Pauli Rautiainen: Valmiuslain kolmannen soveltamisviikon tilinpäätös – eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä turvattava poikkeusoloissa


”Ruttoa potee sisimmässään jokainen, koska ei ole ketään, ehdottomasti ei ketään, joka ei voisi saada tartuntaa. Ja niin on herkeämättä varottava, ettei jonakin hajamielisyyden hetkenä joudu hengittämään kohti toisen kasvoja ja siten tartuttamaan tautia häneen. Mikrobi, no niin, se kuuluu luontoon. Kaikki muu, terveys, turmeltumattomuus, puhtaus on niin sanoakseni tahdontoiminnan tulosta, tahdon, joka ei milloinkaan saa sammua. Kunnon mies on se, joka on niin vähän hajamielinen kuin suinkin ja siis levittää tartuntaa tuskin lainkaan. Tarvitaan tahtoa, ettei tarkkaavaisuus hetkeksikään herpaantuisi.” – Albert Camus, Rutto –

Olemme alkaneet vähitellen jo tottua poikkeusoloihin ja niiden elämäämme synnyttämiin uudenlaisiin sääntöihin, joista vain pieni osa on luonteeltaan oikeudellisia. Olemme myös oppineet hahmottamaan, kuinka väestön toiminnan ohjaamiseen tarvitaan monenlaista sääntelyä informaatio-ohjauksesta yhteisöjen itsesääntelyn kautta varsinaiseen lainsäädäntöön. Tuntuu myös yhä enemmän normaalilta, että tavanomainen lainsäädäntötyö on käytännössä pysähtynyt. Vielä alkuvuodesta eduskuntaa puhuttaneet hoitajamitoituksen noston kaltaiset asiat on nyt yksinkertaisesti laitettu syrjään.

Samalla hätätilaoikeudellisten asioiden käsittelyyn aluehallintovirastoissa, valtioneuvostossa ja eduskunnassa alkaa muodostua rutiinia, mikä antaa mahdollisuuden katsoa niitä hieman tarkemmin kuin valmiuslain käyttöönoton kiihkeinä ensimmäisinä päivinä oli mahdollista. Tässä kirjoituksessa nostan esiin jälleen valtiosääntöoikeudellisesti keskeisiä asioita pääosin valmiuslain kolmannelta soveltamisviikolta.

Eduskunta on ylin valtioelin myös poikkeusoloissa

Perustuslakivaliokunta sisällytti viikon lopulla Uudenmaan sulkemisen soveltamisasetusta koskeneeseen mietintöönsä periaatteellisesti tärkeän jakson, jossa se käsitteli poikkeusolojen hätätilaoikeuteen ja erityisesti valmiuslain toimivuuteen liittyviä yleisiä kysymyksiä. Valiokunnan ydinsanoma kiteytyy tässä lauseessa:

”Perustuslakivaliokunta ilmaisee huolensa eduskunnan aseman ylimpänä valtioelimenä turvaamisesta poikkeusoloissa.” (PeVM 11/2020)

Viime aikojen julkisessa keskustelussa on niin kiivaasti pohdittu johtaako maata poikkeusoloissa pääministeri vai presidentti, että valtiosääntömme peruslähtökohdat ovat uhanneet unohtua. Siispä kerrataan:

”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” (Perustuslain 2.1 §)

Näin on myös poikkeusoloissa eikä valmiuslain käyttöönotto ole muuttanut tätä millään tavalla. Eduskunnan aseman ylimpänä valtioelimenä turvaaminen on oikeusvaltion elinehto, sillä Suomen valtiosääntöjärjestelmä on vertailevassa katsannossa poikkeuksellisen haavoittuvainen ja aseeton erilaisia väärinkäytöksiä vastaan, kuten Juha Lavapuro perustuslakiblogissa jo viitisen vuotta sitten kirjoitti. Samalla on muistettava, että demokratia ja ihmisoikeudet ovat toisiinsa kietoutuneet, kuten Martin Scheinin perustuslakiblogissa samoihin aikoihin kirjoitti. Perustuslakivaliokunta huomauttikin mietinnössään:

”Poikkeusoloja koskevan sääntelyn perusteella voidaan tehdä sellaisia olennaisia ja syvällekäyviä poikkeuksia ihmisten perusoikeuksiin, jotka suoraan tai välillisesti kohdistuvat jopa ihmisarvoisen elämän ja oikeusvaltion olemassaolon perusedellytyksiin.” (PeVM 11/2020)

Näiden ajatusten kautta perustuslakivaliokunta etenee mietinnössä päätelmäänsä, että hätätätilaoikeudellista sääntelyämme on kehitettävä siten, että siihen lisätään nyt vallitsevien poikkeusolojen päätyttyä oikeusvaltiota sekä perus- ja ihmisoikeuksia paremmin suojaavia elementtejä. Niiden avulla vallan väärinkäytön uhkaa voidaan padota nykyistä vahvemmin:

”Perustuslakivaliokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota tarpeeseen tarkastella laajasti ja perusteellisesti nyt käsillä olevien poikkeusolojen päättymisen jälkeen poikkeusoloja koskevaa sääntelyä perustuslaissa ja valmiuslaissa. Valiokunta painottaa tarvetta selvittää huolellisesti, voiko poikkeusolojen toimivaltuuksien käyttöönottoa ja soveltamista koskeva päätöksenteko eduskunnassa kaikissa tilanteissa perustua yksinomaan äänten enemmistölle. Valtioneuvoston on selvitettävä määräenemmistöön perustuvan päätöksenteon soveltuvuutta eduskunnan päätöksentekoon.” (PeVM 11/2020)

Perustuslakivaliokunta esittää myös ankaraa kritiikkiä nykyistä valmiuslakia kohtaan. Valiokunnan näkemyksen mukaan se ei parhaalla mahdollisella tavalla suojaa eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä:

”Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönotto-, soveltamis- ja jatkamisasetuksiin kohdistuvan eduskunnan päätöksentekovallan epäselvyyteen ja kapeuteen. – – – Perustuslakivaliokunnan mielestä valmiuslain säännöksistä ei kaikilta osin riittävästi ilmene eduskunnan päätösvallan laajuus asiassa. Valiokunnan mielestä perustuslain kannalta on olennaisen tärkeää, että poikkeusoloja koskevassa sääntelyssä riittävän selkeästi ilmaistaan eri toimijoiden päätösvalta ja asiassa noudatettavan menettelyn perusteet. Valiokunnan mielestä eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä puoltaa myös eduskunnan toimivaltaa muuttaa valmiuslain nojalla annettujen asetusten sisältöä. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että valmiuslain 10 §:n säännöstä [soveltamisasetusten jälkitarkastuksesta] ei ole eduskunnan päätösvallan osalta suhteutettu sisällöllisesti valmiuslain 6—8 §:ssä säädettyyn [käyttöönotto- ja jatkamisasetusten ennakkotarkastukseen] (ks. PuVM 3/2010 vp, s. 6/II ja 10/I).” (PeVM 11/2020)

Valmiuslain soveltamisen ensimmäiset viikot ovatkin osoittaneet, että yksi keskeinen nykyisen valmiuslain säätämisessä aikoinaan tapahtunut erehdys on ollut, ettei eduskunnalle annettu toimivaltaa muuttaa valmiuslain nojalla annettujen asetusten sisältöä. Asetelma on johtanut kummalliseen koreografiaan eduskunnan ja valtioneuvoston välillä, kun valtioneuvosto on kompuroinut toistuvasti valmiuslain soveltamiseen liittyvissä lakiteknisissä kysymyksissä.

Valtioneuvosto kompuroi Uudenmaan eristämisen lakiteknisessä toteuttamisessa, mutta eduskunnan nopea ja joustava toiminta pelasti tilanteen 

”Valtioneuvosto kompuroi pahoin rajoittaessaan ihmisten liikkumis­vapautta … ilmeisesti lainvalmistelussa on yhä suuria ongelmia”, todettiin Helsingin Sanomien kirjoituksessa, jossa analysoitiin Uudenmaan eristämisen eli valmiuslain 118 §:n käyttöönottoa 25.3.2020. Kirjoituksessa ihmeteltiin, miksi valtioneuvosto oli  tuonut eduskuntaan ns. hybridiasetuksen, joka oli samanaikaisesti valmiuslain 118 §:n käyttöönottoasetus ja soveltamisasetus, vaikka valmiuslaki nimenomaisesti käskee pitämään nämä kaksi asetustyyppiä erillään. Ensin mainittuun kohdistuu eduskunnan ennakkotarkasvelvollisuus ja jäljempänä mainittuun eduskunnan jälkitarkastusvelvollisuus. Tämä valtioneuvoston kummallinen lakitekninen kömmähdys johti ylimääräisiin valtioneuvoston yleisistuntoihin, perustuslakivaliokunnan kokouksiin ja eduskunnan täysistuntoihin, jotta asia saatiin korjattua. Perustuslakivaliokunta joutuikin kiinnittämään  asiaan erittäin vakavaa huomiota:

”Valtioneuvoston 25.3.2020 hyväksytyn asetuksen antamisessa omaksuma menettelytapa on perustuslakivaliokunnan tuoreiden kannanottojen vastainen, minkä lisäksi se on valmiuslain systematiikan kannalta oikeudellisesti virheellinen. Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston erittäin vakavaa huomiota asiaan.” (PeVM 11/2020)

Kun jo vakavan huomion kiinnittäminen viittaa perustuslakivaliokunnan käyttämässä kielessä siihen, että asiassa oli tapahtunut vakava muotovirhe, on erittäin vakavan huomion kiinnittäminen signaali siitä, että valiokunta pitää tapahtunutta syvästi moitittavana.

Valmiuslain systematiikalle vieraan hybridiasetuksen antaminen ei ollut ainoa lakitekninen asia, jossa valtioneuvosto kompuroi. Yleisradio analysoi perustuslakivaliokunnan kuulemien valtiosääntöasiantuntijoiden lausuntoja summaten, että heistä valtaosa katsoi, että valmiuslain 118 §:n sanamuodot eivät taivu Uudenmaan rajasulkuun.

Valmiuslain tulkinnan keskeinen lähtökohta on, että sitä ei voi tulkita laajentavasti eli niin, että ihmisten perusoikeuksista poikettaisiin enemmän kuin mitä valmiuslakia säädettäessä on arvioitu hyväksyttäväksi. Useat perustuslakivaliokunnan kuulemat valtiosääntöasiantuntijat katsoivat, että hallituksen esittämässä Uudenmaan sulussa oli kysymys valmiuslain 118 §:n laajentavasta tulkinnasta, jolloin sulku olisi lakiteknisesti pitänyt toteuttaa valmiuslain soveltamisen sijaan esimerkiksi perustuslain 23 §:n suoran soveltamisen kautta eli säätämällä asiasta erillinen hätätilaoikeudellinen laki. Tiivistettynä valtiosääntöasiantuntijoista professorit Tuomas Ojanen, Janne Salminen, Kaarlo Tuori ja Veli-Pekka Viljanen katsoivat valmiuslain 118 §:n soveltamisen joko erittäin tai ainakin jossakin määrin ongelmalliseksi samaan aikaan, kun professorit Mikael Hidén ja Olli Mäenpää eivät ainakaan kirjallisessa lausunnossaan pohtineet asiaa. Se mitä valiokunnan pitkässä kokouksessa suljettujen ovien takana on asiasta keskusteltu ei ilmene julkisista asiakirjoista.

Perustuslakivaliokunta päästi vastoin valtiosääntöasiantuntijoiden enemmistön kantaa valmiuslain 118 §:n käyttöönottoasetuksen lopulta läpi. Asetelma on poikkeuksellinen, sillä valiokunta asettuu vain harvoin näin selkeästi kuulemiaan asiantuntijoita vastaan. Voinee arvella, että tässä kenties valiokunta tunsi jonkinlaista myötätuntoa valtioneuvostoa kohtaan. Koska valtioneuvoston viimeisimmän käyttöönottoasetusversion käsittelyn yhteydessä professorit  Ojanen, Salminen ja Viljanen esittivät siitä näkemyksensä vain suullisesti suljettujen ovien takana, emme myöskään tiedä missä määrin heidän lopulliset mielipiteensä heijastelivat heidän aiempia kirjallisia lausuntojaan. Kaiken tapahtuneen voi summata: kun valtioneuvosto kompuroi lakitekniikassa, eduskunnan nopea ja joustava toiminta pelasti tilanteen.

Perustuslakivaliokunta palasi teemaan vielä jälkitarkastaessaan noin viikkoa myöhemmin valmiuslain 118 §:n käyttöönottoasetuksen nojalla annettua Uudenmaan sulkemista koskenutta soveltamisasetusta: 

”Perustuslakivaliokunta kiinnittää valtioneuvoston vakavaa huomiota valittuun sääntelytapaan. Asetuksen perustelumuistion mukaan rajoituksessa ei ole varsinaisesti kyse valmiuslain 118 §:n alaan kuuluvasta kiellosta. Valmiuslakia ei ole mahdollista tulkita laajentavasti siten, että otettaisiin käyttöön siinä säädettyä laajempia rajoituksia. Valiokunnan mielestä perustellumpi lähestymistapa – – – olisi ollut laatia asiasta perustuslain 23 §:n mahdollistama lainsäädäntö välttämättömistä liikkumisrajoituksista nyt vallitsevien poikkeusolojen aikana (ks. myös PeVL 7/2020 vp, s. 2—3).” (PeVM 11/2020)

Kun tätä näkemystä lukee yhdessä perustuslakivaliokunnan ravintoloiden sulkemista koskeneen lakiesityksen arvioinnin yhteydessä lausuman (PeVL 7/2020 vp) kanssa, ei voi välttyä havaitsemasta, että perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan valtioneuvosto ei ole käyttänyt hätätilaoikeudellisen sääntelyn erilaisia instrumentteja perustuslain näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Valtioneuvosto ei ole tuottanut perustuslakivaliokunnalle riittävää informaatiota valmiuslain soveltamisasetusten valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin

Perustuslakivaliokunta on todennut useissa mietinnöissään ja lausunnoissaan, ettei valtioneuvosto ole valmiuslain nojalla annettujen asetusten perustelumuistioissaan tai muissa hätätilaoikeudellisen sääntelyn esitöissään antanut sille riittävää tietoperustaa hallituksen esittämien toimenpiteiden valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Vaihtoehtojen punninta on ollut suppeaa tai puuttunut kokonaan. Toimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia tai kumulatiivisia kokonaisvaikutuksia ei ole usein yritettykään arvioida. Ihmisoikeusvaikutusten arviointi on ollut heikkoa tai joskus jopa unohtunut kokonaan. Esimerkiksi Uudenmaan liikkumisrajoituksien soveltamisasetusta arvioidessaan valiokunta totesi:

”Ongelmallisena perusoikeuspunninnan osalta voidaan pitää sitä, ettei perustelumuistiossa juurikaan käsitellä liikkumisrajoituksen aiheuttamia haittoja, joita voi aiheutua myös Uudenmaan alueen sisäpuolelle jäävien osalta tartuntariskin kohoamisen seurauksena. Valiokunta kiinnittää lisäksi erityistä huomiota tarpeeseen selvittää liikkumisrajoitusten merkitys niiden vaikutuksen piirissä olevien osalta epidemian leviämiseen sekä leviämistä koskevan tiedon valossa tarvittaessa ryhtyä riskiryhmien osalta erityisiin toimenpiteisiin. – – -Perustuslakivaliokunta korostaa rajoitusten välttämättömyydestä johtuen rajoitusten perusteena olevan ja niiden arvioimiseksi tarpeellisen tietopohjan merkitystä. Ottaen huomioon, että sääntely merkitsee erittäin tuntuvaa puuttumista liikkumisvapauteen, sääntelyn välttämättömyydestä ja muiden käytettävissä olevien keinojen riittämättömyydestä olisi tullut tehdä laajemmin selkoa asetuksen perustelumuistiossa.” (PeVM 11/2020)

Ravintoloiden sulkemista koskeneen lain nojalla annettua lain alueellista soveltamista koskenutta asetusta jälkitarkastaessaan perustuslakivaliokunta totesi:

”Ravitsemisliikkeiden aukiolon rajoitusten arvioidaan välillisesti turvaavan tehohoidon saatavuutta eri puolilla Suomea ja sitä kautta alentavan kuolemantapauksien määrää. Perusoikeuspunninnan näkökulmasta [Terveyden ja hyvinvoinnin] laitoksen kannanottoa ei voi pitää riittävänä valtioneuvoston välttämättömyysarvion yksinomaisena tietopohjana, sillä siinä nimenomaisesti pidättäydytään arvioimasta rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia kokonaishaittoja suhteessa sulkemisesta saatuun hyötyyn.” (PeVM 10/2020 vp)

Valiokunta onkin joutunut valmiuslain soveltamisen aikana jo turvautumaan muun muassa sille kuuluviin ns. erityisiin tiedonsaantioikeuksiin. Vaikka perutuslakivaliokunta kohdistaakin valtioneuvoston perustelumuistioiden tuottamaan tietoperustaan nähdäkseni täysin oikeutettua kritiikkiä, on samalla havaittavissa, että etenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valiokunnalle tuottama informaatio on ollut kuluneella viikolla huomattavasti aiempaa selkeämmin ilmaistua.

Erityisen havainnollisesti THL:n näkemys koronavirusepidemian hallinnasta ja siihen liittyvästä utilitaristisesta yhteiskunnan kokonaisedun kalkyylista käy ilmi pääjohtaja Markku Tervahaudan ja osastonjohtaja Mika Salmisen perustuslakivaliokunnalle toimittamasta 1.4.2020 päivätystä muistiosta:

”On todennäköistä, että epidemiaa hidastava vaikutus syntyy useiden eri toimenpiteiden yhteis- ja toisiaan tehostavana vaikutuksena. Ei ole mahdollista vielä arvioida ovatko nykyiset rajoitustoimet riittäviä vähentämään epidemian intensiteettiä. Myöskään yksittäisten rajoitustoimien tehokkuutta ei pysty luotettavasti arvioimaan. Rajaamistoimilla on huomattavia kansantaloudellisia sekä muuhun väestön terveyteen kohdistuvia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia täytyy arvioida ja suhteuttaa niitä epidemian hillitsemisessä saavutettavaan hyötyyn. – – -[Joidenkin kuukausien kuluessa laaditaan selvitys, jonka] näkökulmana on, miten THL:n, tutkimuslaitosten, KELAn, korkeakoulujen ja yliopistojen laatimat eri taudin etenemismallit vaikuttaisivat yhtäältä työllisyyteen ja toimeentuloon, ja toisaalta erilaisten palvelujen tarpeeseen ja riittävyyteen sekä palvelujärjestelmän resilienssiin. Erityisesti huomiota kiinnitetään haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien tilanteeseen. – – – Epidemia leviää tällä hetkellä nopeasti, eikä tapausmäärä todennäköisesti saavuta huippuaan nykyisten rajoitustoimien voimassaoloaikana 13.4.2020 mennessä. Rajoitustoimenpiteiden tulisi siksi jatkua vähintään toukokuun 2020 loppuun saakka. On myös mahdollista, että rajoitustoimenpiteitä joudutaan edelleen kiristämään huhti-toukokuun aikana tai niiden kestoa edelleen pidentämään toukokuun 2020 jälkeen. Samoin on mahdollista että rajoitustoimia joudutaan yhteiskunnan muista käytännön syistä vähentämään hallitusti ja toimi kerrallaan aikaisemmin tai mikäli huomataan että epidemian hidastaminen on liian tehokasta.”

THL:n näkemyksen mukaan nyt etsitään jonkinlaista optimaalisinta rajoitustoimien tasoa, jossa epidemiaa ei hillitä liian vähää mutta ei myöskään liian paljoa. Kuten perustuslakivaliokunta toteaa, jää kutenkin epäselväksi millaiseen epidemian hallinnan strategiaan toimien välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden valtiosääntöoikeudellinen arviointi tällä hetkellä oikeastaan kiinnittyy. Jää myös epäselväksi millaisia vaihtoehtoja nykyisen tietoperustan perusteella on olemassa. Oma vaikea kysymyksensä on toki se, missä määrin strategian valinta erilaisten mahdollisten vaihtoehtojen väliltä on valtiosääntöoikeudellinen asia, missä määrin poliittisen tarkoituksenmukaisuusharkinnan asia ja missä määrin epidemiologinen asia. Samalla on hyväksyttävä myös se, että strategiset valinnat elävät tilanteen ja sitä koskevan tietoperustan muutosten mukana.

Kenties suomalaistakin keskustelua pitäisi viedä siihen suuntaan, että maahan kehitettäisiin poikkitieteellisesti esimerkiksi saksalaisen asiantuntijaryhmän luoman mallin mukainen strategia. THL:n hahmotteleman parin kuukauden sisään laadittavan selvityksen voi lukea viittaavan tähän. Saksalainen keskustelu osoittaa, että strategian laatimiseen kaivattaneen ainakin epidemiologista, lääke- ja terveystieteellistä, sosiaali- ja terveyspoliittista, taloustieteellistä, sosiaalieettistä sekä hallinto- ja valtiosääntöoikeudellista osaamista.

Käyttöönottoasetus ei ole varasto – ensimmäisiin käyttöönottoasetuksiin lisättiin toimivaltuuksia liian ennakoivasti

Valtioneuvosto antoi 31.3.2020 ensimmäiset valmiuslain nojalla annettujen käyttöönottoasetusten voimassaolon jatkamista koskevat asetukset eli ns. jatkamisasetukset. Perustuslakivaliokunta hyväksyi mietinnössään jatkamisasetukset, mutta kiinnitti samalla vakavaa huomiota siihen, että jatkossa asetusten esittelymuistioissa valtioneuvoston tulee eriytetymmin arvioida eri toimien vaihtoehtoisuutta sekä valmiuslain eri soveltamisvaihtoja.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että osa toimivaltuuksista oli otettu valmiuslain käyttöönoton yhteydessä käyttöönottoasetuksiin ikään kuin varmuuden vuoksi. Valiokunta muistutti ponnekkaasti, ettei tämä ole valmiuslain sääntelyjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävää:

”[V]almiuslain 86 §:n mukaisten 17.3.2020 käyttöön otettujen toimivaltuuksien perusteella ei ole vielä tehty sitovia ministeriön tai aluehallintoviraston päätöksiä, vaan ministeriön antaman ohjeistuksen on tähän saakka arvioitu olevan riittävää. Myös työvelvollisuutta koskevien toimivaltuuksien [osalta] välittyy käsitys siitä, että toimivaltuudet on otettu käyttöön ennakoivasti. Perustuslakivaliokunta kiinnittää vakavaa huomiota valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönoton välttämättömyysedellytykseen. Valmiuslain toimivaltuuksia ei tule ottaa käyttöön kevein perustein tai ikään kuin varmuuden vuoksi. Valmiuslain toimivaltuudet ovat otettavissa käyttöön nopeastikin.” (PeVM 9/2020 vp)

Oikeuskanslerinvirasto on tehostanut valmiuslain soveltamisen valvontaa

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ja koko oikeuskanslerinvirasto ovat alkaneet valppaasti ohjaamaan hallintoa valmiuslainsäädännön asianmukaiseen ja ihmisoikeusystävälliseen soveltamiseen sekä koronaepidemian kielteisten perus- ja ihmisoikeusvaikutusten hallintaan.

Oikeuskansleri Pöysti käytti puheenvuoron valtioneuvoston yleisistunnon 26.3.2020 päätteeksi tarpeesta huolehtia toimeentulon turvaa koskevien asioiden viivytyksettömästä käsittelystä asiakkaiden ja käsiteltäväksi tulevien asioiden määrän nopeasti kasvaessa koronaviruksen aiheuttaman pandemian yhteiskunnallisena seurauksena. Oikeuskansleri toteaa:

Olen huolestunut, pystyykö etuisuuksia ja työllistymiseen liittyviä asioita käsittelevä hallintomme (työttömyyskassat, TEtoimistot ja niiden yhteisistä palveluista vastaava Keha -keskus, Kela) vastaamaan joustavasti ja tehokkaasti nopeasti lisääntyneeseen palvelutarpeeseen ja asiakasmääriin. Tämä nähdäkseni vaatii nyt valtioneuvostolta erityisiä toimenpiteitä.

Apulaisoikeuskansleri Puumalainen on tämän jälkeen listannut esimerkkejä kanteluiden perusteella vireillä olevista asioista. Ne koskevat muun muassa potilaan oikeusturvaa karanteeniin määräämisessä, Kelan ohjeistuksia, Kelan päätöstä keskeyttää vaativa lääkinnällinen kuntoutus, lastenkodin toiminnan ohjeistuksia ja THL:n ratkaisua koronavirustestauksen rajoittamisesta.

Omasta aloitteestaan Puumalainen on käynnistänyt selvityksen Kelan varautumisesta mm. työttömyysetuuksia, perustoimeentulotukea, asumistukea sekä sairaus- ja tartuntatautipäivärahoja koskevien asiamäärien huomattavaan kasvuun,  TE-keskusten varautumisesta oikeutta työttömyysturvaan koskevien asiamäärien huomattavaan kasvuun, kotihoidon (kotipalvelut ja kotisairaanhoito) laadusta ja asiakas- ja potilasturvallisuudesta, viranomaisten varautumisesta koronaviruksen leviämisen estämisessä lentokentillä, lastensuojelupalveluiden turvaamisesta koronaepidemian aikana, lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden turvaamisesta koronaepidemian aikana sekä työttömyyskassojen toimintakyvyn turvaamisesta koronaepidemian aikana.

Nämä kaikki selvitykset ovat tärkeitä. Niiden avulla kuva haavoittuvien ryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta sekä oikeusvaltion toimivuudesta poikkeusoloissa tulee tarkentumaan.

Lopuksi

Vaikka tästä kirjoituksesta on tullut jälleen pitkä, valmiuslain kolmannella soveltamisviikolla on tapahtunut myös lukuisia muita valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä tapahtumia, joita ei ole nostettu esiin tässä kirjoituksessa. Esimerkiksi toimenpiteiden alueellinen ulottuvuus on vasta nousemassa keskusteluun.

Tällaisten kokoavien katsausten ohella perustuslakiblogi jatkaa yksittäisiin kysymyksiin keskittyvien kirjoitusten julkaisemista kulloinkin ajankohtaisista aiheista. Aiomme ottaa tarkasteluun muun muassa terveydenhuollon priorisoinnin, josta on käyty keskustelua muun muassa saksalaisessa sisarblogissamme Verfassungsblogissa. Jatkamme myös keskustelua siitä, pitäisikö Suomen jättää ihmisoikeussopimusten kansainvälisille valvontaelimille ns. hätätilailmoitus.

 

Pauli Rautiainen
julkisoikeuden apulaisprofessori
Tampereen yliopisto

Comments

  1. Martti Kuusela says:

    Jos lakeja ja asetuksia on säädetty perustuslain ja muiden lakien vastaisesti, niin kuka tai ketkä niistä kantavat juridisesti vastuun ja millaisin askelmerkein? Kantelu oikeuskanslerille ja kenties valtakunnanoikeus?

    • Pauli Rautiainen says:

      Perustuslainmukaisuutta valvoo ennakollisesti perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri (ja täysistuntoon otettavien asioiden osalta vielä eduskunnan puhemies). Jälkikäteen perustuslainmukaisuutta valvovat tuomioistuimet, jotka voivat syrjäyttää (jättää soveltamatta) ilmeisen perustuslainvastaisen säännöksen (perustuslain 106).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s