Juha Lavapuro & Tuomas Ojanen: Hallitusohjelma ja perustuslaki – tippuiko perustuslaki pois prosessikaaviosta?


Suomessa on viime vuosina pidetty poliittisen päätöksenteon ongelmana sitä, että ”muutosta johdetaan lakikirja kädessä”. Muun muassa viime vaalikaudella pääministerinä toiminut Jyrki Katainen (kok) kritisoi Helsingin Sanomissa 6.8.2013 sitä, että poliittisten ”johtopäätösten tekemistä yritetään korvata legalismilla”.

Runsaan viikon vanha uusi hallitus tuntuu ottaneen Kataisen neuvoista vaarin ”Ratkaisujen Suomi” -otsikolla alunperin kulkenutta hallitusohjelmaa tehdessään. Vaikka hallitusohjelma ei suoranaisesti ole perustuslain tai kv. ihmisoikeussopimusten vastainen paria kohtaa lukuun ottamatta, hallitusohjelman henki ja painotukset kertovat, ettei sen synnyttämiseen käytetyissä vatulointikoreissa, päätösiteroinneissa ja prosessikaavioissa ole juuri ollut tilaa sen paremmin perustuslaille kuin kv. ihmisoikeussopimuksille ja EU-oikeudelle. Korkeintaan niistä juontuvat oikeudelliset näkökohdat ovat olleet mukana sattumanvaraisen oloisesti huomattuina äärirajoina poliittiselle päätöksenteolle. Samoin oikeus- ja työministerin tehtävien yhdistäminen ja ns. ”oikeustajun ja oikean oikeuspoliittisen linjan” – johon tässä tapauksessa näyttää kuuluvan mm. kuolemanrangaistuksen kannattaminen ­– ottaminen oikeusministerin keskeiseksi valintakriteeriksi kertoo paljon uuden hallituksen tavasta hahmottaa oikeutta ja sen merkitystä yhteiskunnassa..

Hallitusohjelman linjausten etäisyys perustuslaista ja kv. ihmisoikeussopimuksista tulee hyvin esiin jo yksin vertailussa ”Valtiojärjestyksen perusteita” koskevan Suomen perustuslain 1 luvussa vahvistettuihin valtiosääntöperiaatteisiin.

Perustuslain 1 § 2 momentin mukaan “Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomi on Euroopan unionin jäsen“. Saman pykälän 3 momentissa jatketaan, että ”valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.”

Periaatteilla on erityisen läheiset yhteydet perustuslain 2 luvussa turvattuihin perusoikeuksiin ja Suomen kv. ihmisoikeusvelvoitteisiin, mutta ne ovat myös koko Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden ilmaus. Hallitusohjelmasta kytkentöjä sen paremmin perustuslain 1 §:n perusperiaatteisiin kuin perusoikeuksiin ei juuri näy.

Oikeastaan päinvastoin.

Hallitusohjelman valossa ”Ratkaisujen Suomi” ei jatkossa profiloidu aktiivista ja rakentavaa kansainvälistä yhteistyötä rauhan, ihmisoikeuksien ja yhteiskunnan kehittämiseksi harjoittavaksi Suomeksi. Sitä vastoin ”Ratkaisujen Suomi” ajaa jatkossa omia kansallisia etujaan, pyrkien samalla määrätietoisesti kansainvälisen yhteistyön ja Euroopan integraation vaikutusten minimalisoimiseen. Esimerkkeinä voidaan viitata kehitysapuun tai kansainväliseen kriisinhallintaan kaavailtuihin leikkauksiin ja supistuksiin. Pakolaistenkin ottamisessa mennään pikemminkin entistä tiukempaan suuntaan. EU-asioissa keskiössä on sääntelyn keventäminen – mitä vähemmän unionia sitä parempaa Euroopan integraatiota.

”Ratkaisujen Suomi” ei ole perusoikeus- ja ihmisoikeusmyönteinen Suomi. Tästä kielii jo yksin se, että sana “talous” erilaisine johdannaisineen esiintyy hallitusohjelmassa 98 kertaa ja ”turvallisuus” 41. Ihmisoikeuksille taas kertyy viisi viittausta. Erityisesti taloudellisessa kriisissä keskeiselle ”yhdenvertaisuudelle” kertyy kaksi mainintaa, joista toisessa on kyse viittauksesta paikalliseen sopimiseen tarkoituksella varmistaa työnantajien yhdenvertainen kohtelu, missä taas viitataan kintaalla perustuslain 18 §:stä ilmenevälle vaatimukselle, jonka mukaan ketään ”ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä”. Sanaa ”oikeudenmukaisuus” saa vieläkin enemmän hakea. Lopulta lukijan on luovutettava, koska sitä ei mainita kertaakaan.

Hallitusohjelma on suurelta osin säästö- ja menoleikkauspaketti. Perustuslaki tai kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät sinänsä kiellä säästöjä ja menoleikkauksia taloustilanteen niin edellyttäessä mutta ne asettavat kuitenkin suuntaviivoja ja rajoituksia säästöpäätöksille ja menoleikkauksille. Kuten muun muassa Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ovat huomauttaneet, ensinnäkin pitäisi aina arvioida systemaattisesti säästöpäätösten ja menoleikkausten perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutukset. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, etteivät leikkaukset ja supistukset ole syrjiviä ja etteivät ne varsinkaan kohdistu jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten talouskriisin myötä harjoitettu talouskuripolitiikka on jo jokseenkin säännönmukaisesti tehnyt tutkimusten valossa useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutusarviointi kuitenkin suorastaan kirkuu poissaolollaan hallitusohjelmasta. Sellaista ei edes edellytetä toteutettavaksi saati että asiaan olisi ylipäätään kiinnitetty aktiivisesti huomiota hallitusohjelmaa laadittaessa. Hallitusohjelma sitouttaa hallituspuolueet yhteensä 10 miljardin euron ns. kestävyysvajeen paikkaamiseen tavalla, joka huomattavan suuressa määrin kohdistuu opetukseen, tieteeseen ja kulttuuriin (-556 miljoonaa euroa) sosiaali- ja terveyspalveluihin (-451 miljoonaa euroa), sosiaalietuuksiin (-860 miljoonaa euroa) ja kehitysyhteistyöhön (-300 miljoonaa euroa). Valtiovarainministeriön laskelmien perusteella leikkaukset kohdistuvat tosiasiassa etenkin eläkeläisiin ja ikääntyneisiin (-16 % vähennys käytettävissä oleviin varoihin), lapsiperheisiin (-15 %), työttömiin ja sosiaaliturvan varassa oleviin (-15 %), sekä opiskelijoihin (-8 %).

Lopputulos on, että siinä missä hallitusohjelma saattaakin olla hyvää luettavaa ammatin- ja elinkeinonharjoittajien, työnantajien ja työntekijöidenkin kannalta, se on enimmäkseen huonoa luettavaa lasten, nuorten, eläkeläisten sekä vainottujen, vammaisten ja syrjäytyneiden kannalta. Hallitusohjelma on taloudellisesti aktiivisten toimijoiden ohjelma. Sitä vastoin se ei ole lasten, nuorten, opiskelijoiden, eläkeläisten tai pakolaisten hallitusohjelma. Vaikka Euroopan talouskriisin yksi keskeinen opetus on juuri ollut, ettei säästöjä ja leikkauksia tulisi kohdistaa jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ja vaikka nyt olisi ollut jo runsaasti tutkimustietoa talouskriisin vaikutuksista perus- ja ihmisoikeuksiin, hallitusohjelmassa säästöjä kohdistetaan suorastaan härkäpäisen määrätietoisesti juuri valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.

Mitä sitten? Eikö demokraattiseen järjestelmään kuulu, että poliittiset puolueet voivat laatia erilaisia poliittisia ohjelmajulistuksia – sellaisiakin jotka vaikuttaisivat viis veisaavan perustuslain keskeisistä lähtökohdista? Eikö hallitusohjelma ole vain poliittinen asiakirja ilman oikeudellista sitovuutta ja merkitystä?

Näin ei tietenkään ole. Kuten eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntökin osoittaa, edellä viitatuilla perustuslain säännöksillä – niillä joissa puhutaan oikeudenmukaisuuden edistämisestä yhteiskunnassa ja kansainvälisestä yhteistyöstä rauhan ja ihmisoikeuksien hyväksi – on merkitystä perusoikeussäännöstön ja yleisemmin perustuslain tausta-arvoina ja tulkintaympäristönä. Niissä vahvistettujen valtion ja yhteiskunnan perusarvojen pitäisi vaikuttaa julkisen vallan toimenpiteisiin silloinkin, kun kyse on muustakin kuin lakien säätämisestä tai niiden soveltamisesta. Kun otetaan huomioon hallitusohjelman suuri merkitys hallituksen toiminnan suuntaajana ja määrittäjänä, perustuslainsäätäjän arvovalintojen ja linjanvetojen pitäisi näkyä myös hallitusohjelmassa.

Perustuslain kannalta hallitusohjelman kirjaukset joka tapauksessa muuttuvat konkreettisiksi siinä vaiheessa, kun ne löytävät tiensä hallituksen esityksiin ja päätyvät eduskunnan käsiteltäväksi. Perustuslakiin ja ihmisoikeussopimuksiin juurikaan vilkuilematta kirjoitettu hallitusohjelma on omiaan tuottamaan perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin törmääviä lakiehdotuksia ja budjettipäätöksiä.

Viime päivinä tiedotusvälineistä on voitu lukea, ettei hallitusohjelmassa tavoiteltu paikallinen sopiminen työsuhteen purkamisen edellytyksistä aivan vastaa perustuslain 18 §:n 3 momentin vaatimusta siitä, ettei ketään saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Matti Wiberg puolestaan kirjoitti välittömästi hallitusohjelman julkistamisen jälkeen, että myös ohjelman kirjaukset yliopistojen valintakoemenettelyjen uudistamisesta ja kolmannen lukukauden ottamisesta käyttöön ovat ristiriidassa perustuslain 123 §:ssä turvatun yliopistojen itsehallinnon kanssa. Viikonloppuna voitiin niin ikään lukea Helsingin Sanomista työoikeuden asiantuntijoiden ihmettelyä hallitusohjelmasta sekä ennakointia työelämään liittyvien kohtien törmäämisestä kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin.

Nämä lienevät vain jäävuoren huippu. Valtiosääntöoikeudellisia ongelmia voidaan ennakoida monissa muissakin kysymyksissä. Edellä on jo annettu käsitelty hallitusohjelman potentiaalisia ongelmia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sekä yleensä sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen kannalta. On aivan ilmeistä, että näitä säästöjä toteuttavia lainsäädäntöhankkeita joudutaan tarkoin arvioimaan eduskunnan perustuslakivaliokunnassa sitten, kun säästötavoitteet muuttuvat säästölakiehdotuksiksi. Ennen pitkään säästöjen ihmisoikeusvaikutuksia oletettavasti tutkitaan myös kv. Ihmisoikeuselimissä.

Samoin konkreettisia ongelmia synnyttänevät hallitusohjelmankin valossa viime hallituskauden tapaan sote-uudistus, samoin kuin hallitusohjelmassa keskiöön nousseet kokeilukulttuuri ja verkkovalvonta.

Ehdotetun sote-linjauksen mukaan kunnilta vietäisiin sote-tehtävät samoin kuin niihin liittyvä päätöksentekovalta, mutta niille kuitenkin voitaisiin jättää sote-palveluiden rahoitustehtävä. On ilmeistä, että tässä muodossa ehdotus olisi ristiriidassa perustuslaissa turvattuun kunnan asukkaiden itsehallintoon kuuluvan rahoitusperiaatteen kanssa.

Myös sote-alueiden liian suuri määrä saattaa osoittautua perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Sote-uudistuksen tarkoituksena on varmistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja niin ollen perustuslain 19 §:ssä mainittujen oikeuksien toteutuminen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla koko maassa. Mitä pienemmiksi, taloudelliselta kantokyvyltään heikommiksi perustettavat sote-alueet jäävät, sitä heikommiksi käyvät myös edellytykset toteuttaa sote-uudistuksen tavoitteita. Kuten perustuslakivaliokunnan viime vaalikauden sote-lausunnoista voidaan lukea, perustuslain kannalta keskeisintä olisi pyrkiä ratkaisuun, joka toteuttaa optimaalisesti sekä perusoikeuksia että alueelliseen itsehallintoon ja sen kansanvaltaisuuteen liittyviä vaatimuksia. Viime vaalikaudella sote-ehdotukset törmäsivät itsehallintoa koskeviin vaatimuksiin – nyt taas ongelmat voivat nousta toisessa päässä jos uudistus ei varmista perustuslain 6 § ja 19 §:n toteutumista yhdenvertaisesti koko maassa.

Hallitusohjelmassa linjataan, että ”Ratkaisujen Suomessa” otetaan käyttöön ”systemaattinen kokeilutoiminta ja luodaan säädöspohja helpottamaan kokeilujen järjestämistä.” Kokeilemisessa ei sinänsä ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmaa. Mikä tahansa laki on kokeilulaki sikäli, että eduskunta voi koska tahansa päättää kumota sen ja säätää uuden samaa yhteiskunnallista ongelmaa toisella tavalla ratkaisemaan pyrkivän lain – kunhan se vain pysyy perustuslain, kv. Ihmisoikeussopimusten ja EU-oikeuden puitteissa.

Perustuslakiongelmia kuitenkin alkaa syntyä, jos kokeiluja järjestetään alueellisesti tai jos niiden piiri ulotetaan jollain muulla perusteella vain tiettyyn väestöryhmään. Kuten perustuslakivaliokunnan kokeilulainsäädäntöä koskevasta käytännöstä voidaan lukea, tämä ei lähtökohtaisesti vastaa perustuslain 6 §:n vaatimusta ihmisten kohtelemisesta yhdenvertaisesti lain edessä ja tähän liittyvää syrjinnän kieltoa. Silkka kokeilemisen tarkoitus ei yksinään voi olla sellainen perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy, jonka perusteella ihmisiä voitaisiin asettaa toisiin nähden eri asemaan esimerkiksi heidän asuinpaikkansa tai muun henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella.

Tämän vuoden tammikuussa valmistuneen tiedonhankintalakityöryhmän mietinnön vanavedessä hallitus myös kaavailee ”säädösperustaa ulkomaantiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle”. Jos tämä tarkoittaa massamuotoista ja erittelemätöntä verkkovalvontaa, kuten tiedonhankintalakityöryhmänkin mietinnön perusteella väkisinkin vaikuttaa, ajaudutaan väistämättä ongelmiin perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden kanssa. Perustuslakimme kun sallii säätää lailla välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen ainoastaan yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana. Tiedustelutoimintaan liittyvä varhaisvaiheen tiedonhankinta, jonka taustalla ei ole mitään konkreettia rikosepäilyä, ei yksinkertaisesti mahdu perustuslain puitteisiin. Tosin työryhmän mietinnössä väläytetään perustuslain 10 §:n muuttamista, jotta perustuslaki ei estäisi kaavailtuja hankkeita. Tämä olisikin tietenkin yksi tapa varmistaa se, ettei hallitus ”ryhdy riitelemään perustuslain kanssa”, kuten YLE uutisoi oikeusministerin linjanneen. Suomen perustuslain muuttaminen verkkovalvonnan sallimiseksi olisi kuitenkin kauniisti sanoen mielenkiintoinen signaali maailmalle tilanteessa, jossa muulla pikemminkin koetetaan rajoittaa verkkovalvontaa ja muutoinkin yritetään parantaa edellytyksiä yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan toteutumiselle tietoverkoissa.

Uuden hallituksen keskeisenä mantrana on ollut luottamus. Joku voisi olettaa, että demokraattisessa oikeusvaltiossa nimenomaan perustuslain ottaminen hallituksen toiminnan perusteeksi ja perustuslaissa vahvistettujen perusarvojen ja -periaatteiden aktiivinen edistäminen hallitusohjelmassa olisi omiaan rakentamaan kestävää ja laajakantoista luottamusta yhteiskunnassa etenkin taloudellisesti vaikeina aikoina. Hallitusohjelmassa luottamusta ei ole kuitenkaan rakennettu perustuslain varaan.

Juha Lavapuro & Tuomas Ojanen

Comments

  1. Arvoisien blogistien kannattaisi käydä lukemassa aiheeseen liittyvä Osmo Soininvaaran (vihr./oppositio) blogikirjoitus: http://www.soininvaara.fi/2015/06/06/jaahyvaiset-eduskunnalle-5-juristerian-nousu/ elleivät vielä ole niin tehneet.

    Itse olen kommentoinut Soininvaaran blogin keskusteluketjuun: ”Perustuslain tulkinnan osalta kyse on siitä, etteivät perustuslakivaliokunnan poliitikot ota itselleen sitä valtaa, mikä heille kuuluu. Ei perustuslakivaliokunnan tarvitse olla mikään perustuslakiasiantuntijoiden harvalukuisen joukon kumileimasin, vaan sillä on halutessaan täysi vapaus tulkita pykäliä maalaisjärkisemmin.”

    Eli juridikaan maallikkona, mutta kansalaisena rohkenen olla sitä mieltä, että valta on kansalla, ja sitä kautta poliittisella järjestelmällä. Ei siis perustuslakiasiantuntijoilla.

    Soininvaara itse on kommentoinut ko. postauksensa kommenttiketjuun: ”Lisäksi perustuslakiin kuuluu sellainenkin ajatus, että tämänkaltaisista säännöistä päättää Suomen kansa jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Se menee jopa oikeusoippineiden saivartelun yläpuolelle.”

  2. Tauno O. Mehtälä says:

    Tällä Jouni Martikaisen (ja Osmo Soininvaaran) suosittamalla tavalla perustuslaki (ja muutkin lait) menettää suuren osan merkitystään. Omalta osaltani kannattaisin ”enemmän saivartelua” eli perustuslakituomioistuimen perustamista maahan ja perustuslain lupaamien perusoikeuksien ja -vapauksien rikkomisten kriminalisointia.

    Olemme nähneet jo riittävästi ”maalaisjärjen käyttöä”, kun poliittisesti valikoitunut eduskunnan perustuslakivaliokunta on hallitusta edustavan enemmistönsä turvin tulkinnut perustuslakia hallitusta suosivalla tavalla.

    Soininvaaran fiktiivinen ”Suomen kansako” se nyt ottaisi edustajiensa välityksellä perustuslain tulkinnan ”tämänkaltaisista säännöistä” suvereenisti hanskaansa. Tapahtuiko tätä edes Saksassakaan Adolf Hitlerin ollessa vallassa?

    Jo nykyinen pitkään jatkunut käytäntö, jossa hallitus paimentaa omat edustajansa ruotuun vähän kaikissakin kysymyksissä, on perustuslain vastainen. Nytkö sitä Osmo Soininvaara ja kumppanit yrittävät vielä tiivistää.

    Kuvaavaahan oli tässä suhteessa Persujen puheenjohtajan Timo Soinin lausahdus, jossa hän kovin sanoin patisti oman puolueensa kansanedustajia ruotuun. Taisi Soini tuossa taannoin edustaa hieman toisenlaistakin ajattelua? Persuilla onkin kaikkinensa menossa hulppeat takinkääntöviikot.

  3. Voi tästä olla maltillisempaakin mieltä. Etenkin maissa, joissa blokkivaalien vuoksi jo vaalikamppailussa on esillä luonnokset hallitusohjelmiksi, ohjelmat ovat perus- ja ihmisoikeuksien raameissa toteutettavia poliittisia ”ramar och riktlinjer” eikä ”regler”. Näin ainakin Ruotsissa, jossa olen itsekin tainnut kirjoitella joitakin rivejä. Fraasi ”arvioimalla vaikutukset perusoikeus- ja ihmisoikeuksiin” ei lisäarvoa tuo.

    Yksityiskohta. Alueellisista kokeiluista olen ollut ja olen eri mieltä PeV:n (PeVL 34/2004 vp )kanssa, mitä tulee nuorisorangaistuksen kehittämiseen. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko kehitetään siellä, missä volyymiä eli asiakkaita on ja, missä on asiantuntevaa henkilöstöä. Olivat siten suurempien kaupunkien nuorisorikolliset tai ei. Tai sitten jätetään kokonaan sääntelemättä, kuten tehtiin sovittelun kanssa, ja onnistunut sovittelu sai vaikutuksensa aika keinotekoisesti yleisten toimenpiteistä luopumista sääntelevien lainkohtien kautta. Jos yhdenvertaisuus on relevanteissa suhteissa samanlaisten tapausten käsittelemistä samalla tavalla, alueellisia rajauksia voi usein pitää relevanteissa suhteissa erilaisina. Näin seuraamusvalikoimaa on kehitetty muuallakin, hankkimalla tietoa ”best practises” malleista.

  4. Työkyvyttömyyseläkeläinen says:

    Itse tein laskutoimituksia ja totesin käytettävissä olojen tulojeni asumiskulujen jälkeen tippuvan 500 eurosta 340 euroon mikäli eläkkeensaajan asumistuen lakkautus toteutuu. Totesin että jos näin käy, minulla ei ole enää varaa asua Suomessa ja aloin miettimään vakavasti muuttamista Espanjaan. 300-400 euroa vuokraan ja se mitä jää jäljellä takuueläkkeestä tarjoaa vähintään yhtä hyvän ellei paremman elintason kuin nyt.

    • leila says:

      Takuueläkettä ja asumistukea ei makseta ulkomaille muun kuin tilapäisen oleskelun aikana.

      300 eurolla kuukaudessa saa espanjassa tai portugalissa vuokrattua 200 neliön asunnon. 100-150 neliön asunnot saa 100-200€ kuukaudessa. 50-100 neliön 50-100€ kuukaudessa. Vesi ja sähkö sisältyvät yleensä vuokraan. Hyviltä alueilta ei parhailta alueilta. Toki jos tyytyy normaali alueisiin lähtee vielä 20-50€ pois kaikista neliö ryhmistä. Espanjassa ja portugalissa asuntojen vuokrat 6-8 kertaa halvempia kuin Suomessa keskimäärin. Elinkustannukset noin 70% halvempia kuin Suomessa eli ruokaa ja muita saat 70% halvemalla. Ruokaan ei mene 50€ enempää kuukaudessa. Suomessa menee vähintään 160€ /kk

      Kun muutosta on kulunut muuttovuoden jälkeen kolme vuotta, henkilö on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Rajoitetusti verovelvollinen ei ole velvollinen maksamaan Suomeen Yle-veroa.

      Eli jäät aika paljon voitolle ja saat elää lämpimässä. Kaikki on vain niin paljon halvempaa, että pelkällä kansaneläkkeellä 636,63 elää helposti espanjassa/portugalissa/virossa. Tuosta vuokra vaikka 100€ ja ruoka 50€ + muut 20€ = 170€ /kk eli ylimääräistä jää 450-470€ /kk

      Virossa 6-8 kertaa myös vuokrat halvempia mutta elinkustannuksissa noin 85% edullisempi.

  5. Uusipää says:

    Voisiko arvon oikeustieteen professorit ihmisoikeuksia pohtiessaan miettiä miten ihmisoikeutemme toteutuvat kolmikannassa, ja onko ay-liikkeen valta ristiriidassa demokratian kanssa?

    Myös kaipaisin pohdintaa siitä, miten ylikireä verotus ja progressio toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksiimme kuuluvaa omaisuudensuojaa?

    Vaatiiko ihmisoikeudet rahojemme lahjoittamista Kreikkaan? Eikö Suomen perustuslain tulisi turvata ihmisoikeuksien toteutuminen nimenomaan Suomessa? Kun vähennämme kehitysapuamme, jää meille enemmän varoja ihmisoikeuksien toteuttamiseen kotimaassa.

    Taitaapa perustuslaissamme olla viittaus myös turvallisuuteen. Toteutuvatko ihmisoikeudet hyvin Venäjällä ja haluavatko professorit maatamme Venäjän vallan alle? Kun panostamme turvallisuuteen, eikö se ole juuri tärkeintä ihmisoikeuksiemme puolustusta? Onko lukuisat viittaukset turvallisuuteen hallitusohjelmassa ihmisoikeuksiemme kannalta huono asia?

    Mutta ei. Arvon professorit toimivat ay-liikkeen kätyreinä ja tyystin sivuuttavat kp-oikeudet ja painottavat tss-oikeuksia. Ei siinä mitään, mutta kun samanaikaisesti vaativat itselleen valtaa, alan olemaan huolestunut. Jos ei valtiosääntöoikeuden professori puutu ay-liikkeen valtaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia loukkaavana, on tietämys ihmisoikeuksista nollatasoa, tai puuttuminen ihmisoikeuksiin valikoivaa ja puoluepoliittisesti määrättyä. Silloin kun professorin hattu päässä esiinnytään toivoisi objektiivisuutta, nettoveronmaksajien varoilla kuitenkin rällästätte.

  6. Heikki says:

    Sanan oikeudenmukaisuus esiintyminen eri hallitusten hallitusohjelmissa. Väittämä siitä, etteikö se esiintyisi Sipilän hallitusohjelmassa on valheellinen. Toisaalta tämän tilaston valossa on hyvin kyseenalaista, kertoisiko sanan esiintyminen mitään erityistä hallitusohjelmasta.

    Koivisto II: 1
    Sorsa III: 0
    Sorsa IV: 0
    Holkeri: 2
    Aho: 6
    Lipponen: 5
    Lipponen II: 2
    Jäättenmäki: 2
    Vanhanen: 2
    Vanhanen II: 12
    Kiviniemi: 1
    Katainen: 21
    Stubb: 5
    Sipilä: 3

  7. Samppa says:

    Tämän blogauksen voi tiivistää seuraavasti: Mistään ei saa säästää. Lakia on tulkittu hyvin tiukasti, eikä vastavuoroisesti anneta vaihtoehtoja, mistä nämä rahat voisi säästää. Varmasti kaikille on selvää, ettei nykyinen taloustilanne ole kestävällä pohjalla. Hämmästyttävän monille kuitenkaan se ei näytä olevan selvää, että kun valtiontalous tekee kreikat, niin siitä aiheutuu huomattavasti pahempia ongelmia ja silloin tiukasta laintulkinnasta ei ole enää mitään apua.

    Talvi on tulossa. Kiristämmekö vyötä vai syömmekö talvivarastot tyhjiksi ennen talvea?

  8. Eläkkeensaajien asumistuen lakkauttaminen on perustuslain vastainen TSS ja heikennyskielto perusteilla says:

    Jos pitää paikkansa kirjoittajien kannanotto ”Hän korostaa, että julkisen talouden menoleikkauksille ei tietenkään ole mitään oikeudellista estettä.” niin mitä merkitystä sitten on PL 19 §, TSS:llä ja heikennsyskiellolla.

  9. k.karttunen says:

    Blogistien pitäisi nyt astua ideoiden kanssa julkisuuteen. Esittäkää selväsanaisesti ehdotuksia siitä, millaisia toimenpiteitä perustuslaki sallii turvapaikanhakijoiden ja jo oleskeluluvan/pakolaisstatuksen saaneiden kulujen vähentämiseksi.

    Mikä on mahdollista pakolaiskulujen vähentämiseksi?

    Jos muutokset ovat mahdollisia esim. Tanskanssa, niin miksi ne eivät olisi mahdollisia Suomessakin?

    Vai onko perustulakia muutettava?

  10. Eu moitti Puolaa korruptoituneesta Perustuslakituomioistuimesta – Meillä ei edes ole Perustuslakituomioistuinta. Jos katsotaan taaksepäin Suomen historiaa Perustuslain ja Ihmioikeuksien valossa, niille ei ole ollut sijaa poliittisessa päätöksen teossa sitten 1990 -luvun. Minusta on käsittämätöntä tämä hypetys ”oikeusvaltiosta”, kun samaan aikaan on poljettu maanrakoon 90-luvun uhrien omaisuuden suoja, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, elinkeinon vapaus – eikä velkavankeus -termin käyttö ole kaukana niiden ihmisten tilanteesta, jotka 5. kertaa maksavat yhtä ja samaa velkaa 18 %:n koroilla. Tässä maassa hallitukset 90-luvulta ovat hypettäneet, kuinka ”erinomaista” talouspolitiikkaa on noudatettu. Mitä erinomaista on siinä, että lähes velaton maa ajettiin 100 miljardia velkaa olevaksi rupuvaltioksi, 65 000 rehellistä, elinkelpoista yritystä ryöstettiin, aiheutettiin 600 000 ihmisen työttömyys ja edelleen 2016 meillä 540 000 ihmistä ulosotossa, lähes 600 000 työttömänä, 317 500 maksuhäiriöistä ja 57 000 nuorta syrjäytyneenä edelleen 90-luvun jäljiltä. Jos joku haluaa lisää faktaa Ihmisoikeus- ja perustuslainloukkauksista Suomessa, mielelläni kerron useista sadoista tapauksista, jotka ovat vailla oikeusturvaa tässä maassa.

  11. ei suomessa ihmisoikeudet ole aikaieminkaan olleet esteenä lakiuudistuksille. koko eduskunta ja hallitus tietää maan tavan toimia, ja sen että tämä maksaa joka vuosi 2 miljardia euroa. summa koostuu vastuista joita vastuuvakuuttajat jättävät yhteiskunnan maksettavaksi. eduskunnan siunaamana ja presidentin hyväksymänä osalta kansaa rajoitetaan perusoikeuksia vammaan tai sairauteen vedoten kenekään siihen puuttumatta. tässä nykyisen vastuuministerin keskustelualoite eduskunnasta viime kaudelta, tietoa on mutta ei halua muutoksella. . https://www.perussuomalaiset.fi/news/keskustelualoite-tapaturmaisesti-vammautuneiden-ja-potilasvahinkoa-karsineiden-mahdollisuuksista-puolustaa-oikeuksiaan/
    ja tässä ote elämästä suomessa, en ole ainut vaan meitä vakutusvammautuneita on maassa kymmeniä tuhansia. http://ala-sairastu-vakavasti.blogspot.fi/2014/11/tapaus-hans-kallberg-osa-3.htm

Trackbacks

  1. […] Professoreiden kannanottoon voi perehtyä Perustuslakiblogissa. […]

  2. […] ja perustuslaki – tippuiko perustuslaki pois prosessikaaviosta https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2015/06/08/juha-lavapuro-tuomas-ojanen-hallitusohjelma-ja-pe… Oikeustieteilijät: Hallitus sivuuttaa menoleikkauksissa ihmisoikeudet […]

  3. […] vaikka niiden avulla saataisiin kuinka hyvää yhteiskunnallista tietoa. Osasyyllisiä tähän ovat perustuslakiasiantuntijat, joiden tulkinnan mukaan hallintokokeilut rikkovat tasapuolisen kohtelun vaatimusta vastaan. Muissa […]

  4. […] myös keväiseen blogikirjoitukseen, jossa tuoreeltaan arvioimme kriittisesti hallitusohjelman kielteisiä vaikutuksia erityisen […]

  5. […] yliopisto) ja Tuomas Ojanen,( valtiosääntöoikeuden professori, Helsingin yliopisto) repostelevat blogikirjoituksessaan  (Perustuslakiblogi 8.62015) varsin rankasti Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa. […]

  6. […] yliopisto) ja Tuomas Ojanen,( valtiosääntöoikeuden professori, Helsingin yliopisto) repostelevat blogikirjoituksessaan (Perustuslakiblogi 8.62015) varsin rankasti Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa. Tutkimustapa oli […]

  7. […] kuka keskustaan. Kokeen tuloksena saataisiin selville asuinpaikan vaikutus hiilijalanjälkeen. Perustuslakiviisaat tuskin sallisivat tällaisen kokeen järjestämistä. Mutta hyvällä tuurilla tutkijat voisivat […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s