa analyysia ja esivalmistelua, ei nettiäänestys olisi käytännössä voinut olla avuksi tässä vaiheessa, koska asia olisi vaatinut merkittävää valmistelua ja merkittävän politiikkapäätöksen tekemistä siitä, että nettiäänestykseen liittyvät erilaiset riskit oltaisiin valmiita hyväksymään.

Kirjeäänestys otettiin käyttöön eduskuntavaaleissa 2019, jolloin kirjeääniä annettiin yli 6000. Kirjeäänestyksellä voi äänestää sellainen äänioikeutettu, joka asuu tai oleskelee ulkomailla koko ennakkoäänestysajanjakson ja vaalipäivän. Kirjeäänestyksessä äänioikeutettu voi tilata vaaliasiakirjat ennakkoon ja äänestää kotoaan käsin. Kahden todistajan on todistettava, että vaalitoimitus on ollut asianmukainen.

Perustuslakivaliokunta piti kirjeäänestystä haastavana vaalisalaisuuden kannalta:

”Vaalisalaisuuden käytännön toteutuminen on nykyisin merkittävästi vaaliviranomaisen vastuulla. Kirjeäänestyksessä vaaliviranomainen ei ole läsnä äänestyksessä eikä siten voi valvoa äänestystä. Hallituksen esityksessä (s. 17) arvioidaan, että vaalisalaisuuteen voi kirjeäänestyksessä kohdistua erilaisia riskejä esimerkiksi äänestäjän painostamisesta, äänestysmerkinnän näyttämisestä toiselle tai äänestysmerkinnän tekemisestä toisen henkilön sijasta” (PeVM 3/2017)

Valiokunta totesi, että riskejä on sinänsä pyritty pienentämään asianmukaisesti:

”Perustuslakivaliokunta pitää vaalisalaisuuteen kohdistuvia riskejä huomionarvoisina ja korostaa vaalisalaisuuden keskeistä merkitystä (ks. myös PeVM 3/2013 vp, s. 1). Vaalilakiin ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi vaalisalaisuuden ylläpitämisen ja epäasiallisen vaikuttamisen estämisen kannalta merkityksellistä sääntelyä. Vaalilain 66 d §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että äänestystilanteessa tulee olla paikalla kaksi ulkopuolista henkilöä, jotka todistavat lähetekirjeeseen tekemällään allekirjoituksella, että äänestys on tapahtunut vaalisalaisuutta ja vaalivapautta kunnioittaen. Tällainen vaatimus on perustuslakivaliokunnan mielestä asianmukainen vaalisalaisuuden turvaamisen kannalta, vaikkei menettely takaakaan samanlaista vaalisalaisuutta kuin äänestyspaikalla tapahtuva äänestäminen. Merkitystä on myös sillä, että ulkomailla äänestävällä on mahdollisuus valita ennakkoäänestyspaikassa äänestämisen ja kirjeäänestyksen välillä (ks. myös PeVM 4/2006 vp, s. 2).”

Kirjeäänestys hyväksyttiin kokonaisarviona, perustuslakivaliokunta katsoi, että vaalisalaisuuteen liittyvistä haasteista huolimatta ne olisivat kohtuullisia ja toisaalta kirjeäänestys voisi parantaa ulkomailla asuvien vaali- ja osallistumisoikeuksien toteutumista:

”Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä lakiehdotuksen vaali- ja osallistumisoikeuksien edistämiseen kytkeytyvää tavoitetta ja sitä, että kirjeäänestyksen mahdollistaminen parantaisi ulkomailla asuvien tai oleskelevien yhdenvertaista asemaa äänioikeuden käyttäjinä. Vaalisalaisuuden säilymiseen liittyvät riskit eivät valiokunnan mielestä muodostu sellaisiksi, että ne estäisivät ehdotetun kaltaisen sääntelyn.” (PeVM 3/2017)

On syytä huomioida, että kirjeäänestys otettiin käyttöön nimenomaan kokonaisarviona ulkosuomalaisten äänestystä varten, jotta ulkosuomalaisten mahdollisuuksia osallistumisoikeuksiensa toteuttamiseen parannettaisiin. Kirjeäänestyksen käyttöönotto herätti vielä eduskuntakäsittelyssä kritiikkiä, esimerkiksi perustuslakivaliokunnalle lausunnon antanut ministeri Lauri Tarasti katsoi, että esitys oli siinä määrin ongelmallinen, että sen hyväksyminen olisi edellyttänyt perustuslain säätämisjärjestystä. Muut valiokunnan kuulemat asiantuntijat katsoivat kuitenkin, että esitys oli hyväksyttävissä.

Kirjeäänestys on mahdollistettu vain hyvin tarkkarajaiseen käyttöön. Mielestäni voidaan katsoa, että sen käytön laajentaminen edellyttäisi riskien takia laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaisia mm. vaalisalaisuuteen liittyviä riskejä ollaan valmiita sietämään äänioikeuden toteuttamiseksi. Eräänä käytännönhaasteena kirjeäänestykseen liittyen on todettu, että se ei käytännössä auttaisi kaikkia eristyksessä olevia, koska kirjeäänestys edellyttäisi kahden todistajan läsnäoloa ja vaalikuoren toimittamista postiin.

Kokonaisuutena voidaan pitää ymmärrettävänä, ettei myöskään kirjeäänestystä lähdetty ottamaan käyttöön tässä tilanteessa. Myös kirjeäänestyksen laajentaminen, vaikka vain poikkeusoloissakin mielestäni edellyttäisi perusteellista valmistelua ja riittävää julkista keskustelua, koska siihen liittyy mainitusti myös vaalisalaisuuden heikentyminen. Keskeinen kysymys asiassa on erityisesti se, millainen sisältö vaalisalaisuudelle halutaan antaa, pidetäänkö kiinni nykymuotoisesta vaalisalaisuuden sisällöstä vai katsotaanko, että vaalisalaisuuden turvaamisen tasosta on mahdollista joustaa muiden oikeuksien paremman toteutumisen turvaamiseksi.

Tulisiko poikkeusoloissa sallia poikkeuksellisia äänestystapoja?

Eräissä puheenvuoroissa on pohdittu, että tulisiko tulevaisuudessa poikkeusoloissa olla mahdollisuus johonkin poikkeuksellisiin keinoihin äänestyksen toteuttamisessa. Vertailupohjana tästä on syytä todeta se, että vuoden 1991 valmiuslain mukaisesti valtioneuvostolla oli oikeus antaa valmiuslain mukainen asetus siitä, että kunnallisvaalien toimittaminen siirretään määräajaksi tai toistaiseksi. Tällainen asetus olisi tullut saattaa eduskunnan tarkastettavaksi, joten itsenäisesti valtioneuvosto ei olisi voinut siirtää vaaleja. Nykyiseen valmiuslakiin tällaista säännöstä ei enää otettu. Nykyisen valmiuslain esitöissä tätä perusteltiin erityisesti kunnallisella itsehallinnolla ja pyrkimyksellä järjestää vaalit myös poikkeusoloissa. Tämän historian valossa lienee mahdollista, että tulevissa valmiuslain tarkasteluissa arvioitaisiin myös kysymystä siitä, voiko poikkeusoloissa sallia jotain poikkeuksellisia keinoja vaalien toimittamiseen. On ymmärrettävää, että tällä aikataululla myöskään tästä lähestymistavasta ei ollut ratkaisuksi.

Mitä nyt esitetyllä lainmuutoksella käytännössä tehdään?

Vaalien siirtäminen ehdotetaan tehtäväksi konkreettiseksi erillisellä lailla vuoden 2021 kuntavaalien siirtämisestä. Ehdotetulla 3 pykälän mittaisella lailla siirrettäisiin vaaleihin liittyviä määräaikoja uuden vaalipäivän mukaiseksi ja määriteltäisiin uusien valtuustojen toimikausi alkamaan 1.9.2021. Nykyiset valtuustot jatkaisivat siihen asti. Käytännössä siis nykyisten valtuustojen toimikausia pidennettäisiin 3 kuukaudella ja nyt valittavien valtuustojen toimikausi lyhentyisi saman verran. Vastaavasti valtuustojen ja kunnallisten toimielinten toimikausia jatkettiin, kun kuntavaaleja siirrettiin kevääseen 2017.

Varsinaiseen vaalilakiin ei puututtaisi, vaan tehtäisiin muutos tällaisella tilannekohtaisella erillislailla, jota on käytetty myös eräissä muissa koronapoikkeussääntelyissä. Ehdotuksessa esitetään mm. ennakkoäänestysaikaa pidennettäväksi normaalista:

”Ehdotuksella pyritään yhtäältä siihen, että äänestyspaikat eivät ruuhkautuisi ja toisaalta myös siihen, että eristykseen ja karanteeniin määrättyjen äänioikeutettujen äänestäminen normaaliin tapaan voisi mahdollistua nykyistä paremmin, kun heidän käytettävissään olisi 14 ennakkoäänestyspäivää ja yksi vaalipäivä yhteensä 18 päivän ajanjaksolla.” (HE 33/2021 vp)

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa siirtoa on perusteltu mm. näin:

”Pandemiatilanteen kehitys on edellä selostetun mukaisesti etenkin nopeasti yleistyneen virusmuunnoksen myötä muuttunut ennakoimattomasti ja merkittävästi huonompaan suuntaan vaalien toimittamista ajatellen. Ottaen huomioon epidemiatilanteen hallintaan tähtäävien jo käyttöönotettujen ja tulevien rajoitustoimien vaikutukset sekä rokotuskattavuuden lisääntyminen ja sen vaikutukset samoin kuin epidemian luonnollinen kausivaihtelu, vaalien siirtämisellä kaksi kuukautta eteenpäin pystytään tämänhetkisten asiantuntija-arvioiden perusteella todennäköisesti varmistamaan se, että suurempi osa äänioikeutetuista kokee turvalliseksi äänestää ja että äänestäminen myös tosiasiallisesti tulee olemaan tuolloin terveysturvallisempaa. Ehdotetulle sääntelylle voidaan siten katsoa olevan paitsi äänioikeuden käytön turvaamiseen myös väestön terveyden suojelemiseen liittyvät hyväksyttävät ja painavat perusteet.” (HE 33/2021 vp)

Käytännössä siis vaalien ajankohdan siirtoa ehdotetaan tehtäväksi mahdollisimman yksinkertaisella lailla.

Johtopäätökset

Kaikkien vaalien siirtämisessä on kyse aina poikkeuksellisesta toimesta. Tämä ehdotettu siirto on merkittävästi lyhyemmällä aikataululla ennen vaaleja tehty, kuin vertailutapauksissa viime vuosikymmenellä. Vaalien siirron pituus on kuitenkin samaa suuruusluokkaa, kuin viime vuosikymmenellä hyväksytyt siirrot (1 kk ja 6 kk). Aiemmin todetusti, vaalit olisi voitu teknisesti ottaen järjestää, mutta silloin olisi otettu riski vaalivalituksista, kun äänioikeuden toteutuminen olisi voinut vaarantua monelta viranomaispäätöksien vuoksi. Pidän ymmärrettävänä, ettei nyt ole otettu käyttöön poikkeuksellisia keinoja äänioikeuden käyttämiseen, koska vaalisalaisuuden turvaaminen niiden puitteissa olisi ollut haastavaa tässä aikataulussa.

Riski siitä, että merkittävän henkilömäärän äänioikeuden käyttäminen olisi voinut estyä olisi ollut ongelmallista niin perustuslain 2 § 2 momentin mukaisen kansanvaltaisuuden, 14 § 3 momentin mukaisen subjektiivisen äänioikeuden ja 121 § 1 momentin mukaisen itsehallinnon toteutumisen kannalta. Lisäksi perustuslain 14 § 4 momentin mukainen osallistumisoikeuksien edistämisvelvoite ja perusoikeuksien turvaamisvelvoite puoltavat sitä, että pyritään turvaamaan äänioikeuden toteutuminen. Rajoitukset taas johtuvat toimista, joilla pyritään turvaamaan toisaalta perustuslain 7 §:n turvaamaa oikeutta elämään ja 19 §:n turvaamaa oikeutta riittäviin terveyspalveluihin. Kun näitä demokratiaoikeuksia ja terveysturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ei ollut mahdollista yhteensovittaa alkuperäiseen vaaliajankohtaan mennessä, voidaan vaalien siirtoratkaisua pitää oikeudellisesti sellaisena, jolla voidaan turvata perusoikeuksien toteutuminen paremmin.

Eduskunta käynee siirtoajankohdan vaikutuksesta esitykseen vielä keskustelun asian käsittelyn aikana. Vaalien siirtopäätöksellä voidaan katsoa olevan perusteltuja syitä, joilla pyritään turvaamaan terveys ja oikeus elämään sekä myös perustuslain mukaiset osallistumisoikeudet.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että päätös siitä, että siirretäänkö vaaleja ehdotetulla tavalla, on oikeudellisesti yksinomaan eduskunnan käsissä. Julkisessa keskustelussa eduskunnan rooli asian varsinaisena päätöksentekijänä on välillä tuntunut hieman hämärtyvän joissain puheenvuoroissa.

Eduskunta aloittaa asian käsittelyn ensi viikon alkupuolella ja eduskunta ratkaisee kantansa esitykseen perustuslain mukaisessa menettelyssä.  Siirtopäätöksellä voitaisiin esitetyn arvion mukaan turvata paremmin perusoikeuksien toteutuminen, mikäli poliittinen päätös siirtää vaaleja päätetään eduskunnassa tehdä.  Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä eduskunta asiaan lausuu.

Lauri Koskentausta
OTM, oikeustieteen tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto