Valtioneuvosto päätti yleisistunnossaan 22.10.2020 käyttää harvoin käytettävää mahdollisuutta peruuttaa hallituksen esitys. Kyseisen peruuttamisen taustalla oli mm. perustuslakivaliokunnan lausunto 32/2020 vp, jota Pauli Rautiainen on käsitellyt tässä blogissa aiemmin. Helsingin sanomien jutussa 26.10. läpikäytiin hallituksen esitysten peruuttamista yleisellä tasolla. Pyrin tällä kirjoituksella kuvaamaan, millaisia edellytyksiä hallituksen esityksen peruuttamisella on ja millaisissa tilanteissa esityksiä viime vuosina on päätetty peruuttaa.
Hallituksen esityksen peruuttaminen
Perustuslain 71 §:n mukaan ”Hallituksen esitystä voidaan täydentää antamalla uusi täydentävä esitys, tai se voidaan peruuttaa.” Perustuslain 71 §:n mukaisissa keinoissa on kyse hallituksen mahdollisuudesta reagoida eduskunnalle jo annettuihin esityksiin, kun asia on jo eduskunnan käsittelyssä. Eduskunnan työjärjestyksen 19 §:n 2 momentissa taas säädetään, että ”Puhemies ilmoittaa myös hallituksen esityksen ja eduskunta-aloitteen peruuttamisesta. Jos hallituksen esitys tai eduskunta-aloite peruutetaan, sen käsittely lopetetaan.” Peruuttaminen on näin siis keino, jolla hallitus voi päättää, että käsittelyn aikana ilmenneen ongelman takia esitys vedetään pois eduskunnan käsittelystä.
Hallituksen esityksen peruuttaminen on ollut jo pitkään hallituksien keinovalikoimassa. Perustuslakiuudistuksen yhteydessä väljennettiin edelleen edellytyksiä peruuttamiselle. Esitöiden mukaan peruuttamisella ei ole edellytyksiä, vaan kyse on poliittisesta harkinnasta:
”Esityksen peruuttamista koskevaan säännökseen ei enää sisällytettäisi nykyisen valtiopäiväjärjestyksen 28 §:n 2 momentissa olevaa määrettä ”milloin siihen on aihetta”. Tällaista määrettä voidaan pitää tarpeettomana, koska se on niin väljä, ettei se varsinaisesti rajoita esityksen peruuttamismahdollisuutta. Esityksen peruuttamiselle tai täydentävän esityksen antamiselle ei siten asetettaisi varsinaisia sisällöllisiä edellytyksiä, vaan peruuttaminen tai täydentäminen riippuisi hallituksen poliittisesta harkinnasta.”
Vaikka peruuttamista koskeva harkinta on luonteeltaan poliittista, voi peruuttamisen taustalla olla sekä poliittisia että oikeudellisia syitä. Läpikäyn seuraavassa, millaisella tavalla viime vuosina tehtyjä esitysten peruuttamisia voisi luonnehtia.
Peruutetut esitykset 2010–2020
Esityksen peruuttaminen tapahtuu käytännössä valtioneuvoston yleisistunnon hyväksymällä kirjelmällä, jolla valtioneuvosto ilmoittaa eduskunnalle esityksen peruuttamisesta. Peruuttamisesta ilmoitetaan täysistunnossa, joka päättää asian eduskuntakäsittelyn. Täysistuntopöytäkirjoista tällä tavalla löytyi vuosilta 2010–2020 ilmoitus 17 hallituksen esityksen peruuttamisesta.
Läpikäyn näitä seuraavaksi tarkemmin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta tai mietinnöstä johtuva peruuttaminen
Listan mukaan 11 tarkastelluista esityksistä on ollut perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä. Kahdeksassa näistä perustuslakivaliokunta on ehtinyt antaa joko lausuntonsa tai mietinnön.
Osassa näistä on ollut kyse siitä, että merkittävässä osassa näistä perustuslakivaliokunta on ehtinyt antaa kriittisen lausunnon, kuten esimerkiksi hallituksen esityksiä HE 169/2016, HE 47/2017 ja HE 137/2020 koskien. Toisaalta esimerkiksi käsiteltäessä esitystä HE 32/2015 perustuslakivaliokunta oli aloittanut valiokuntakuulemiset, mutta ei ehtinyt antaa lausuntoaan, ennen kuin esitys vedettiin pois. On myös hyvä huomata, että perustuslakivaliokunnan käsittelemä varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia koskeva esitys vedettiin pois poliittisista syistä, kun esityksen sisältämät maksujen korotukset päätettiin peruuttaa.
Yksi huomionarvoinen asia on, että Saamelaiskäräjälakia koskeva esitys HE 167/2014 vp vedettiin aikanaan pois perustuslakivaliokunnan annettua tästä mietintönsä. Valiokunta oli päätynyt siinä määrin hallituksen esityksestä poikkeavaan ratkaisuun, että esitys vedettiin pois. Toisaalta ILO 169-sopimusta koskeva esitys HE 264/2014 vp päätettiin peruuttaa mm. siksi, että osa esityskokonaisuudesta oli muuttunut teknisesti vanhentuneeksi.
Peruuttamisen ajankohta
Osa peruuttamisista on voinut tapahtua hyvinkin nopeasti. Esimerkiksi hallituksen esitys HE 70/2018 vp valtioneuvostolain muuttamiseksi peruutettiin, ennen kuin esitystä oli ehditty ottaa lähetekeskusteluun. Peruuttamista perusteltiin seuraavasti:
”Hallituksen esityksen säännöksessä oli kirjoitusvirheeseen rinnastettava selvä virhe. Esityksen perusteluista tämä ilmeni selvästi. Esittelijä ilmoitti virheestä eduskunnalle ja korjasi virheen. Eduskunnan puhemiesneuvosto katsoi 6.6.2018 pidetyssä kokouksessaan, ettei hallituksen esitystä tule viedä lähetekeskusteluun valtioneuvoston 31.5.2018 pidetyn yleisistunnon jälkeen tehtyjen korjausten mukaisessa muodossa.”
Toisaalta edellä mainittu ILO 169-sopimusta koskeva HE 264/2014 vp peruutettiin vuonna 2019, kun esityksen 1. täysistuntokäsittely oli päättynyt vuonna 2015. Keskeistä on, että esityksen peruuttamisen tulee tapahtua ennen kuin eduskunta on tehnyt lopullisen päätöksensä esityksen hyväksymisestä II-käsittelyssä. Ennen sitä ei ole käytännössä rajoitteita, missä vaiheessa asian käsittelyä esitys voidaan peruuttaa.
Yhteenveto
Peruuttamisen ajankohta on hallituksen omassa harkinnassa ja kyse on korostetusti poliittisesta harkinnasta. Peruuttamisen taustalla voi olla niin poliittisten olosuhteiden muuttuminen kuin se, että eduskunta on käytännössä todennut, ettei esitystä voida oikeudellisista syistä hyväksyä. Selvästi useimmiten peruutettu esitys on ollut perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä. Mikäli ongelmia sisältävä esitys olisi täydennettävissä hyväksyttävään muotoon, voi hallitus päättää täydentää esitystä. Mikäli hallitus päättää olla peruuttamatta esitystä, voi eduskunta joko hylätä esityksen tai jättää asian raukeamaan vaalikauden päätteessä perustuslain 49 §:n mukaisesti.
Peruuttamisessa on kyse kohtalaisen harvinaisesta, mutta sinänsä kunkin hallituksen keinovalikoimassa olevasta asiasta. Peruuttamisella pyritään välttämään asian jääminen raukeamaan tai se, että eduskunta hylkäisi esityksen. Peruuttamisen jälkeen asia saattaa palata uudestaan eduskuntaan uudessa muodossa myöhemmin.
Lauri Koskentausta
oikeustieteen maisteri
Perustuslakiblogi 
Vastaa